Lue keskustelun säännöt.
Olihan ne vanhat maatalousyhteisöt jotenkin inhimillisempiä kun vanhukset ja naimattomat sai olla osa yhteisöä
22.01.2024 |
Esim. äitini kotona asui 50-luvulla niin isoäiti kuin naimaton tätikin. Vanhapoikaeno asui samassa pihapiirissä myös. Kaikki pitivät huolta toisistaan. Iäkäs isoäitikin vahti lapsia, laittoi ruokaa ym. niin pitkään kun jaksoi. Kaikki tekivät jotain yhteisön hyväksi kykynsä mukaan.
Viime syksynä kuuntelin kun naapurin vanhus itki kotinsa pihalla eikä olisi halunnut lähteä hoivakotiin. Mutta ei hän yksinään enää pärjännyt.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.
Mistähän ajasta oikein puhut? Kylä talon emännät ovat olleet melkoisia matriarkkoja. Itse olen esim. isoisoisöni muistiinpanoista huomannut että hänen äitinsä vastasi loppujen lopuksi viime kädessä kaikista talon rahoista, tulot/menot/velat oli hänen seurannassaan. Miehet teki raskaat työt.
Kodin asiat kuului vaimolle, kodin ulkopuoliset miehelle. Mies toi rahat taloon, vaimo päätti miten ne kulutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika entinen ei palaa! Maallakin on pieniä taloja ja renkeinä on ukrainalaisia ja virolaisia enemmän kuin suomalaisia. Jalat irti maasta haaveilijalla. Joku harhainen vanhus saattaa pilata monta juttua koneiden kanssa ja lapset pelkää heitä. Nämä yhteisöhaaveilijat eivät ole koskaan tutustuneet vanhustenhoidon nurjaan puoleen. Se ei ole mitään pullakahvien juontia. Lainat niskassa ei jaksa huolehtia kenestäkään ydinperheen ulkopuolisesta.
Nuo naimattomat tädit ja sedät olivat käytännössä talon lähes palkattomia piikoja ja renkejä. Ei heidän osansa yleensä mitenkään kadehdittava ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?
Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan.
Ap
Miksei sopisi, elettiinhän ennenkin myös niissä. Äitini asui lapsuusperheensä kanssa pienessä kaksiossa, jossa oli pieni makuuhuone ja keittiö. Äiti nukkui siskonsa kanssa keittiön levitettävällä puusohvalla, kolme muut lasta nukkuivat vanhempien kanssa pienessä makuuhuoneessa. Jokaisella lapsella oli pieni seinäkaappi omille tavaroilleen, kuten leluille, kiiltokuvavihkoille jne. Joten eiköhän sinunkin pieneen kaupunkiasuntoon mahtuisi ainakin mummo ja kaupunkiin kesätöihin tullut siskonpoika.
Vierailija kirjoitti:
Nuo naimattomat tädit ja sedät olivat käytännössä talon lähes palkattomia piikoja ja renkejä. Ei heidän osansa yleensä mitenkään kadehdittava ollut.
No riippuu varmaan perheestä. Isotätini ainakin vaikutti ihan tyytyväiseltä osaansa, oli loppuun asti tosi läheinen siskonlasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanat oli hyvin tärkeitä tuohon aikaan kun noista tulleet myyntitulot oli sitten emännän omaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus!
Kun Suomi on pullollaan muuttotappiokunnissa tyhillään olevia maataloja, taajamien rintamamiestaloja, vanhoja juna-asemia, lakkautettuja kyläkouluja yms, niin miksi halukkaat ei voisi hankkia sellaisia ja muuttaa niihin asumaan?
Todella edullisia hankkia. Ylläpitokin olisi edullista, kun asukkaina olisi yhteisöllisyydestä nauttivia ihmisiä, jotka hoitaisi lumitöitä, lämmitystä jne. ihan oman porukan voimin. Ruokaakin voisi tehdä isommalla porukalla, joten nekin ihmiset, jotka ei ole hyviä kokkailemaan, voisivat nautia hyvistä ruoista, ja kantaisivat kortensa kekoon sitten pihatöissä, yhteisten tilojen siivoamisessa jne.
Sen sijaan että maksettaisiin poskettomia summia jollekin hoivakotiketjulle, voisi halukkaat asua pienemmällä budjetilla tähän tapaan. Toki tällaisessa ympäristössä ei ole hoitopalveluita saman katon alla, mutta säästyneillä rahoilla voisi sitten tarvittaessa käydä paikallise
Missä tää porukka kävisi töissä tuolla muuttotappiokunnassa? Vaikka olisi kuinka halpa talo niin (varsinkin vanhan) talon ylläpitoon ja ihan tavalliseen elämiseenkin menee rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?
Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan.
Ap
Miksei sopisi, elettiinhän ennenkin myös niissä. Äitini asui lapsuusperheensä kanssa pienessä kaksiossa, jossa oli pieni makuuhuone ja keittiö. Äiti nukkui siskonsa kanssa keittiön levitettävällä puusohvalla, kolme muut lasta nukkuivat vanhempien kanssa pienessä makuuhuoneessa. Jokaisella lapsella oli pieni seinäkaappi omille tavaroilleen, kuten leluille, kiiltokuvavihkoille jne. Joten eiköhän sinunkin pieneen kaupunkiasuntoon mahtuisi ainakin mummo ja kaupunkiin kesätöihin tullut siskonpoika.
Heh. Itse asiassa siskontyttö onkin meillä asunut kaksi kesää juuri kesätöiden vuoksi. Isovanhemmat asuu kaikki omillaan vielä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.
