Mietin välillä, että onkohan mulla jonkin asteista masennusta
Tuli loppukeväästä ero ja se musersi mut aivan täysin. Mies vieläpä hoiti asian todella törkeästi. Lisäksi löysi nopeasti uuden naisen. Ei, en usko, että pettänyt. Pettäminen on miehen periaatteita vastaan ja vihaa pettämistä. On vain aina eron jälkeen aloittanut nopeasti uuden suhteen ja näin oli aikoinaan meidänkin tapauksessa.
Olin eron jälkeen ahdistunut ja unettomuus vaivasi. Sain unettomuuteen lääkityksen ja sain jotenkin nukuttua. Tilanne paheni kuitenkin kun kuulin miehen uudesta suhteesta. Oli pakko jäädä sairaslomalle kun ahdisti niin paljon ja yöunet meni uudestaan. Työkaverit tähän kannustivat kun näkivät mut ja juttelivat mun kanssa. Työterveyden kautta sain kolme käyntiä psykologille ja se vähän helpotti kun sai puhua asioista jonkun täysin ulkopuolisen kanssa.
Vähitellen olen kasannut elämää ja sydäntä kasaan. Enää en osaa nähdä mua ja miestä yhdessä, mutta edelleen se tapa millä mies jätti mut kaihertaa mieltä enkä voi käsittää miten voi tehdä noin toiselle. Tämän miehelle sanoinkin kun allekirjoitimme viikko sitten toisen vaiheen hakemuksen. No mies lähti pois olkkarista mihin jäin istumaan ja huomasin hänen pyyhkivän silmiään. Menin vielä eteiseen kun mies oli siellä siirtämässä jotakin tavaroitaan mitä vielä oli täällä. Mies tuli halaamaan mua ja itkimme molemmat. Ehkä ero ei sitten ollutkaan miehelle niin helppo kuin olin kuvitellut. Tai sitten hänellä oli pjaska olo syyllisyyden tunteen vuoksi.
Haluan jatkaa elämää ja olen kyllä mennyt vapaasti. Käynyt keikoilla ja festareilla. Viettänyt aikaa ystävien kanssa ja oppinut nauttimaan yksinolosta. Parisuhteeseen en olisi valmis, mutta silti mieltä kaihertaa, että jos mä sellaisen vielä joskus haluan, niin löydänkö sellaista enää. Kelpaanko mä enää kenellekään. Olenko liian vanha enää mihinkään.
Välillä menee hyvin eikä huolen häivää, mutta tulee päiviä, että kaikki tuntuu pjaskalta. Kaikki tuntuu toivottomalta. Missään ei ole mitään mieltä ja miksi pitäisi yrittää yhtään mitään.
Eronnut44
Kommentit (15)
Hei ystävä! Tee netissä masennustesti, vastaa kysymyksiin rehellisesti. Saat pistemäärän, joka antaa sinulle osviittaa tilanteestasi. On aivan normaalia, että välillä on vaikeaa ja ahdistaa. Kaikko ei ole masennusta, vaan elämään kuuluu suru ja pettymykset, niinkuin onni ja ilokin. Jos välillä on vaikeaa, etkä halua vaivata ystäviäsi, soita palvelevaan puhelimeen. Jaettu suru puolittuu. Ja aina voit rukoilla voimia ja viisautta. Jokaisesta suhteesta oppii jotakin, ja ja vaikeudet ovat välttämättömiä henkiselle kasvulle.164
Tuo on tyypillistä kriisissä että välillä mennään kaks askelta eteenpäin ja yks taakse. Ymmärrän tosi hyvin että tuossa tilanteessa tuntuu pahalta ja loukatulta.
Kiva että olet pystynyt nauttimaankin menoista ja ystävistä, aikaahan tuollainen prosessi kuitenkin vaatii.
Tuosta ikäkysymyksestä en olisi ollenkaan huolissani, katsele muita jotka ovat paljon vanhempanakin löytäneet merkityksellisiä suhteita.
Sä olet surullinen, mutta jätä ne seksisuhteet.
Eihän se mikään ihme ole,ero on rankka paikka.
Toivottavasti helpottaa,tsemppiä!
Näin viiistosti katsottuna sinulla on 45 asteen masennus
Vierailija kirjoitti:
Hei ystävä! Tee netissä masennustesti, vastaa kysymyksiin rehellisesti. Saat pistemäärän, joka antaa sinulle osviittaa tilanteestasi. On aivan normaalia, että välillä on vaikeaa ja ahdistaa. Kaikko ei ole masennusta, vaan elämään kuuluu suru ja pettymykset, niinkuin onni ja ilokin. Jos välillä on vaikeaa, etkä halua vaivata ystäviäsi, soita palvelevaan puhelimeen. Jaettu suru puolittuu. Ja aina voit rukoilla voimia ja viisautta. Jokaisesta suhteesta oppii jotakin, ja ja vaikeudet ovat välttämättömiä henkiselle kasvulle.164
En mä halua tehdä mitään tuollaista testiä tai soittaa mihinkään palvelevaan puhelimeen. Enkä todellakaan rukoile koska en ole uskossa.
