Olihan ne vanhat maatalousyhteisöt jotenkin inhimillisempiä kun vanhukset ja naimattomat sai olla osa yhteisöä

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kuolivat silloin ensimmäiseen keuhkokuumeeseen tai nälkään, jos enää eivät osanneet kunnolla syödä.

Eivätpä ainakaan kituneet vuosia jossain ns. hoitolaitoksessa märät vaipat jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?

Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan. 

Ap

Eivät kaikki maatilat olleet mitään kartanoita, vaan monesti nukuttiin pirtissä kymmenen muun kanssa, siskonpedeissä tai lattioilla. Kesällä nuoriso saattoi mennä ulkorakennuksiin nukkumaan, mutta talvella eläminen oli usein hyvinkin ahdasta.  

Ongelma saattaa olla siinä, että nykyään työskennellään kodin ulkopuolella. Ei vanhusta voi jättää yksin päiväksi vaikka hän olisi oman kodin sijaan sukulaisten hoivissa. Perhe perustetaan myöhään, perheet ovat pieniä,  iäkkäät elävät pidempään.

Mutta esim. Verotuksella ja osapäivä työsuhteilla voitaisiin ohjata niin, että halutessaan voisi hoitaa ikääntyvää sukulaistaan kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.

Mistähän ajasta oikein puhut? Kylä talon emännät ovat olleet melkoisia matriarkkoja. Itse olen esim. isoisoisöni muistiinpanoista huomannut että hänen äitinsä vastasi loppujen lopuksi viime kädessä kaikista talon rahoista, tulot/menot/velat oli hänen seurannassaan. Miehet teki raskaat työt. 

Niskavuoren Heta!!

Vierailija kirjoitti:

Ongelma saattaa olla siinä, että nykyään työskennellään kodin ulkopuolella. Ei vanhusta voi jättää yksin päiväksi vaikka hän olisi oman kodin sijaan sukulaisten hoivissa. Perhe perustetaan myöhään, perheet ovat pieniä,  iäkkäät elävät pidempään.

Mutta esim. Verotuksella ja osapäivä työsuhteilla voitaisiin ohjata niin, että halutessaan voisi hoitaa ikääntyvää sukulaistaan kotonaan.

Ja ketkäköhän näitä vanhuksia hoitaisivat? Veikkaanpa että naiset. Ja taas työeläke pienenisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?

Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan. 

Ap

Eivät kaikki maatilat olleet mitään kartanoita, vaan monesti nukuttiin pirtissä kymmenen muun kanssa, siskonpedeissä tai lattioilla. Kesällä nuoriso saattoi mennä ulkorakennuksiin nukkumaan, mutta talvella eläminen oli usein hyvinkin ahdasta.  

Ja vaikka talossa olisi ollut enemmänkin tilaa, niin talvella saatettiin lämmittää vain osaa siitä. Kohta 80-vuotias sukulaiseni muisteli, kuinka hänen lapsuudenkodissaan (isohko maatalo) lämmitettiin talvella vain tupaa ja yhtä kamaria sen lisäksi. Lapsia oli viisi. Sinä keväänä, kun sukulaisellani oli ylioppilaskirjoitukset, lämmitettiin poikkeuksellisesti yhtä lisähuonetta, jotta hänellä olisi rauhallinen paikka lukea.

Noin oli maaseudulla. Silloin oli melkein joka talossa muutama lehmä ja ehkä muitakin elämiä. Ei miniä käynyt muualla töissä muutamia harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Ei ole enää monta 3-10 lehmän navettaa joka kylässä niin kuin oli ennen. Nyt on ehkä yksi iso navetta koko pitäjässä, jossa oli ennen oma meijeri. Mitäpä luulette tämän rakennemuutoksen vaikuttaneen vanhusten hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?

Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan. 

Ap

Eivät kaikki maatilat olleet mitään kartanoita, vaan monesti nukuttiin pirtissä kymmenen muun kanssa, siskonpedeissä tai lattioilla. Kesällä nuoriso saattoi mennä ulkorakennuksiin nukkumaan, mutta talvella eläminen oli usein hyvinkin ahdasta. 

