Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Etääntyminen ystävästä erilaisten kasvatustyylien vuoksi
10.01.2024 |
Kauhea juttu, mutta en jaksa ehkä enää olla ystäväni perheen kanssa tekemisissä, koska meillä on niin erilaiset kasvatustyylit. Heillä kolme päiväkoti-ikäistä lasta saa aika pitkälti päättää asiat aina talvipukeutumisesta ruokavalioon, ja huutavat ja tappelevat aivan koko ajan. En jaksa kuunnella sitä huutamista, enkä halua myöskään, että meidän lapset katsovat mallia näiltä riiviöiltä, ja esimerkiksi keksivät, että joka kauppareissulla kuuluu saada uusia leluja, ja että kun ruoan jättää syömättä, kohta saa karkkia.
Mun pitää purra jatkuvasti kieltäni, etten ojenna huonosti käyttäytyviä lapsia, ja ihmettelen todella, miksi heitä ei ohjata normaaliin äänenkäyttöön jatkuvan huutamisen sijaan. Toisaalta säälittää kaveri, heidän elämänsä näyttää ainakin ulkoapäin aivan kauhealta. En kestäisi tuollaista päivääkään, mutta siksi meillä onkin säännöt.
Onko muita, jotka ovat etääntyneet kaverista vastaavasta syystä?
Kommentit (11)
Joo. Kaverilla oli mielestäni liian ankarat kasvatusohjeet. Tosin hänen lapsensa oli pienenä villi. Mutta ongelma tuli, kun hän ohjeisti minua kohtelemaan ankarasti omaa lastani. Antoi siis yleisohjeena mielestäni ankaria ja tunteettomia kasvatusneuvoja. Olin yllättynyt, koska en aiemmin ollut havainnut hänessä sellaisia piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä näet mustavalkoisesti itsesi vain hyvänä kasvattajana ja ystäväsi huonona. Oletkos kysynyt mitä ystävällesi ihan oikeasti kuuluu? Voi olla vaikka jaksamisen äärirajoilla ja masentunut, ja lasten ohjaamiseen ei riitä tällä hetkellä voimia.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kaverilla oli mielestäni liian ankarat kasvatusohjeet. Tosin hänen lapsensa oli pienenä villi. Mutta ongelma tuli, kun hän ohjeisti minua kohtelemaan ankarasti omaa lastani. Antoi siis yleisohjeena mielestäni ankaria ja tunteettomia kasvatusneuvoja. Olin yllättynyt, koska en aiemmin ollut havainnut hänessä sellaisia piirteitä.
Mä en kyllä aio antaa yhtäkään kasvatusohjetta pyytämättä kenellekään, enkä myöskään sellaisia ota vastaan. Kasvattakoon kukin, miten hyväksi näkee. En vain itse tämän nimenomaisen perheen kanssa enää myöskään jaksa viettää aikaa, koska meininki on aivan järkyttävää, ja erityisesti se kauhea huuto uuvuttaa mut aivan täysin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinä näet mustavalkoisesti itsesi vain hyvänä kasvattajana ja ystäväsi huonona. Oletkos kysynyt mitä ystävällesi ihan oikeasti kuuluu? Voi olla vaikka jaksamisen äärirajoilla ja masentunut, ja lasten ohjaamiseen ei riitä tällä hetkellä voimia.
Joo, kieltämättä näen sillä tavalla itseni parempana kasvattajana, että meillä ei esimerkiksi lapsi voi päättää lähteä kesävaatteissa talvella ulos ja syödä ravinnokseen vain sokeria. Valitettavasti omatkin voimat ovat todella koetuksella tällä hetkellä, enkä pysty olemaan ystävälle kauheasti konkreettisesti tukena, esim. ottamaan lapsia hoitoon. Olen kyllä varovasti kysellyt olisiko heillä tuelle tarvetta, kun näyttää niin raskaalta, mutta siitä suuttui. Yksi iso ongelma tässä ehkä onkin se, että käsittääkseni kaverin mielestä kaikki on tosi ok, ja hän itse asiassa näyttää jaksavankin ihan hyvin, ja pitävän tilannetta jotenkin normaalina. Olisi helpompi tukea, jos jotenkin ilmaisisi, että nyt on voimat loppu. Ap
Onneksi on lapsiaika jo ohitse niin itseltäni kuin ystäviltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli toiseen suuntaan. Ystävästä kuoriutui kunnon tyranni, joka pakkosyötti lapsiaan, laittoi rangaistuksena ulos ilman riittävää vaatetusta, tiuski, nolasi ja karjui. Alkoi neuvoa minuakin pakkosyöttämään vauvalle kokkareista sosetta, koska 8 kk vauvan KUULUU syödä niitä, muuta mahdollisuutta ei ole. Vahdin myös lapsiani liikaa hänen mielestään, koska jo pienestä lapsesta pitää osata päästää irti ja jättää uimarannalle yksin. Onneksi he saivat myöhemmin lastensuojelun apua, osa lapsista huostaanotettiin, mutta meidän ystävyyttä se ei tuonut takaisin. Tuntui, että hän oikeasti vihastui ja raivostui kun näki omaansa lempeämpää lastenkasvatusta.
Näen kavereita ihan ilman lapsia. Emme käy kavereilla ruoka-aikaan, eikä he käy meillä ruoka-aikaan. Emme käy lasten kanssa yhdessä shoppailemassa. Mutta olen joutunut joskus liian useinkin toitottamaan, kun ollaan vaikka naisten kesken laivalla, että mä en tullu tänne omaa aikaa viettämään ja puhumaan lapsista, vaippojen vaihdoista, lasten lempileluista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei valitettavasti ole lapsivapaata aikaa, aika paljon on yh-vanhempia myös.
Voiko kaverille sanoa, että anteeksi mutta en nyt halua viettää teidän kanssa aikaa, koska en jaksa sun lapsia :D?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama, paljonko kavereilla on ruutuaikaa, mitä on ruokapöydässä, miten vapaa-aika vieteään jne, mutta siinä vaiheessa kun lapsilla ei ole mitään rajoja ja käytöstapoja, ja meininki on pelkkää riehumista ja tappelua, niin on ehkä pakko vähän vetäytyä, jos ei vaan itse jaksa viettää aikaa sellaisessa ympäristössä.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa lapsia, joten näen ystävääni joko meillä tai kaupungilla. Suosittelen samaa.