Asiallinen kysmys Taivaasta uskoville

niin luultavasti säkin muutut täydelliseksi etkä edes kaipaa sellaista mikä on epätäydellistä, eli et kaipaa tämän ajan ystäviäsi sitten enää.

Luulen, en tiedä tietenkään.



Tosin, jos uskot ja rukoilet läheistesi puolesta, he luultavasti pelastuvat kaikki. Raamatussahan luvataan jotenkin siihen tapaan, että jos yksi uskoo muutkin perhekunnasta pelastuvat. En musita tarkkaa sanamuotoa.

että Taivas on sellainen paikka, jota voitaisiin verrata johonkin maantieteelliseen paikkaan, jossa joku "on" ja joku "ei ole". Minulle kysymys on Jumalan sylistä, johon kurotan kuin lapsi ja johon Taivaan Isä ottaa. Mitä, missä, miten, miksi - ne eivät ole minun ratkaistavia vastauksia, vaikka niitä kysyisinkin.

Minä uskon, että kristinuskon syvin pointti on rakkauden ja armon sanoma, ja se on suurempaa kuin kuoleman raja.

Taivasta ei voi eikä tule selittää. Taivas on juuri sitä, ettei selityksiä enää kaivata. On vain yhteys rakkauteen.



Terveisin ev.lut.kirkon virkamies (nainen)

Niin katuva saa anteeksi syntinsä ja pääsee taivaaseen.

Siis maallisia lakeja rikkoneet pääsee myös taivaaseen jos katuu pahoja tekojaan.

Ei ole vain raamatunlakeja, vaan ihan taparikollinen voi saada synnit anteeksi.



Ei kirkkoon tartte erikseen kuulua että voi uskoa ja jokanen uskoo omalla tavallaan.



Olishan se ikävää olla yksin taivaassa ja muut helvetissä mutta kyllä jokaselle on se taivaspaikka. Ja mistä sen tietää missä muodossa taivaassa edes ollaan: kaasua, henkiä?

Olisi niin ihana ajatella että äitini on taivaassa, hänellä on siellä hyvin, ja hän mahdollisesti (niin kuin ainakin lapsille usein opetetaan) jopa sieltä katselee alaspäin meidän touhuja, on jollain tasolla "läsnä".



Mutta kun tätä ajatustani yritin avata uskovaiselle ystävälleni, hän huomautti ettei kukaan ole taivaassa VIELÄ, vaan vasta limbossa (vai missä se nyt oli, anteeksi tietämättömyyteni) odottamassa tuomionpäivää, josta kukaan ei tiedä milloin se tulee.



Oikeastiko se menee noin? Eikö tuo ajatus ole tosi epälohdullinen?

Olisi niin ihana ajatella että äitini on taivaassa, hänellä on siellä hyvin, ja hän mahdollisesti (niin kuin ainakin lapsille usein opetetaan) jopa sieltä katselee alaspäin meidän touhuja, on jollain tasolla "läsnä".

Mutta kun tätä ajatustani yritin avata uskovaiselle ystävälleni, hän huomautti ettei kukaan ole taivaassa VIELÄ, vaan vasta limbossa (vai missä se nyt oli, anteeksi tietämättömyyteni) odottamassa tuomionpäivää, josta kukaan ei tiedä milloin se tulee.

Oikeastiko se menee noin? Eikö tuo ajatus ole tosi epälohdullinen?

joka tapauksessa. En juurikaan tuota tarkkaa sijaintia mieti. Sanoihan Jeesuskin sille toiselle ryövärille, että hän on tänä päivänä Jeesuksen kanssa sitten paratiisissa.

Jh 14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?



Taivas on ihana paikka ja sinne kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat siirtyvät kuoltuaan. Uskosta osattomat menevät tuonelaan odottamaan viimeistä tuomiota. Nämä molemmat paikat ovat todellisuutta jo nyt. Mary Baxter on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan vierailuistaan molemmissa paikoista. Kannattaa lukea ja saa vastauksen kaikkiin kysymyksiin, jotka koskevat Taivasta ja helvettiä.

että "taivas" ja "helvetti" eivät ole mitään konkreettisia paikkoja. Ajattelen, että kuoltuamme siirrymme ihan oikeasti "ajasta iäisyyteen". Kuoleman jälkeen, Jumalan luona, ei ole aikaa. Pääsemme Jumalan yhteyteen, ymmärrämme kaiken, meillä on hyvä olla. Läheisemme ovat siellä, mutta eivät samassa muodossa kuin täällä maan päällä. Helvetti sitten, kai se on eroa Jumalasta. Ne jotka sinne menevät, eivät ole halunneetkaan päästä Jumalan yhteyteen, koska eivät häneen usko. Ehkäpä helvetti tarkoittaa sitä, että yksinkertaisesti kuolee kokonaan.

murehtia, "koska Jeesus on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään", niinkuin laulussa lauletaan. Mutta nyt täällä maailman ajassa huolesi on todellinen. Jos olet lähipiirisi ainoa uskova, rukoile sinä läheistesi puolesta. Kukaan toinen ei voi toisen puolesta tehdä uskonratkaisu. Olethan kertonut läheisillesi, mistä Jeesuksen ristinkuolemassa on kyse; sen että ihminen pelastuu kun antaa Jeesuksen tulla elämän Herraksi ja armahtaa synneistä.

Olisi niin ihana ajatella että äitini on taivaassa, hänellä on siellä hyvin, ja hän mahdollisesti (niin kuin ainakin lapsille usein opetetaan) jopa sieltä katselee alaspäin meidän touhuja, on jollain tasolla "läsnä". Mutta kun tätä ajatustani yritin avata uskovaiselle ystävälleni, hän huomautti ettei kukaan ole taivaassa VIELÄ, vaan vasta limbossa (vai missä se nyt oli, anteeksi tietämättömyyteni) odottamassa tuomionpäivää, josta kukaan ei tiedä milloin se tulee. Oikeastiko se menee noin? Eikö tuo ajatus ole tosi epälohdullinen?

kristityt tulkitsevat Raamattua käsittääkseni tässä asiassa vähän eri tavalla. Itse en mene sanomaan, että mikään tulkinta olisi väärä. Kannattaa lukea Raamattua itse, ja päätellä itse mitä siellä sanotaan.

t. uskis

Tosin, jos uskot ja rukoilet läheistesi puolesta, he luultavasti pelastuvat kaikki. Raamatussahan luvataan jotenkin siihen tapaan, että jos yksi uskoo muutkin perhekunnasta pelastuvat. En musita tarkkaa sanamuotoa.

Apostolien teot 16:31

He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi."

mä uskon ettei siellä silviisii tunneta ihmisiä kuin täällä.

taivaaseen ei mennä miehelään jne. (en muista miten tämä on käännetty nykyraamatussa). Mutta siis tarkoittaa sitä, että taivaassa ei ole miestä ja vaimoa, lapsia ja vanhempia. Siellä kaikkien suurin ilo on palvella Jumalaa ja olla hänen lähellään, siellä ei niinkään olla maanpäällisiä läheisiä varten. Eikä siellä myöskään tunneta surua. Siellä kaikki on täydellistä.