Seitsemän veljestä mahtuivat yhteen tupaan, makoiltiin uunin pankkolla myös. Olen maatalosta lähtöisin, Hämeestä. Ei sentään lattioilla talvella nukuttu. Tavallinen maatalo oli ja isän vanhemmille oli nk. "vanha puoli", eli mökki tien toisella puolella, jossa oli kaksi kamaria ja tupa, Siellä he asustelivat ja auttoivat talon töissä minkä jaksoivat, saivat tietenkin talosta kaikkea mitä tarvitsivat. Tämmöinen järjestys oli monessa muussakin maalaistalossa. Välillä oli nahistelua mutta pientä se oli. Naimattomat isän veljet kävivät usein ja talossa riitti huoneita ja ruokaa kaikille, auttoivat myös heinässä ja sadonkorjuussa aina. Silkkaa laiskuutta jos ei viitsi lämmittää muuta kuin pirtti. Puita riitti mettässsä ja riittää vieläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen wanhaan ihmiset eivät eläneet keskimäärin yhtä vanhoiksi kuin nykyään, joten vanhuksia oli hoidettavana vähemmän. Silloin ei myöskään eletty niin pitkään niin huonokuntoisina kuin mitä nykyään. Sukulaisten luona asuvat vanhukset eivät siis vaatineet ollenkaan niin paljon hoitoa kuin nykyisin hoivakodeissa olevat - ainakaan kovin kauaa.

Viime vuosisadan alkupuolella sodat harvensivat varsinkin miehiä. Vasta tällä vuosisadalla on alkanut varttua sodasta säästyneitä ikäluokkia vanhuusikään  niin, että on hoidettavana myös miehiä. Vielä 1980-luvulla muuan vanhainkoti (joita silloin vielä oli ) tunnettiin Tammakartanona, koska kaikki asukkaat olivat naisia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus!

Kun Suomi on pullollaan muuttotappiokunnissa tyhillään olevia maataloja, taajamien rintamamiestaloja, vanhoja juna-asemia, lakkautettuja kyläkouluja yms, niin miksi halukkaat ei voisi hankkia sellaisia ja muuttaa niihin asumaan?

Todella edullisia hankkia.  Ylläpitokin olisi edullista, kun asukkaina olisi yhteisöllisyydestä nauttivia ihmisiä, jotka hoitaisi lumitöitä, lämmitystä jne. ihan oman porukan voimin.  Ruokaakin voisi tehdä isommalla porukalla, joten nekin ihmiset, jotka ei ole hyviä kokkailemaan, voisivat nautia hyvistä ruoista, ja kantaisivat kortensa kekoon sitten pihatöissä, yhteisten tilojen siivoamisessa jne.

Sen sijaan että maksettaisiin poskettomia summia jollekin hoivakotiketjulle, voisi halukkaat asua pienemmällä budjetilla tähän tapaan.  Toki tällaisessa ympäristössä ei ole hoitopalveluita saman katon alla, mutta säästyneillä rahoilla voisi sitten tarvittaessa käydä paikallise

Toki näitä olisi joka niemessä ja notkelmassa, jos se toimisi. Johan työpaikan kahviporukassa huomaa kuinka yksi tekee ja muut kyttäävät ettei tarvitse tehdä mitään.

Aikanaan oli syytinki, siinä ukko- ja eukkoreppana oli kuin huutolainen.

 

Niin kauan kuin  oli hyödyksi homma toimi. Köyhällä kurjaa ja rikasta taas käytetään hyväksi ja tilit putsataan. 

Onni sillä jolla on rakkaita jotka välittävät, sydämestään tahtovat auttaa, ei hyötyä🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.

Mistähän ajasta oikein puhut? Kylä talon emännät ovat olleet melkoisia matriarkkoja. Itse olen esim. isoisoisöni muistiinpanoista huomannut että hänen äitinsä vastasi loppujen lopuksi viime kädessä kaikista talon rahoista, tulot/menot/velat oli hänen seurannassaan. Miehet teki raskaat työt. 

Kodin asiat kuului vaimolle, kodin ulkopuoliset miehelle. Mies toi rahat taloon, vaimo päätti miten ne kulutetaan.

Saattoi olla Hetan huushollissa noin, mutta melko moni emäntä ei saanut muuta omaa rahaa kuin lapsilisät, joita maksettiin 4 kertaa vuodessa. Ei ollut yksi eikä kaksi perhettä, joissa mies joi kaikki tienaamansa rahat, myös maitotilit. Emäntä merkittiin verotuksessa "avustavaksi perheenjäseneksi" , tulot 0 markkaa. Lapsilisä ei ollut verotettavaa tuloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?

Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan. 

Ap

Kyllä ne ihan minimaalisia oli. Jotenkin lapsen kaltaista tämä romatisointisi. Ihmiset oli köyhiä ja nälkäisiä. Raatamidta elämä.  Toki kuoltiin nuorina myös.

