Olen neuvoton kaikkien lastenhoitoneuvojen keskellä...

piti nukuttaa omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen ja yösyötöt lopetettiin 6kk iässä jne jne. Kakkosen kanssa sovelsin ja tän kuopuksen kanssa mentiin ihan fiilispohjalla. Joten kokemuksesta sanon että RELAA. Luota itseesi, kyllä sinä huomaat mikä on lapsellesi parasta. Meillä kuopus nukkui 2v asti perhepedissä, söi rintaa 1v8kk ikään asti joista yösytin 1v2kk asti, sitten se vaan jäi. Päikkäritkin tuo rontti jätti 2v iässä pois, tosin nukkuu 12h yöunet. Tämä ei olisi käynyt esikoisen kanssa alkuunkaan.



Jos yhtään lohduttaa niin toi on siis ihan normaalia.

Kuuntele lastasi ja toimi hänen tarpeittensa mukaan. Meillä poika heräsi 2v asti yöpullolle kun oli unihäiriöitä ja näki painajaisia. Miksi tehdä asioista vaikempia kuin ne ovat?

Jos lapsi herää jatkuvasti öisin ja on levoton, siihen on joku syy, normaali terve lapsi nukkuu yöllä.

ne yöllä syötetytkin lapset ovat kasvaneet ja oppineet yönsä nukkumaan, miksi kuuntelet kaikkia neuvoja, voit elää sen mukaan mitä oma lapsesi tarvitsee. Anna ruokaa, kun lapsella on nälkä, ole lähellä, jos on vaikeaa nukahtaa tai heräilee yöllä.



Ja normaalit terveet lapset heräilevät yöllä! Lähes kaikki tuntemani n.1,5v heräilevät lähes joka yö (osa moneen kertaan), iso osa parivuotiaistakin vielä heräilee, eivät he mitenkään epänormaaleja tai sairaita ole siitä huolimatta. En pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, jos 8kk ikäinen heräilee yöllä...

Neuvolan ohjeet ovat helpottamaan arkea ja kertovat milloin voit vauvan kanssa toimia helpommin esim. lopettaa yösyötöt. Sinusta ja lapsesta riippuu miten toimitte.

Olen itse osan ohjeista toteuttanut mm. yösyötöistä luopunut tarkoituksella, koska se on parhaiten soveltunut meidän perheellemme. On aivan sama mitä muut neuvovat miten heillä on toimittu, sinä päätät miten teillä toimitaan.

parhaaksi näet. Huudatusunikoulua ei käsittäkseni kuitenkaan enää virallisesti missään suositella.



Aika pian varmaan huomaa, tarvitseeko lapsi tosiaan maitoa yöllä. Esim. meidän esikoinen ei selvästikään ollut valmis luopumaan yösytöstä vielä 1-vuotiaana, mutta muutamaa kk myöhemmin vieroitus sujui kuin tanssi.

kun sinulta menee hermot siihen ja lapsi valmis jättämään ne pois, ei silloin kun naapurin äiti jätti. Mua yösyötöt eivät ole koskaan häirinneet, vasta siinä vaiheessa, kun lapsi 1v ja lisäsi yösyöttöjen määrää tajusin, että nyt olen väsynyt ja lopetin. Parin päivän päästä tästä lapsi nukkui kokonaisia öitä. Neuvolan ohjeita pitää aina soveltaa omaan lapseen/omaan perhetilanteeseen. Meidän lapset söivät alle 1vee tosi huonosti kiinteitä, toinen ei oikeastaan ollenkaan. Eli on sanomattakin selvää, että ohje ettei 6kk tarvitse enää yöllä maitoa perustuu siihen, että on syönyt illalla jonkun puuron. Tähän minun lapset eivät olleet valmiita vielä puolivuotiaina. Relaa, mieti mikä teille sopii, keskustele puolison kanssa, unohda puolituttujen ohjeet ja kysy neuvoa vain sellaisilta henkilöiltä, joilla on pitkälle samat arvot, kuin sinulla ja arvostat heidän tapaansa kasvattaa ja kohdella lapsia.

lohduttavista neuvoista olla välittämättä kaikista neuvoista :)

Itsestäni nuo yöheräilyt ja syötöt ei tunnu pahoilta, vaan lapsen lohduttaminen päinvastoin tuntuu hyvältä.



Aina joskus vaan iskee se äitien peikko: "Olenko pilannut lapseni mahdollisuudet terveeseen kasvuun tekemällä näin eikä niin?"

kuului:

Jos jokin helpottaa teidän jokapäiväistä elämää, tee se!



Tämän sain, kun aloin odottaa kuopusta esikoisen ollessa alle 1-v. Tuota ohjetta olen siitä pitäen hyvällä menestyksellä noudattanut.

