"Kumppani löytyy kun lakkaa etsimästä ja osuu kohdalle kun sitä vähiten odottaa" ym höpö höpöä

Niin on. Itse teen toisen mieliksi. Miehenikin sanoi, että oli jo pitkään halunnut nähdä ja kuulla minun päräyttävän pierun. Kyseessä oli todella yllättävä pyyntö, enkä aluksi voinut olla nauramatta ääneen. Kuitenkin, rakastaen miestäni ja haluan tyydyttää hänen toiveensa, joten päätin hypätä rohkeasti mukaan leikkiin. Kun rentouduin hieman, menin alasti kontilleni hänen eteensä tuntien pierun lähestyvän. Se oli kevyt ja hillitty, mutta varmasti kuuluva. Mies tykkäsi ja tuli muuten jäykäksi.

Sama. Pelkään, että jään yksin. Piereskely oli melko tyypillinen tapa, jolla kiusasimme toisiamme koulussa ja kesäleireillä. Siitä tuli minulle tällainen vääristynyt tapa nauttia saamastani huomiosta, eräänlainen läheisyys, joka muuten oli mahdotonta. Jotkut kaverit todella nauttivat pieremisestä minun päälleni ja etsivät minua nöyryyttääkseen minua tällä tavalla, mutta minä todella pidin siitä. Nykyään naisen pierun ääni kiihottaa.

Minulle kävi noin ensimmäisen kerran elämässäni. En silti suosittelisi kenellekään kokeilemaan. Voipi jäädä ikisinkuksi.

Tämäpä outo keskustelu. 

Menikö multa ohi joku koodisana pierulle vai mistä on kyse?

Miehenä voin sanoa että kannattaisi olla aktiivisempia, eli tulla moikkaamaan jos kiinnostaa jne. Naisia ei tee mieli lähestyä koska meetoo.

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä outo keskustelu. 

Menikö multa ohi joku koodisana pierulle vai mistä on kyse?

Perus meininkiä täällä...

Veikkaan, että piereskely ei auta tutustumaan uusiin ihmisiin. Tai voihan se rikkoa jään, jos huumorintaju sattuu menemään yksiin. En kuitenkaan suosittele kenellekään, mieluummin vaikka niitä hölmöjä, kuluneita iskulauseita kuin kovaäänien tai vinkuva pieru. 

Niinpä. Voi olla sinkkuna ihan ok, jos vaihtoehtona on väärä kumppani tai kontrolloiva kumppani. Mutta se on vähän sattumaa osuuko kohdalla jollekin sopiva ja onko itse sopiva sille. Ei ole pakko väkisin pienestä maasta ottaa joku.

Hymy on jo paljon, mutta eihän se riitä. Usein vaikka kaupassa kävelee vastaan mielenkiintoisia ihmisiä, mutta alkaa siinä nyt jutella ja pyytää kahville, ei onnistu multa. Vastaanottohan saattas olla ihan suopeakin, tuskin kukaan semmosesta suuttuisi, vaikka kieltäytyisikin kahvikutsusta. 

Mutta se pitää kyllä paikkansa, ettei kotoa tule kukaan hakemaan. Mutta miten voisi muka törmätä silloin kun vähiten oodottaa, jos kukaan ei uskalla tehdä aloitetta? Töissä tai koulussa, missä muualla?

Naisilla se usein noin meneekin koska miehet on se aktiivisempi osapuoli. Miehenä jos jäät vaan venailemaan niin eräs päivä havahdut vanhana aikamiespoikana.

Ehkä tavallaan noin tapahtui itselleni kun vanha sinkkutyyppi otti yllättäen yhteyttä seuranhakuhaluja tiedustellen just kun olin ajatellut että paskat parisuhteista. Ikävä kyllä pysyin tuossa valitsemassani ja tiedä sitten minkä vuosisadan romanssin nyt potkaisin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa että kannattaisi olla aktiivisempia, eli tulla moikkaamaan jos kiinnostaa jne. Naisia ei tee mieli lähestyä koska meetoo.

Normaaliälyllä varustettu miesihminen pystynee suht vaivatta käsittämään missä menee normaalin kommunikoinnin ja häirinnän raja.

Ongelma onkin siinä, että iso osa naisista ei ole normaaliälyisiä, vaikka mies olisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Naisilla se usein noin meneekin koska miehet on se aktiivisempi osapuoli. Miehenä jos jäät vaan venailemaan niin eräs päivä havahdut vanhana aikamiespoikana.

Mulla on ihan päinvastainen kokemus. Naiset ottaa paljonkin kontaktia, mutta itse en kyllä haluaisi mistään hinnasta nolata itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa että kannattaisi olla aktiivisempia, eli tulla moikkaamaan jos kiinnostaa jne. Naisia ei tee mieli lähestyä koska meetoo.

Normaaliälyllä varustettu miesihminen pystynee suht vaivatta käsittämään missä menee normaalin kommunikoinnin ja häirinnän raja.

Niin, mutta nykyään moni kokee inhottavaksi jos lähestyy yhtään millään tavalla. Eli ei koeta miellyttäväksi lähestymistä missään normaalioloissa 

Lähestykää naiset rohkeasti miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Hymy on jo paljon, mutta eihän se riitä. Usein vaikka kaupassa kävelee vastaan mielenkiintoisia ihmisiä, mutta alkaa siinä nyt jutella ja pyytää kahville, ei onnistu multa. Vastaanottohan saattas olla ihan suopeakin, tuskin kukaan semmosesta suuttuisi, vaikka kieltäytyisikin kahvikutsusta. 

Mutta se pitää kyllä paikkansa, ettei kotoa tule kukaan hakemaan. Mutta miten voisi muka törmätä silloin kun vähiten oodottaa, jos kukaan ei uskalla tehdä aloitetta? Töissä tai koulussa, missä muualla?

No en ollut etsinyt vuosi kausiin puolisoa ja kun joku kyseli töissä asiasta että miksi olen yksin ja etsinkö mitään. Sanoin  kyllä olevani valmis suhteeseen mutten ole mitään etsinut, eräs työkaver joka kuuli keskustelun ehdotti sitten pari päivää myöhemmin kaveriaan minulle. Eräänlaisen sattuman kautta siis tämäkin, eikä aktiivisen etsimisen. 

Vierailija kirjoitti:

Sama. Pelkään, että jään yksin. Piereskely oli melko tyypillinen tapa, jolla kiusasimme toisiamme koulussa ja kesäleireillä. Siitä tuli minulle tällainen vääristynyt tapa nauttia saamastani huomiosta, eräänlainen läheisyys, joka muuten oli mahdotonta. Jotkut kaverit todella nauttivat pieremisestä minun päälleni ja etsivät minua nöyryyttääkseen minua tällä tavalla, mutta minä todella pidin siitä. Nykyään naisen pierun ääni kiihottaa.

tämä

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa että kannattaisi olla aktiivisempia, eli tulla moikkaamaan jos kiinnostaa jne. Naisia ei tee mieli lähestyä koska meetoo.

No jos tulisin vaikka reippaasti pierasemaan lähelle, oisko ok? 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että piereskely ei auta tutustumaan uusiin ihmisiin. Tai voihan se rikkoa jään, jos huumorintaju sattuu menemään yksiin. En kuitenkaan suosittele kenellekään, mieluummin vaikka niitä hölmöjä, kuluneita iskulauseita kuin kovaäänien tai vinkuva pieru. 

Itse kuuntelisin mieluiten pieruja, kuin jotain väsynyttä käytsä usein täällä -lässytystä.

Mulle on käynyt niin.