9-vuotias sanoi illalla ennen nukkumaanmenoa, että vihaa elämäänsä

Jos tyttö on nyt itse avoinmahdollisille koulupsykologikeskusteluille, käykää ihmeessä, ei siitä ainakaan haittaa ole!



Oma kokemus tytöstä, joka ei ole varsinaisesti hirveän tunnollinen (ihan normitunnollinen), mutta jolla on äärimmäisen tarkka käsitys siitä, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei. Tähän liittyen hän on koko kouluaikansa ollut se "kantelupukki", joka on raportoinut opelle pienimmistäkin eriarvoisuuksista ja erityisesti siitä, jos hän kokee tulleensa kiusatuksi. Ja hänhän kokee. Lainkaan lapsen omaa kokemusta vähättelemättä sellaisetkin asiat ovat hänen milestään kiusaamista, joita moni muu ei noteeraa miksikään.



No, kiusaamista jatkui koko alakoulun ajan ja alkuvuosina opettajan puuttuminen jäi vähäiseksi, koska lapsi ilmeisesti raportoi "jatkuvasti" kiusaamisesta. Osittain varmaan kyse olikin siitä, mutta toki varmasti tyttöä oikeastikin kiusattiin. Opettajan on tietysti vaikea ottaa kantaa, jos on yhden lapsen sana toista vastaan, molemmat ovat eri mieltä ja se kiusaamisesta valittava lapsi on jo saanut maineen, että on "turhan valittaja". Viimeiset kaksi alakouluvuotta tyttö jo sitten kielsi minua puuttumasta, koska se vain pahentaisi tilannetta, eikä opettajien vaihtumisen vuoksi opettajat tainneet enää edes tietää mitään koko kiusaamisesta. Lapsi vain kiukutteli kouluunmenosta kaksi vuotta lähes päivittäin eikä hänellä juurikaan ollut kavereita. Yritin kaikenlaista, mutta tyttö kieltäytyi täysin kaikesta ulkopuolisesta avusta. Juttelimme sentään kotona asioista paljon ja yritin kohottaa tytön itsetuntoa ja tsempata kaikin tavoin. En tiedä olisiko hänen kohdallaan psykologista ollut apua, ehkä, mutta tyttö ei ekrta kaikkiaan halunnut.



Nyt tyttö kuitenkin on pärjäävä ja iloinen seiskaluokkalainen, jonka elämä muuttui todella paljon yläkouluun siirtymisen myötä. Luokka vaihtui, kiusaajat siirtyivät eri luokalle ja tyttö pääsi mukaan kaveriporukkaan. Nyt hänetkin kutsutaan bileisiin ja kavereille ja kouluunkin on kiva mennä. Onneksi!



Tsemppiä ap:lle, Olet varmaan jo jutellut asiasta lapsen open kanssa, mutta jos et ole, niin siitä päästä on varmasti hyvä aloittaa.

olemaan itkuisuutta ym. Ei ole kuitenkaan ylitunnollinen luonteeltaan. Ehkä liittyy asioiden tiedostamiseen ja kasvamiseen.