Millainen on sopiva lapsiluku?
Yhden lapsen perheet puhuttavat. Moni kokee, että lapsia pitäisi olla vähintään kaksi. Tarvitseeko lapsi sisaruksia?
Kommentit (91)
Neljä lasta ei ole enää mikään ekoteko...
Väitän ettei neljän lapsen (saati seitsemän tms.) lapsen vanhemmilla voi olla aikaa lapsilleen. Tai ryhmänä, muttei persoonina.
Joskus haaveilimme neljästä lapsesta, mutta jostain syystä jäimme kolmeen.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että sisarukset ovat tarpeen. Kolmen pojan perheessämme lapset ovat joutuneet joustamaan, neuvottelemaan ja pitämään puoliaan - kaikki tarpeellisia taitoja maailmassa.
etta ko. perheen hermot ja talous eivat sen takia kiristy kohtuuttomasti. Eli aika yksilollinen juttu tuo sopiva lapsiluku. Meille se oli 3, ehka neljaskin viela menisi. Mutta osaan kuvitella etta monelle se voi olla 1 tai jopa ei yhtaan. Erilaisuus kunniaan!
Sisarukset ovat useimmiten hyvästä lapselle ja rikkaus, mutta vanhempien on hyvä miettiä omaa jaksamistaan ja elämäntilannettaan. Jollekin perheelle yhdessäkin on liikaa ja toisessa perheessä syli on tyhjä neljänkin jälkeen. Varsinkin uusperheissä on helposti useitakin lapsia.
Meillä syntyy toinen yhteinen kesällä, mutta miehelleni vauva on neljäs ja minulle kolmas.
joillekkin se on 15+.
Taloudellisesti ja ekologisesti katsottuna sopivamäärä on 0.
Meille sopiva määrä oli 7. Eikä enempää tule ainakaan itse tekemällä :)
joten oli aivan selvää, että lapsia tehdään enemän kuin yksi. Meille on nyt tulossa kolmas ja viimeinen lapsi. Lapsilla on pieni ikäero, joten heillä on seuraa toisistaan. Täällä on leikkikaverit "kiven alla".
kanssa tuntui vahvasti että joku puuttuu porukasta joten nyton kolmas tulossa. Katsotaan nyt ensin miten arki sujuu kolmen kanssa, neljäs lapsi on vielä "ehkä"-vaiheessa.
Sisarukset on parasta mitä lapsi voi saada!
jos on jo yksi, niin kyllä siihen jo toinen menee...
jos on jo kaksi, niin miksipä ei kolmas jne jne...
Meillä on jo kaksi mukulaa, tyttö ja poika, lisää tulee jos on tullakseen, jos ei niin ei sitten... Ehkäisyä ei ole, eikä uskonnollista taustaa sitten laisinkaan!!
joten olen sitä mieltä että lapsi menettää jotain jos ei ole sisaruksia mutta eikös se niin mene että ihminen ei osaa kaivata sellaista mistä ei ole mitään kokemustakaan?
Kun tätä palstaa seuraa niin mieleen tulee, että monen ei olisi pitänyt tehdä sitä ensimmäistäkään lasta.
Ei ajan antaminen ole niin vaikeaa. Isommilla on jo paljon elämää kodin ulkopuolella ja vauvat nauttivat vilskeestä. Lapset oppivat ja saavat paljon myös toisiltaan. Kahden suht samanikäisen lapsen yhdessäolo on helpommin jatkuvaa mittaamista ja kilpailua vanhemman huomiosta. Jos sisaruksia on enemmän, pakka sekottuu.
Useampi lapsi kasvaa enemmän perheessä kuin vanhemman silmän alla, mitä pidän itse hyvänä. Ei vanhemman jatkuvan monitoroinnin alla oleminen voi olla tervettä - tai itse tiedän, että vahtisin liiankin kanssa, jos ei olisi kuin yksi, jonka niskaan hengittää.
En kuitenkaan itse haluaisi kovin montaa pientä yhtä aikaa, kaksikin on paljon. Mutta esim. parissa "sarjassa" syntyneet sisarukset ovat sopiva ratkaisu.
Sitä oikeaa lapsilukua on vaikea sanoa - kyllä vähän karsastan, jos yli kahdeksan mennään.
elämää yksilapsisena perheenä (jota ehdimme olla 8 vuoden ajan sekundäärisestä lapsettomuudesta johtuen). Olihan se elämä erilaista (huomattavasti hiljaisempaa) yhden lapsen kanssa, mutta nyt kun lapsia on neljä ja kaikki jo koululaisia, elämä on vauhdikasta ja koko ajan sattuu ja tapahtuu. Ei ehdi itse asiassa edes miettiä, millaista tämä nelilapsisen perheen elämä on, kun sitä elää vaan täysillä koko ajan :-)
En voi sanoa jääkö se siihen. Minä rakastan ääntä ja melua ja muitakin elämisen ääniä ja nautin nyt näistä lapsista ja tästä tilanteesta. Rahasta ja omasta ajasta on tiukkaa, mutta tämä on sen arvoista.
ja saattaisin tehdä neljännenkin, kun tuo pienimmäinen tuosta vähän kasvaa. Mies ei halua lisää, ainakaan toistaiseksi. Kyllä näillä kolmellakin pärjää ;-)
joten olen sitä mieltä että lapsi menettää jotain jos ei ole sisaruksia mutta eikös se niin mene että ihminen ei osaa kaivata sellaista mistä ei ole mitään kokemustakaan?
Jotkut isompia, toiset pienempiä.
Se, että hankkii lisää lapsia VAIN siksi, että esikoisella olisi sisaruksia, on hassua ja epäreiluakin.
Toki, jos haluaa muutenkin lisää lapsia, niin mikäs siinä.
Sopiva lapsiluku lienee jotakin 1-15 välillä riippuen perheen voimavaroista.
Sisaruksellisuus ei ole mikään tae onnelliselle elämälle tai edes lapsuudelle.
T: sisaruksellinen yhden lapsen äiti
Niin henkisellä tasolla kun taloudellisella tasolla.
Sisarukset eivät ole pakollisia, eikä niistä aina tule välttämättä läheisiä. Siihen vaikuttaa eniten varmaan luonne (vaikka onkin samat vanhemmat voi olla täysin eri luonteisia lapsia) ja myös sukupuoli sekä ikäero.
Niin henkisellä tasolla kun taloudellisella tasolla.
Sisarukset eivät ole pakollisia, eikä niistä aina tule välttämättä läheisiä. Siihen vaikuttaa eniten varmaan luonne (vaikka onkin samat vanhemmat voi olla täysin eri luonteisia lapsia) ja myös sukupuoli sekä ikäero.
kaksi on liikaa. Mutta useilla on kaksi tai useampi lapsi, mikä asettaa yhteiskunnallisia paineita.