9-vuotias sanoi illalla ennen nukkumaanmenoa, että vihaa elämäänsä

Meillä myös 9v ja on alkanut välillä olemaan sellaisia "kaikki on tyhmää ja mä en osaa mitään" fiiliksiä.

Siinä sitten yritän tsempata ja kehua, en oikein muuta ole keksinyt. Ja näyttäähä se auttavankin.



Tuota kiusaamisjuttua kannattaa vähän kysellä. Nimittäin mitä aiemmin siihen puututaan niin parempi. Kysy kiusataanko koulussa vai missä? Ja tarvittaessa heti kouluun yhteys.

eilen olivat nauraneet, kun olivat ollleet pulkkamäessä ja lapsella oli mennyt lunta naamalle - yritin selittää että osa on härnäämistä ja osa kiusaamista. Ja sanoin myös, että ei puuttuisi niin paljon muiden tekemisiin, että huolehtii vain omasta opiskelustaan. On esim. komentanut muita oppilaita, koska he aina tunnin alussa seisovat niin pitkään kunnes kaikilla on pulpetti tyhjä - opettaa sanoo kaksi kertaa ja siten odotetaan, että kaikki tottelee. Tämmösissä tapauksissa tyttö on sitten luokkakavereitaan "ojentanut".

meillä tytöllä oli tuon ikäisenä just tuollaiset jutut. aivan yhtäkkiä. otin heti yhteyttä opettajaan ja koulupsykologiin. asiaa alettiin selvitellä, ja nyt tyttö on käynyt kuvataideterapiassa jonkin aikaa. on auttanut häntä todella paljon.



kuulostele nyt loman aikana lastasi. ja ensi vuonna juttele open ja vaikka sen koulupsykologinkin kanssa. näihin asioihin kannattaa puuttua heti.

eilen olivat nauraneet, kun olivat ollleet pulkkamäessä ja lapsella oli mennyt lunta naamalle - yritin selittää että osa on härnäämistä ja osa kiusaamista. Ja sanoin myös, että ei puuttuisi niin paljon muiden tekemisiin, että huolehtii vain omasta opiskelustaan. On esim. komentanut muita oppilaita, koska he aina tunnin alussa seisovat niin pitkään kunnes kaikilla on pulpetti tyhjä - opettaa sanoo kaksi kertaa ja siten odotetaan, että kaikki tottelee. Tämmösissä tapauksissa tyttö on sitten luokkakavereitaan "ojentanut".

meilläkin tyttö huolehtii aivan liikaa muiden asioista ja ylitulkitsee kaiken. se ei ole pidemmän päälle lainkaan tervettä :/

t. 4

ja etsiä keinoja miten selvitä tuollaisita tilanteista. Mutta tosiaan yhteys opeen. Tuolla luokallahan on ollut muutenkin vaikeuksia. Siellä esim. yksi poika heitti toista tyttöä tuolilla selkään, ja sellaista tahallista satuttamista. mimmonen toi kuvataideterapia on??? missä järjestetään

Ja sanoin myös, että ei puuttuisi niin paljon muiden tekemisiin, että huolehtii vain omasta opiskelustaan. On esim. komentanut muita oppilaita, koska he aina tunnin alussa seisovat niin pitkään kunnes kaikilla on pulpetti tyhjä - opettaa sanoo kaksi kertaa ja siten odotetaan, että kaikki tottelee. Tämmösissä tapauksissa tyttö on sitten luokkakavereitaan "ojentanut".

Tiedän, että voi aiheuttaa vaikeuksia, mutta tuollaisesta on tosi vaikea oppia pois kun kielii tunnollisuudesta. Olen itse ollut tuollainen lapsi ja koulussa piti purra kieltä etten olisi valittanut luokkakavereille kun ärsytti niiden hankalointi. Edelleen joudun työelämässä ja muussa elämässä välillä sinnittelemään, etten tekisi muiden "puolesta". Eli ehkä tuo pitää osittain myös hyväksyä luonteenpiirteenä tai (yli)tunnollisuutena. Hyvä tietysti tarkkailla ettei mene liian pitkälle.