Silloinkaan vanhukset ei kuuluneet vainhainkotiin. Lumihankeen ne heitettiin.
Nyt tuli aikamoinen laidallinen vaihtoehtoista historiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.
Silloinkaan vanhukset ei kuuluneet vainhainkotiin. Lumihankeen ne heitettiin.
Ja nokkimisjärjestys oli rajua. Köyhillä ja heikoilla ei ollut ihmisarvoa.
Nämä entisaikojen ihana yhteisöllisyys ym kirjoitukset on niin lapsellisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.
Mistähän ajasta oikein puhut? Kylä talon emännät ovat olleet melkoisia matriarkkoja. Itse olen esim. isoisoisöni muistiinpanoista huomannut että hänen äitinsä vastasi loppujen lopuksi viime kädessä kaikista talon rahoista, tulot/menot/velat oli hänen seurannassaan. Miehet teki raskaat työt.
Kodin asiat kuului vaimolle, kodin ulkopuoliset miehelle. Mies toi rahat taloon, vaimo päätti miten ne kulutetaan.
Tai sitten oli kotiorja ja miehen alistama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.
Mistähän ajasta oikein puhut? Kylä talon emännät ovat olleet melkoisia matriarkkoja. I
Niin saattoi olla, mutta mitä se lohdutti nuorempia sisaruksia, miniöitä ja piikoja, että talon emäntä oli Niskavuoren Hetan tapainen määräilijä?
Vierailija kirjoitti:
Aika entinen ei palaa! Maallakin on pieniä taloja ja renkeinä on ukrainalaisia ja virolaisia enemmän kuin suomalaisia. Jalat irti maasta haaveilijalla. Joku harhainen vanhus saattaa pilata monta juttua koneiden kanssa ja lapset pelkää heitä. Nämä yhteisöhaaveilijat eivät ole koskaan tutustuneet vanhustenhoidon nurjaan puoleen. Se ei ole mitään pullakahvien juontia. Lainat niskassa ei jaksa huolehtia kenestäkään ydinperheen ulkopuolisesta.
Joo, ennen kuoltiin aikaisemmin. Vanhuksilla ei ollut pitkää rollaattori ja muistisairausaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?
Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan.
Ap
Kyllä ne ihan minimaalisia oli. Jotenkin lapsen kaltaista tämä romatisointisi. Ihmiset oli köyhiä ja nälkäisiä. Raatamidta elämä. Toki kuoltiin nuorina myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.
Mistähän ajasta oikein puhut? Kylä talon emännät ovat olleet melkoisia matriarkkoja. Itse olen esim. isoisoisöni muistiinpanoista huomannut että hänen äitinsä vastasi loppujen lopuksi viime kädessä kaikista talon rahoista, tulot/menot/velat oli hänen seurannassaan. Miehet teki raskaat työt.
Näissä kuvitellaan aina itsensä joksikin varakkaaksi vallankäyttäjäksi. Todellisuudessa maailma oli ihan toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus!
Kun Suomi on pullollaan muuttotappiokunnissa tyhillään olevia maataloja, taajamien rintamamiestaloja, vanhoja juna-asemia, lakkautettuja kyläkouluja yms, niin miksi halukkaat ei voisi hankkia sellaisia ja muuttaa niihin asumaan?
Todella edullisia hankkia. Ylläpitokin olisi edullista, kun asukkaina olisi yhteisöllisyydestä nauttivia ihmisiä, jotka hoitaisi lumitöitä, lämmitystä jne. ihan oman porukan voimin. Ruokaakin voisi tehdä isommalla porukalla, joten nekin ihmiset, jotka ei ole hyviä kokkailemaan, voisivat nautia hyvistä ruoista, ja kantaisivat kortensa kekoon sitten pihatöissä, yhteisten tilojen siivoamisessa jne.
Sen sijaan että maksettaisiin poskettomia summia jollekin hoivakotiketjulle, voisi halukkaat asua pienemmällä budjetilla tähän tapaan. Toki tällaisessa ympäristössä ei ole hoitopalveluita saman katon alla, mutta säästyneillä rahoilla voisi sitten tarvittaessa käydä paikallise
Onhan tällaisia yhteisöjä. Tämä ekokylä on toki aika ympäristöpainotteinen arvoiltaan, mutta samaa ideaa kuin yllä, yhteisöllisyyttä ym. Ja ainahan voi itse perustaa tällaisen yhteisön. https://anna.fi/hyvinvointi/keuruun-ekokyla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvinvointivaltion tapa.
Sosialistimaassa ihmiset laitostetaan yhteiskunnan holhokeiksi.
Yksilö, perhe ja yhteisö ovat puna-yhteiskunnan pahimmat viholliset.
Se elämä oli niin raskasta, että ihmiset oli ihan raihnaisia jo viisikymppisinä.
Vanhukset kuolivat silloin ensimmäiseen keuhkokuumeeseen tai nälkään, jos enää eivät osanneet kunnolla syödä.
Ennen wanhaan ihmiset eivät eläneet keskimäärin yhtä vanhoiksi kuin nykyään, joten vanhuksia oli hoidettavana vähemmän. Silloin ei myöskään eletty niin pitkään niin huonokuntoisina kuin mitä nykyään. Sukulaisten luona asuvat vanhukset eivät siis vaatineet ollenkaan niin paljon hoitoa kuin nykyisin hoivakodeissa olevat - ainakaan kovin kauaa.