Millainen on sopiva lapsiluku?

Mielestäni lapsi tarvitsee sisaruksia, mutta olenkin itse ainokainen, joka kaipasi sisarusta. Itse asiassa vielä aikuisenakin kaipaan sitä, että olisi siskoja ja veljiä. Ainoa lähisukulainen on isäni.

1 on liian vähän, 2 on liikaa, 0 on paras.

t. Kahden äiti

nyt on tosin vasta 1 pieni lapsi. Voisihan sisarruksia olla enemmänkin, isommat lapset ois tosi kivoja, mut en oikein nauti raskaudesta ja vauva-ajasta niinkuin suurin osa naisista..

Ja välillä edelleen vauvakuume nostaa päätään. Tosin nuorin täytti vasta vuoden eli ihan heti ei tunnu ajatus viidennestä ajankohtaselta.Haaveissa silti...

ja meidän lapset on paljon toistensa kanssa, nuorin on koulussa ja 3 aikusta asuu pois kotoa. Myös lasten serkut ovat kuvioissa viikottain, eli tätä jengiä yli 10. Ei se välttämättä ole niin että sisarukset ei tule toimeen keskenään. Itse ajatteli että 3 olis ihana määrä, ajan myötä kaipas enemmän lapsia, ja nyt viiskymppisenä on kiva kun on edelleen perhe, jossa pieniä koululaisia.

Tai siltä tuntuu nyt ensimmäistä odottaessa. :)



Yleisesti ei kyllä ole mitään muuta sääntöä kuin omien toiveiden ja voimien mukaan. Toki 0-2 lapsen kanssa kaikki on nyky-Suomessa helpompaa kuin yli kolmen, mutta sekin on lähinnä järjestelykysymys.



Lapsi ei mielestäni varsinaisesti tarvitse sisaruksia. Moni elää täyttä elämää ilmankin, ja toisaalta ikinä ei voi tietää, olisiko se toinen lapsi psykopaatti tms. joka tekeekin sisaruksensa ja koko perheensä elämästä ahdistavan loppuiäksi.

Ei ole olemassa sopivaa lapsilukua. Elämme elämää niiden ihmisten kanssa, joita täällä telluksella on.

minulla siis on.

Tuntuu, että neljäs saattasi olla liikaa,

pikkasen haaveilen, mutta ikäkin jo painaa...

Riippuu perheen tilanteesta. Ihanne olisi, että jokainen lapsi olisi toivottu ihan omana itsenään, ei sisarukseksi täydentämään lapsilukua tai edustamaan tiettyä lapsilukua tai tiettyjä geenejä.

Kaksi lasta on aika perusluku. Lapsista on seuraa toisilleen, varsinkin jos ikäero on melko pieni. Mutta kahden lapsen perheessä lapset ovat aina ikäänkuin toisiaan vastaan, minä vastaan sinä. Aina kinastellaan kumpi on parempi ja kumpi saa enemmän huomiota, aina ollaan toista vastaan riitatilanteissa.

Kolme lasta on mielestäni ihanneluku. Kolme on pieni ryhmä. Siinä ei tule niin helposti vastakkain asettelua, ei olla vain sinä ja minä vaan ollaan ME. Lapset ovat "laumaeläimiä", he viihtyvät ryhmässä, laumassa.

Olen kotoisin kahden lapsen perheestä, eikä meillä ollut mainitsemaasi ongelmaa. Minä ajattelen kolmen lapsen olevan huono luku. Siinä on riski, että kaksi lasta "liittoutuu" keskenään ja yhtä syrjitään, jätetään ulkopuolelle leikeistä jne. Sama syrjintä jatkuu aikuisenakin. Lapset eivät ole laumaeläimiä sen enempää kuin aikuisetkaan. Minä ainakin viihdyin jo lapsena hyvin yksin.

