Yle Areena: Marikan kuolema -puolison julmat sanat
Kuolevan syöpäsairaan Marikan mies oli sanonut "Sun kuolema on mun murheista pienimpiä".
Katsokaa, ettette ota sellaista puolisoa, joka on ilkeä ja julma. Koska sellainen hän on myös vakavasti sairastuttuanne. Ja jopa kuolemaa tehdessänne.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Joskus vain niitä sammakoita pääsee, kun on tarpeeksi väsynyt.
Katsoin tuon dokumentin ja mulla kyllä heräsi myös sympatiat miestäkin kohtaan. Rouva teki saattohoitokuolemaa toista vuotta ja perheen elämä pyöri vain sen asian ympärillä. Missään kohtaa ei otettu miehen tuskaa ja tarpeita väistämätöntä odottaessa huomioon.
Niin. Miehelle voi olla vaikeaa olla kerrankin elämässä jotain muuta kuin huomion keskipiste ja se kenen miellyttämiseen kaikki keskittyy. Naiset pistää vuosikymmeniä muut ihmiset itsensä edelle, mutta mies ei kestä kahta vuotta olla pois valokeilasta.
Julmat sanat satuttavat pahemmin kuin nyrkki. Jouduttuani vuosia sitten solumuutosten vuoksi pikaisesti leikkaukseen ja kotiuduttuani heikossa hapessa, rakkaani jonkin kinan tuoksinassa tokaisi toivoneensa että olisin jäänyt sinne leikkaus pöydälle!!! Asia oli vielä tuore ja olin shokissa muutenkin asian tiimoilta ja mieheni toivoi että olisin kuollut??!!pyysi kyllä sanojaan anteeksi mutta sanottu mikä sanottu. Särki jotakin lopullisesti eikä liitto ole ollut sen jälkeen ennallaan. Myönnän että olen monisairas, vakavasti , varmaankin raskas taakka miehelle ja perheelle, en ole osaani itse valinnut ja surenkin sitä, mutta mieheni pilkkaa edelleen sairauksiani, odotan vain että tämä helvetti loppuu tavalla tai toisella ja olen valmistautunut henkisesti että lähden. En tiedä julmempaa kuin toisen sairauksilla pilkkaaminen.älkää alistuko tällaiseen vaan lähtekää ajoissa ettei koko elämä mene piloille ja jää elämättä.,kun rakkaus loppuu, jäljellä on vain tyhjää ja murrettu mieli.
Vierailija kirjoitti:
Julmat sanat satuttavat pahemmin kuin nyrkki. Jouduttuani vuosia sitten solumuutosten vuoksi pikaisesti leikkaukseen ja kotiuduttuani heikossa hapessa, rakkaani jonkin kinan tuoksinassa tokaisi toivoneensa että olisin jäänyt sinne leikkaus pöydälle!!! Asia oli vielä tuore ja olin shokissa muutenkin asian tiimoilta ja mieheni toivoi että olisin kuollut??!!pyysi kyllä sanojaan anteeksi mutta sanottu mikä sanottu. Särki jotakin lopullisesti eikä liitto ole ollut sen jälkeen ennallaan. Myönnän että olen monisairas, vakavasti , varmaankin raskas taakka miehelle ja perheelle, en ole osaani itse valinnut ja surenkin sitä, mutta mieheni pilkkaa edelleen sairauksiani, odotan vain että tämä helvetti loppuu tavalla tai toisella ja olen valmistautunut henkisesti että lähden. En tiedä julmempaa kuin toisen sairauksilla pilkkaaminen.älkää alistuko tällaiseen vaan lähtekää ajoissa ettei koko elämä mene piloille ja jää elämättä.,kun rakkaus lopp
Vuosia sitten? No miksi sinä olet tuollaisen miehen kanssa edelleen? Älä enää valmistaudu henkisesti lähtemiseene, vaan lähde ihmeessä heti.
Joskus vain niitä sammakoita pääsee, kun on tarpeeksi väsynyt.
Katsoin tuon dokumentin ja mulla kyllä heräsi myös sympatiat miestäkin kohtaan. Rouva teki saattohoitokuolemaa toista vuotta ja perheen elämä pyöri vain sen asian ympärillä. Missään kohtaa ei otettu miehen tuskaa ja tarpeita väistämätöntä odottaessa huomioon.