Mistä ajasta puhut? "Ihmiset olivat köyhiä ja nälkäisiä"? Puhutko nälkävuosista vai mistä ajasta? Torpissakin oli kanoja ja sikaa pidettiin ja teurastettiin, pottu- ja ryytimaa oli. Metsistä kerättiin marjat ja sienet, kaikkea säilöttiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, naiset eivät käyneet töissä, vaan pitivät kotona suurta hoitotupaa.

Täh? Samaan tapaan voisit sitten sanoa ettei miehet käyneet töissä, hoitivat vaan omia peltojaan. Tottakai maatalon emäntä "kävi töissä". Oli eläimet, keittiöpuutarha ja tietenkin kesällä myös peltotyöt sisätöiden lisäksi. 

 

Ei hän siitä kuitenkaan palkkaa saanut, eikä kertynyt eläkettä. Siinä on iso ero nykyiseen maatilalla etätyötä tekevään naiseen. Hän voi olla vaikka lääkäri tai tuomari eikä ole aikaa eikä kykyä hoitaa vanhuksia. Vaikka asunto oli maatilalla, varsinainen työ on muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?

Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan. 

Ap

Kyllä ne ihan minimaalisia oli. Jotenkin lapsen kaltaista tämä romatisointisi. Ihmiset oli köyhiä ja nälkäisiä. Raatamidta elämä.  Toki kuoltiin nuorina myös.

Mistä ajasta puhut? "Ihmiset olivat köyhiä ja nälkäisiä"? Puhutko nälkävuosista vai mistä ajasta? Torpissakin oli kanoja ja sikaa pidettiin ja teurastettiin, pottu- ja ryytimaa oli. Metsistä kerättiin marjat ja sienet, kaikkea säilöttiin. 

Ihmiset olivat aliravittuja ja köyhiä Suomessa. Kuolo korjasi jo 50-vuotiaana. Koko tämä ketjun romantosoiva aika oli näin. Kyllä tuo sinun torppien kana ja sikapuheesi on ihan höpö höpö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?

Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan. 

Ap

Eivät kaikki maatilat olleet mitään kartanoita, vaan monesti nukuttiin pirtissä kymmenen muun kanssa, siskonpedeissä tai lattioilla. Kesällä nuoriso saattoi mennä ulkorakennuksiin nukkumaan, mutta talvella eläminen oli usein hyvinkin ahdasta.  

Ja vaikka talossa olisi ollut enemmänkin tilaa, niin talvella saatettiin lämmittää vain osaa siitä. Kohta 80-vuotias sukulaiseni muisteli, kuinka hänen lapsuudenkodissaan (isohko maata

Järjetöntä. Suomessa on metsää ja yleensä maataloilla oli metsää. Järjetöntä nuukuutta oli jos ei lämmitetty, nuukuutta ja ehkä laiskuutta. Meillä lapsuudenkodissa lämmitettiin kaikki maatalon huoneet ja vielä yläkerta lisäksi, saunassa käytiin peseytymässä, iso saunan pata oli kuumaa vettä täynnä joka ilta ja joka aamu. Karjakeittiökin lämmitettiin, sielläkin oli iso muuripata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.

Mistähän ajasta oikein puhut? Kylä talon emännät ovat olleet melkoisia matriarkkoja. Itse olen esim. isoisoisöni muistiinpanoista huomannut että hänen äitinsä vastasi loppujen lopuksi viime kädessä kaikista talon rahoista, tulot/menot/velat oli hänen seurannassaan. Miehet teki raskaat työt. 

Kodin asiat kuului vaimolle, kodin ulkopuoliset miehelle. Mies toi rahat taloon, vaimo päätti miten ne kulutetaan.

Saattoi olla Hetan huushollissa noin, mutta melko moni emäntä ei saanut muuta omaa rahaa kuin lapsilisät, joita maksettiin 4 kertaa vuodessa. Ei ollut yksi eikä kaksi perhettä, joissa mies joi kaikki tienaamansa rahat, myö

Lapsilisäkin alettiin saada 1948-49. Sitä ennenkin elettiin ja saatiin lapsia maataloissa. Eivätkä ollenkaan kaikki maatilalliset juoneet rahojaan. Ei pidä yleistää jos yhden tai kaksi tuollaista tapausta tietää. 

Suurin osa ei taaskaan ymmärtänyt aloitusta. Kyse oli yhteisöllisyydestä, välittämisestä ja inhimillisyydestä. Ei elintasosta tai hyvinvointipalveluista.