12v erityislapsi sai kunnon kilarin. Kiinnipidossa oltiin kolmatta tuntia. Pariin eri otteeseen.

Joulun jännitys saa aikaan näitä entistä enemmän.

Sieltä taas suusta tuli, vaikka mitä tekstiä.

On ollut nyt osatojaksolla j anyt pääsi joululomalle. Osasto menee kiinni. Toki tänään soitan sinne vielä ja kysyn, että mitä teemme ja mihin otamme yhteyttä jos nämä tilanteet jatkuvat taikka kärjistyvät entisestään.

Minä menin itse itkien nukkumaan. Pohdin, että koska tämä kaikki helpottuu, loppuu kenties kokonaan.

ap

ja etsiä keinoja miten selvitä tuollaisita tilanteista. Mutta tosiaan yhteys opeen. Tuolla luokallahan on ollut muutenkin vaikeuksia. Siellä esim. yksi poika heitti toista tyttöä tuolilla selkään, ja sellaista tahallista satuttamista. mimmonen toi kuvataideterapia on??? missä järjestetään

että alkuun tyttö tosiaan sitten kävi juttelemassa koulupsykologin luona. kouluspykologi ohjasi sitten meidät eteenpäin perheneuvolan kautta lasten psykiatriselle poliklinikalle. siellä tehdyn arvion perusteella saatiin heidän kauttaan yhteys erääseen yksityiseen kuvataideterapeuttiin. tyttö käy hänen luonaan nyt kahdesti viikossa, kela korvaa terapian ja taksimatkat omavastuun jälkeen.

kuulostaa todella hurjalta koko ketju koulupsykologi > perheneuvola > lasten psykiatrinen poliklinikka, mutta ei pidä pelästyä tuota. kaiken byrokratian ja säädön jälkeen lapsemme todella on saanut apua.

kuvataideterapiassa lapsi piirtää, maalaa, askartelee, pelaa lautapelejä terapeutin kanssa, ja tietenkin juttelee asioista siinä samalla. on sopinut hyvin meidän lapselle, saa vähän "siinä ohessa" purkaa sydäntään ulkopuoliselle ja käsitellä vaikeitakin asioita.

t. 4

itse olen ollut samanlainen. ai että pistää vihaksi ettei kukaan minua silloin auttanut! tämä ylitunnollisuus ja kiltteys on todella haitannut minua, ja haittaa edelleenkin elämässä. tokihan se on luontenpiirre, mutta voi siitä yrittää edes vähän ulos, ettei tosiaan muodostu haitaksi kuten esim juuri minulla ja kovaa vauhtia lapsellanikin.



t. 4

muutama hyvä kaveri hänellä kyllä on, mutta saattaa olla hyvinkin niin, että koulupäivän jälkeen viihtyy kotona pikkusiskon ja äitin kanssa. Välillä pelaillaan pelejä ja ulkoillaan. Onko tämä huolestuttavaa? pitäisikö patistaa olemaan enemmän kavereiden kanssa?

muutama hyvä kaveri hänellä kyllä on, mutta saattaa olla hyvinkin niin, että koulupäivän jälkeen viihtyy kotona pikkusiskon ja äitin kanssa. Välillä pelaillaan pelejä ja ulkoillaan. Onko tämä huolestuttavaa? pitäisikö patistaa olemaan enemmän kavereiden kanssa?

meillä on sillä lailla että tyttö kyllä tykkää olla kavereidensa kanssa, joskus vain jotenkin jämähtään kotiin kykkimään, eikä vain saa aikaiseksi lähteä ulos.

t.4

minkäikäinen lapsesi on? ap

minkäikäinen lapsesi on? ap

tää oirehtiminen alkoi tuossa himpun verran ennenkuin täytti 9. jälkeenpäin kun mietin, tyttö oirehti aikaisemmin fyysisesti, oli kummallisia vatsakipuja yms.

t. 4

itse olen ollut samanlainen. ai että pistää vihaksi ettei kukaan minua silloin auttanut! tämä ylitunnollisuus ja kiltteys on todella haitannut minua, ja haittaa edelleenkin elämässä. tokihan se on luontenpiirre, mutta voi siitä yrittää edes vähän ulos, ettei tosiaan muodostu haitaksi kuten esim juuri minulla ja kovaa vauhtia lapsellanikin.