Käytännön sovelluksia:

- lopetin esikoisen imettämisen, kun raskauspahoinvointi oli kovimmillaan

- kuopuksen päivärytmi väännettiin esikoisen mukaan heti syntymästä

- kuopus nukkui ensimmäisen elinvuotensa perhepedissä, ja söi yöllä silloin kun oli nälkä

- siitä kuopus siirrettiin suoraan esikoisen kaveriksi lastenhuoneeseen, ja taas kaikki nukkuivat paremmin

- esikoiselle väsättiin omia soseita yksivuotiaaksi, kuopus alkoi 8 kk iässä syödä samaa kuin muutkin (ja koko perheen ruokavaliosta tiputettiin pois suola, maitotuotteet ruoissa, voimakkaat mausteet, lanttu, jne.)

- jne.

Unohda kaikkien muiden neuvot ja ajattele itse mikä tuntuu sinusta ja lapsesta hyvältä.

Ajatellaan pääasian olevan tyytyväinen vauva ja jaksava perhe. Vauva oli esim vieressä yöt niin kauan kun se tuntu kätevältä. Kun vauva alkoi kontata äidin ylitse yökaudet ja roikkua tukassa, vauva meni omaan sänkyyn.



Kun oma sänky samassa huoneessa tuntui hankalalta, oli vauvan aika mennä omaan huoneeseen. Ensin nukutettiin rinnalle ja viereen, mutta kun se alkoi kestää 45min - 1h15, niin sai alkaa nukahtaa yksin.



Kyllä itkuakin on tullut, mutta omaan huoneeseen siirtymisen yhteydessä ollaan luotu kunnollinen iltarituaali haleineen, pusuineen, nauruineen ja iltasatuineen. Vauva protestoi ja häntä voi käydä lohduttamassa, sitten taas iloisesti hyvää yötä kulta ja pois huoneesta. Parissa viikossa tottui.



Hyvä ilta edellyttää yleensä hyviä päikkäreitä ja hyvää päivärytmiä. Iltaa pedataan jo aamusta lähtien. Syömisistä ja juomisista lähtien.



Vauvahan ei osaa ilmaista itseään vielä sanoin, niin itku tulee niin monesta asiasta.

Esim. jos suositellaan yösyöttöjen lopettamista 8-12 kk:n iässä ja toinen sanoo että toki saa syöttää, niin siinä on itse asiassa kahdesta eri asiasta kyse.



Eka "yösyöttöjen lopettaminen" tarkoittaa sitä, että tuossa iässä suurin osa lapista alkaa selvitä yöstä (eli noin 6 h putkesta) syömättä. Lapsi ei siis välttämättä tarvitse ruokaa, vaikka söisikin yöllä monta kertaa.



Toinen "yösyöttäminen ok" tarkoittaa sitä, että toki yöllä heräävää lasta saa ja pitää rauhoitella, mutta syöttäminen tarkoittaa tässä sitä aamuyöllä (eli noin 6 h nukkumisen jälkeen) iskevää aamunälkää. Se tarkoitttaa myös lapsen ja aikuisen olon mukaan menemistä, eli jos lapsi ei mitenkään kykene olemaan ilman syömistä, juoman vaihtaminen vedeksi, pullon sijaan nokkamukin tarjoaminen jne. eivät auta, niin ehkä on parempi syöttää öisin vielä kuukausi tai pari.



Huudattamisessa sama juttu: lapsi ei kuole, vaikka sillä olisi hetken aikaa huuto päällä, eli esim. paha mieli siitä että pullosta tuleekin tänään vettä eikä maitoa. Aikuinen voi auttaa lapsen pahan mielen yli ja tarjota turvaa (syliä, unilelua, rauhoittavaa laulua tms.) muutoksessa. Yhdelle tuo jo tarkoittaisi huutokoulua, toiselle sitä ettei lasta ole huudatettu. :) Tuntitolkulla kestävää huudattamista ei kukaan suosittele, se ei ole lapselle eikä aikuiselle hyvä.



Eli kuuntele itseäsi ja kuuntele lasta, etsi se oma sopiva tie. Ota vastaan vinkkejä ja koita miettiä, mitä niistä kannattaa kokeilla teillä. Sellaista se on, ei elämässä aina tiedä miten kannattaisi tehdä, vaan joutuu kokeilemaan eri vaihtoehtoja. :)

kuin oma äidinvaistosi sanoo. Kyseessä on sinun lapsesi ja teet parasta hänelle. Kaikkia ohjeita tulvii, joku sopii jollekin, mikä toiselle ei lainkaan.

Syötin lasta vuoden ikään öisinkin, nukutin viekussa, annoin perunaa 2,5kk alkaen. Lapsi kasvoi ja oli onnellinen. Minä olen vastuussa lapsestani ja hänen hyvinvoinnistaan.