Olemme molemmat miehemme kanssa toivoneet kaksi lasta. Ehkä siksi, että meillä molemmilla on sisaruksia ja tiedämme sisaruksien merkityksen. Toisaalta taas jossain vaiheessa mietimme, että yksikin riittäisi. Olemme onnellisia esikoisesta ja vielä muutama kuukausi sitten mietimme, että meillä on hyvä näin. Hirveä vauvakuume kuitenkin on tullut uudestaan ja toivomme tulevaisuudessa saavamme esikoiselle sisaruksen. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Jos toisen lapsen joskus saamme, niin sitten lapsilukumme on täynnä..ainakin nyt tuntuu siltä :)

yhden perheen, jossa nyt 3, mutta neljännestäkin puhutaan. heille 2 ois ollu hyvä, kolmas vei ekan paikan ja nyt ei 'sylit riitä'... tykkäävät vauvoista, mutta isommat lapset ei enää jaksa kiinnostaa. aina ei perhe itsekään tiedä mikä ois sopivasti...

yksi kuudesta :) se oli äidilleni juuri sopivasti. itse haaveilen jopa neljästä tai viidestä, mutta taitaa jäädä haaveeksi vain kun on niin ihme, että on edes yksi! toista siis kaivattais, mutta sehän ei ole vimekädessä itsestä kiinni... yksi siis meille ihme, toinen toive, kolmas kaukainen haave, neljä ois jo unelma ja viisi ihan mieletöntä :) ainokaisemme sosiaalisuudesta koitamme pitää huolta hankkimalla leikkikavereita muualta. hän kyllä kovasti tahtoisi pikkusisarusta, mutta nähtäväksi jää...

Ja sopivaksi ollaan koettu. Kahden kanssa on vielä helppo kulkea ja hankintojen hinnat ei nouse pilviin, kuin esim ostaa 4:lle urheiluvälineet, lahjat, ulkoiluvaatteet yms.

Meillä sisaruksista on seuraa toisilleen ja jos erossa joutuvat olemaan, kaipaavat toisiaan ja halaavat pitkään kun jälleen näkevät toisensa.

viides lapsi ja on juuri sopiva määrä.

ymmärtämättömyyttäs ettei muka 4: lle lapselle riitä aikaa ja huomiota. Itse olen oman ja muutaman ystäväni kokemuksen mukaan ihan toista mieltä.

Esikoisen sain -85, 18 vuotiaana,

Kakkonen syntyi - 93, 26 vuotiaana,

Kolmonen syntyi -01, 34 vuotiaana

ja kuopus syntyi -08 eli olin 41 vuotias

Hyvin jokainen lapseni on saanut huomiota osakseen.

Neljä lasta ei ole enää mikään ekoteko... Väitän ettei neljän lapsen (saati seitsemän tms.) lapsen vanhemmilla voi olla aikaa lapsilleen. Tai ryhmänä, muttei persoonina.

Meillä on nyt kaksoset, haaveillaan vielä kolmannesta lapsesta. Eli meille sopivalta määrältä tuntuisi kolme, jos vaan kaikki menee niin kuin toivotaan. Sekä mieheni että minä olemme kolmilapsisesta perheestä.

meidän perheessä Meillä 2 tyttöä 4 v 5 kk ikäerolla. Olen tavattoman kiitollinen tytöistäni ja lisää en missään tapauksessa halua. Näin on hyvä:)

Eli vastaus kysymykseen, jokainen perhe tekee omta ratkaisut lapsiluvusta. Mun rakkaalla ystävällä on 4 lasta josta viimeisin ei ollut todellakaan suunniteltu, ja esikoinen siinä perheessä on cp-vammainen. Ja ystäväni on äärimmäisen onnellinen perheestään. Eli ei kukaan voi arvostella kenenkään elämää lapsiluvun perusteella.

pystyy ottamaan vastuun ja antamaan hoivaa ja rakkautta

" lapsiluvun määrästä en tiedä mutta...



Vierailija - 26.11.10 01:56 (ID 11573638)





jos on jo yksi, niin kyllä siihen jo toinen menee...



jos on jo kaksi, niin miksipä ei kolmas jne jne...



Meillä on jo kaksi mukulaa, tyttö ja poika, lisää tulee jos on tullakseen, jos ei niin ei sitten... Ehkäisyä ei ole, eikä uskonnollista taustaa sitten laisinkaan!! "





Ei todellakaan pidä paikkaansa, turhaa yleistystä. Meillä on kaksi eikä kolmas todellakaan menisi enää "siinä sivussa"..