Tuo on kyllä totta että liika tunnollisuus haittaa elämää. Olen paremmin huomannut sen vasta nyt aikuisena, miten sitä suhtautui moniin pieniinkin asioihin kuolemanvakvasti. Työt teen edelleenkin ehkä liiankin tunnontarkasti, en osaa relata. Pienetkin vastoinkäymiset, kuten vaikka avainten jättäminen kotiin, ärsyttää suunnattomasti ja aiheuttaa syyllisyyttä. Ehkäpä tähän tosiaan olisi tarvinnut apua pienenä. :/

Vaarana varmaan liiassa tunnollisuudessa on masentuneisuus kun tuntuu ettei koskaan riitä/ole tarpeeksi hyvä jne. Voisi varmaan miettiä missä ap:n tytöllä johtuu, geenit on toinen, mutta onko kotiympäristö sellainen että tyttö on joutunut kantamaan paljon/liikaa vastuuta liian nuorena. (Omalla kohdallani kyse oli alkoholisti-isän "hoitamisesta" kun äiti oli töissä ja on epäilty että vaikuttaisi suuresti tähän tunnollisuuteen. Syitä on tietysti monia ja voi olla vain luonteenpiirre.)

nuo jutut. Millainen perhe teillä on? Onko muita sisaruksia? Meillä on sisko, olen yh, isä on jonkinverran kuvioissa mukana, mutta viettää todella vähän esikoisen kanssa aikaa --- jos ollenkaan=(ap

lapsesi puhuu snulee negatiivisista tunteistaan, se on jo jotain.

Meillä on 6-v, ja hänelläkin on aina välillä ihme morkkiksia.

Kyllähän nuo aina äidin sydäntä viiltää, mutta tottahan on, että elämä ei ole pumpulia.

Tsemppiä oikein paljon.

Onneksi loma tulee nyt hyvään saumaan. Etsit sopivan hetken ja keskustelet tyttäresi kanssa. Kiusaako joku oikeasti? Onko kavereita jne. Sitten kun koulun alku lähestyy, niin huomaat kyllä pelottaako / stressaako se lastasi. Reippaasti vaan open kanssa juttusille.



Voi olla jotain ikään kuuluvaa, mutta kun asian ottaa todesta, niin tyttö saa viestin että äiti kyllä rakastaa! Vaikka totta kai sen tietää muutenkin :)



Oikein hyvää joulua!

selviää...:)

isä, äiti, tyttö ja vauvaikäinen pikkusiskonsa. meillä oli aviokriisisä tuossa kun tyttö oli eskari-ikäinen..eli uskon että tuo huolehtiminen on osittain siitkin johtuvaa. toisaalta jo tuota kriisiä ennen tyttö on aina ollut jotenkin "murehtija".



varsinkin pikkusiskon syntymän jälkeen ole koittanut olla mahdollisimman usein kaksistaan isosiskon kanssa. huomaan että hänelle on kahdenkeskinen aika todella tärkeää. ehkä teilläkin kannattaisi jotenkin tuohon kiinnittää huomiota? ihan vaikka shoppailu tai leffassa käyminen ilman pikkusisarusta?



sanoisin että tuo piirre tytössä on vähän geeneettistäkin. itse olen liian kiltti, mieheni on hieman neuroottinen stressaaja.



mutta tosiaan tuo, että lapsesi osaa sanoa että hänen on paha olla, on jo hieno asia. kannattaakin rohkaista häntä siihen, että koittaa sanallisesti kertoa tunteistaan (itse en esim. lapsena ollenkaan osannut tuota taitoa)



t. 4