Minkälainen elämäsi on kun lapsesi ovat lentäneet pesästä?
Sanotaan, että lapset lähtevät kun nuorin on 18-v.
Mitä haaveilet?
Kommentit (15)
ehkä yhdessä kuntosalilla käymisestä. Lisäksi toivon, että meillä olisi vielä paljon ystäväpariskuntia jäljellä (huonon yhteydenpidon jälkeen) joiden kanssa voitaisiin vielä järjestää hulvattomia juhlia, risteilyjä vaikkapa yhteisiä matkoja.
Toivoisin näkeväni lapsiani vähintään kerran viikossa.
muuten en halua elää vielä sinne asti. Ensimmäistä kertaa elämässäni osaan olla tässä ja nyt, enkä suunnittele koko ajan eteenpäin. Lapsetkin nyt vasta 1 ja 3. Nautin tästä, toivottavasti nautin myös siitä elämästä silloin yhtä paljon
Haaveilen...
- Sisäisestä mielenrauhasta
- Hyvästä parisuhteesta
- Sosiaalisesta elämästä ystävien kanssa
- Matkustamisesta
Odotan siis kahdenkeskistä vapaa-aikaa, matkoja ja retkiä. Mikä parasta, uskoakseni mieheni haaveilee ihan samasta asiasta.
Olemme miehen kanssa hankkimassa tai juuri hankkineet kakkos-kodin, mahdollisesti maatilan, jostain maailmalta ja laitamme Suomen huvilastamme Suomen kotia. Matkustelemme paljon, harrastamme yhdessä ulkoilua ja puutarhanhoitoa. Välillä vierailemme lasten luona ja he perheineen meillä.
Ihmettelen, jos olen vielä samassa työssä kuin nykyään. Matkustelen varmaan entistä enemmän (matkusten nytkin sekä lasten kanssa että ilman), käyn enemmän teatterissa yms. kuin nykyään, shoppailen ja näytän hyvältä ikäisekseni :)
ja toivoisin että olisi terveyttä ja rakkautta nauttia elämästä. Matkustelua kahden kesken tai ystävien kanssa. Omaa aikaa. Pitkään nukuttuja aamuja ja kokonaisia öitä ( hmm...tää taitaa onneksi toteutua jo paljon ennen :)
Sitten noin 10 vuoden päästä lapsenlapsia, joita voin hoidella kuten oma äitini tekee nyt.
Toivon, että näkisin lapsiani ja mahdollisia lapsenlapsiani säännöllisesti, etteivät muuttaisi toiselle puolelle suomea, saati maailmaa.
Sitten minulla on enemmän aikaa koiraharrastukselle, kenties otan lisää koiria. Mieheni kanssa myös kahden matkustelua toivelistalla.
Olen silloin maisteri (olen nyt sh, joka aloittelee yliopisto-opintoja) ja teen jotain mukavaa työtä (ei tarvitse mitään hirmu ihmeellistä olla, mutta koulutusta vastaavaa kuitenkin). Olen edelleen onnellisesti naimisissa mieheni kanssa. Lapset ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä. matkustamme jonkun verran ja tapaamme ystäviä.
mä olen 44 vuotias kun kuopukseni täyttää 18.
toivottavasti olen onnellinen ja matkustelen, hoidan mahdollisia lapsenlapsia.. omistan oman yritykseni mikä tuo leivän pöytään.
ja toivon että olen yhä mieheni kanssa yhdessä ja että molemmilla on terveys tallella.
toinen hankkii akateemisen
ja
toinen ammatillisen tutkinnon
--
ja toinen lapsi muuttaa oman asuntoon
ja
toinen jää asumaan vanhempien luo
( pitkäaikassairautensa takia)
Kun lapset ovat aikuisia olen 59 v
Haaveilen:
- kakkoskodista miehen kotimaassa Espanjassa, rauhallisessa maalaiskylässä
- että parisuhde jatkuu edelleen onnellisena
- että on aikaa kirjoitusharrastukselle
- että terveyttä riittää
- että lapsiin on lämpimät välit ja heillä kaikki kunnossa
jatkan rauhassa elämääni kuten tähänkin asti. Teen työtäni ja menestyn, teen muutaman kansainvälisen tutkimusprojektin ja kirjoitan pari kirjaa. Ja lapset menestyvät omassa elämässään - asuvat itsenäisesti ja pitävät huolen taloudestaan ja heillä on hyviä läheissuhteita. autan jos tarvitaan, mutta minun ei tarvitse enää joka päivä pitää heistä huolta.
kuva on haavekuva, sillä minun vammainen lapseni ei tule lentämään pesästä 18vuotiaana.