Ilmeisesti ihmiset ovat jo niin vieraantuneet omista sukulaisistaan etteivät ymmärrä mitä yhteisöllisyys, huolenpito ja sukurakkaus tarkoittavat. Tässä sosialismi on onnistunut hyvin hajottamaan perheet ja suvut.

Ja se "mummo" oli 55v... kurkistakaa paljon oli keski-ikä 50luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?

Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan. 

Ap

Kyllä ne ihan minimaalisia oli. Jotenkin lapsen kaltaista tämä romatisointisi. Ihmiset oli köyhiä ja nälkäisiä. Raatamidta elämä.  Toki kuoltiin nuorina myös.

Mistä ajasta puhut? "Ihmiset olivat köyhiä ja nälkäisiä"? Puhutko nälkävuosista vai mistä ajasta? Torpissakin oli kanoja ja sikaa pidettiin ja teurastettiin, pottu- ja ryytimaa oli. Metsistä kerättiin marjat ja siene

Ei ole höpö höpö. Et tiedä näköjään mitään kotimaasi historiasta varsinkaan torppareista ja talollisista, et ole viitsinyt lukea etkä edes suomifilmejä katsella. Minä taas olen elänyt maatalossa seudulla, jossa oli mökkejä, torppia ja kirkonkylässä nimismies ja kauppa. 

 

Jos jotain tuosta vanhemmasta järjestelystä pystyisi siirtämään edes jotenkin tähän aikaan, se olisi mielestäni samassa pihapiirissä asuminen. Ennen isommissa taloissa saattoi olla vanhalle emännälle ja isännälle rakennettuna oma tupa, ja jonkin verran on lukiessa tullut vastaan myös järjestelyjä, joissa sisarukset saattoivat yhdessä hoitaa isompaa tilaa, ja heidän perheillään oli omat tuvat samassa pihapiirissä. Tiedän omassa suvussa olleen vähän samantapainen järjestely, mutta vain toinen sisaruksista oli perheellinen ja toinen oli vanhapoika. Vanhanpojan tupa sijaitsi vähän kauempana päätalosta. 

Vaikka kaikilla ruokakunnilla olisikin oma asunto, ei tuo järjestely ratkaisisi todellakaan täysin nykyisiä ongelmia. Kauhean huonokuntoisia vanhuksia ei pystyttäisi kotona hoitamaan, sillä tuskin kukaan nykyisessä työelämässä (vaikka etätöitä tekisi kotona) pystyisi irtautumaan päivittäin useita kertoja työstään siksi, että joutuu estelemään dementoituneen vanhemman hortoilua. Kevyempään hoivan tarpeeseen tuo voisi toimia, esimerkiksi kauppa-, ruuanlaitto-, siivous- tai ulkotyöapuna, mutta se vaatisi vanhuksilta aika hyvää kuntoa niin kehon kuin mielen tasolla, jotta nuoremmat eivät rasittuisi siitä ylenmäärin. 

Agraariyhteiskunnassa ihmiset eli ja työskenteli nykynäkökulmasta tarkasteltuna kuin perheyrityksissä. Emännyys ja isännyys olivat oikeasti ammatteja, joihin pystyi formaalisti kouluttautumaan, jos vain varallisuutta oli riittävästi. Tarpeeksi ison talon emäntä ja isäntä joutuivat tekemään työnantajina myös johtamistyötä, koska heillä luultavasti oli palkollisia. Nykyisin todella harva ihminen työskentelee perheyrityksessä, jonka yritystoiminta tapahtuu kodinpiirissä. Juurikin tuo kodinpiirissä omien joustavien aikataulujen (verrattuna siis palkkatyöhön kodin ulkopuolella) mukainen työskentely mahdollisti aika pitkälle entisajan lasten- ja vanhustenhoidon.

Menneisyyden nostalgisointi tuntuu ihanalta, mutta se perustuu usein ideaaleihin ja kauniisiin ajatuksiin, joissa ei ole teräviä kulmia muistuttamassa niistä ärsyttävistä puolista, kuten kaikkien tekemiseen tuppautuvasta mummosta tai kiusaavista serkuista. Kaikki tietävät kaikkien asiat ja kaikilla on niistä mielipiteensä. Menneisyys on kumminkin myös resurssi, josta nostaa ideoita tähän aikaan, ettei aivan tarvitse uudelleenkeksiä pyörää uudestaan.