Mulla on ollut monia vaikeuksia elämässä eikä vain jaksaisi aina vain uutta pjaskaa. Miksi yhden ihmisen niskaan kaadetaan vaikka kuinka paljon?! Ja ei, ei todellakaan ole ollut omista valinnoista kiinni jotkut vakavat sairastumiset ja onnettomuudet.
Eronnut44
Vierailija kirjoitti:
Sä olet surullinen, mutta jätä ne seksisuhteet.
Mitkä seksisuhteet? Ei mulla mitään seksisuhteita ole. Yhden kerran on ollut seksiä syksyllä vanhan tutun kanssa, mutta ei muuta. Tuo yksi ainoa kerta teki kyllä hyvää niin fyysisesti kuin henkisesti.
Eronnut44
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tyypillistä kriisissä että välillä mennään kaks askelta eteenpäin ja yks taakse. Ymmärrän tosi hyvin että tuossa tilanteessa tuntuu pahalta ja loukatulta.
Kiva että olet pystynyt nauttimaankin menoista ja ystävistä, aikaahan tuollainen prosessi kuitenkin vaatii.
Tuosta ikäkysymyksestä en olisi ollenkaan huolissani, katsele muita jotka ovat paljon vanhempanakin löytäneet merkityksellisiä suhteita.
Tuntuu, että välillä menee hyvin, mutta sitten muistuu asioita mieleen ja kaikki tuntuu ihan pjaskalta. En jaksa uskoa, että mua enää kukaan huolisi.
Eronnut44
Vie aikansa. Serakunat järjestä ilmasia palavereja eron jälkeen kuin myös läheisten menetäneille. Kai ne eri järjestötkin? Kysy aihesta naisten tuki ry, netistä löydät yhteystiedot.Sempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vie aikansa. Serakunat järjestä ilmasia palavereja eron jälkeen kuin myös läheisten menetäneille. Kai ne eri järjestötkin? Kysy aihesta naisten tuki ry, netistä löydät yhteystiedot.Sempiä.
Ei kiitos mitää seurakuntaa tai muutakaan. Lopettakaa noiden tyrkyttäminen.
Eronnut44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tyypillistä kriisissä että välillä mennään kaks askelta eteenpäin ja yks taakse. Ymmärrän tosi hyvin että tuossa tilanteessa tuntuu pahalta ja loukatulta.
Kiva että olet pystynyt nauttimaankin menoista ja ystävistä, aikaahan tuollainen prosessi kuitenkin vaatii.
Tuosta ikäkysymyksestä en olisi ollenkaan huolissani, katsele muita jotka ovat paljon vanhempanakin löytäneet merkityksellisiä suhteita.
Tuntuu, että välillä menee hyvin, mutta sitten muistuu asioita mieleen ja kaikki tuntuu ihan pjaskalta. En jaksa uskoa, että mua enää kukaan huolisi.
Eronnut44
Ilman miestäkin olo on ihan hyvä ja varteenotettava vaihtoehto. Itse ainakin nautin suunnattomasti sinkkuna olosta, ja siitä vapaudentunteesta kun miestä ei tarvi edes etsiä. Myönnettäköön että ensi alkuun minäkin kipuilin asian kanssa, ja toiset ei vaan osaa olla ilman parisuhdetta ja tarvitsevat välttämättä sellaisen.
Mutta yksi asia kerrallaan. Anna toipumiselle niin kauan aikaa kuin se tuntuu tarvitsevan. Sitten mieti niitä mieskuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tyypillistä kriisissä että välillä mennään kaks askelta eteenpäin ja yks taakse. Ymmärrän tosi hyvin että tuossa tilanteessa tuntuu pahalta ja loukatulta.
Kiva että olet pystynyt nauttimaankin menoista ja ystävistä, aikaahan tuollainen prosessi kuitenkin vaatii.
Tuosta ikäkysymyksestä en olisi ollenkaan huolissani, katsele muita jotka ovat paljon vanhempanakin löytäneet merkityksellisiä suhteita.
Tuntuu, että välillä menee hyvin, mutta sitten muistuu asioita mieleen ja kaikki tuntuu ihan pjaskalta. En jaksa uskoa, että mua enää kukaan huolisi.
Eronnut44
Ilman miestäkin olo on ihan hyvä ja varteenotettava vaihtoehto. Itse ainakin nautin suunnattomasti sinkkuna olosta, ja siitä vapaudentunteesta kun miestä ei tarvi edes ets
No ei mulla ole halua olla vuosikymmeniä yksin vaikka en nyt juuri parisuhdetta haluakaan.
Eronnut44
Tänään taas vähän parempi päivä vaikka yhdessä kohtaa yritti pjaskat ajatukset hiipiä mieleen. Työnsin ne pois.
Eronnut44
Mikä pjaskapää täällä alapeukuttaa mun kommentteja?!?
Eronnut44
No joka tapauksessa menen nyt saunaan. Vähän piti taas itkeä kun tein tämän aloituksen ja se helpotti oloa edes vähän.
Eronnut44