Jaksan enää vain fiksujen ja samalla aallonpituudella olevien ihmisten seuraa

Mulla sama. Miksi tekisin extra työtä toisen eteen joka ei tee itse mitään

Hear, hear...

Joo, mulle tuli toi viiskymppisenä, ei vaan jaksa enää.

Olisi kiva tavata ihminen, joka ymmärtää ajan olemuksen järkevästi. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Miksi tekisin extra työtä toisen eteen joka ei tee itse mitään

Olet ap ja vastasit itsellesi. Siinä sinun fiksuutesi.. 

Ihan sama. Kaikki ystävät ja tutut on korkeasti koulutettuja, joille ei tarvi selitellä turhuuksia. Ja tiedän, että koulus ei aina korreloi sivistyksen kanssa, mutta aika usein kyllä.

AP vaikuttaa melko itseriittoiselta ja yksinäiseltä ihmiseltä. On huomattavasti parempi yrittää itse asettua muiden tasolle ja aaltopituudelle kuin vaatia sitä aina muilta. Hyvää ja antoisaa uutta vuotta.

Sama täällä. Ei jaksa enää.

Se on aaltopituus, ei aallonpituus.

Hyvä valinta keskittyä tänne. Kaikki kriteerit täyttyvät.

Lika barn leka bäst.

Ruotsalaista kansanviisautta.

Eli erilaisuutta karsastetaan lähtökohtaisesti.

AP, kuulostaa nimenomaan ettet ole kovinkaan fiksu?
Kuulostaa enemmänkin siltä, että jaksat nykyään enää sellaisia ihmisiä, jotka heijastavat kuin peilinä sinun mielipiteitäsi ja asenteitasi.

En minäkään jaksa. Kaikkein vähiten sitä, että puhutaan muiden ihmisten asioista tai ihmisistä yleensäkään. 

"Pekka teki sitä ja tätä ja pekan tytär asuu siellä ja täällä nykyään ja mun naapuri hankki kissan ja mummoni tulee jouluksi meille."

Ok. En tunne pekkaa, hänen tytärtään, naapuriasi tai mummoasi, joten ei kiinnosta heidän edesottamuksensa.

Tuo on normaalia ihmisten heimoutumista mun mielestä. Kaippa se ikäkin vaikuttaa siihen, että tajuaa olla tuhlaamatta aikaa kaikenlaisten eri aaltopituuksilla olevien tyyppien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lika barn leka bäst.

Ruotsalaista kansanviisautta.

Eli erilaisuutta karsastetaan lähtökohtaisesti.

Harmi etteivät ymmärtäneet tuota viisautta mm-politiikassaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Kaikki ystävät ja tutut on korkeasti koulutettuja, joille ei tarvi selitellä turhuuksia. Ja tiedän, että koulus ei aina korreloi sivistyksen kanssa, mutta aika usein kyllä.

Ai, mulla on lähipiiri myös täynnä korkeasti yliopistokoulutettuja ja suurin osa heistä on aivan täysiä imbesillejä liian monessa asiassa ja varsinkin ihmisyyden ymmärtämisessä. Yksi lähipiirin viisaimpia ihmisiä taitaa olla 30 vuotta vammaisten kanssa työtä tehnyt perus amk-jamppa. Kun nykyään "korkeasti koulutettujun kouluihin" pääsee vitosen peruskoulutodistuksella lähihoitajakoulun kautta, niin kyseinen koulutus ei tosiaan korreloi älyn, ymmärryksen eikä sivistyksen kanssa. Niiden kehittymiseen yksilössä vaaditaan paljon enemmän.

Ymmärrän täysin. Tyhmät v*ituttaa, täysin eri planeetalta olevat v*tuttaa, sitten se nykypäivän suurin ongelma mun mielestä, ihmiset jotka eivät kuuntele, ne vasta v*ituttaakin.

Ap, mikä on rehellinen ikäsi? 

ei haittaa erilaisuus. Pidemmän päälle käy kyllä tympimään, jos toinen kääntää ja vääntää päivän selviä asioita tai yrittää selittää asiaa niin, että saisi toimimaan oman tyylinsä mukaan.

Taannoin eräs läheiseni joutui eroamaan  erittäin älykkäästä  miehestään, mikä oli  hankittu  yliopiston väittelytilaisuudestahankittu melko iäkkäänä.

Ehdotin läheiselleni uuden miehen hankkimista. Hän epäröi ajatellen, että ei vo irakastaa  tyhmempää miestä  yhtä paljon.

Siihen totesin, että tyhmyys  on ehtymätön luonnonvara, eikä uuden tyhmemmän miehen hankinta mitenkään himmennä tai väheksy jättäneen muistoa.

Päinvastoin, hyvä koti uudelle miehelle  on win-win -tilanne.ja kunnioittaa siten jättäneen akateemisen miehen muistoa. Otti sitten pian uuden - ja toisenkin. Totesi minun olleen oikeassa, rakkautta riittää kyllä, loputtomiin ja aina uudellekin .

Niin tein minäkin kun diplomiinsinööri mieheni  petti ja jätti . Nyt on koti täynnä elämää, eikä tunnu enää tyhjältä ja kolkolta, millainen se oli hetken, kun ei ollut poikkeuksellisesti yhtään miestä. 

Duunareita  nämä tosi ovat, täysi-ikäisiä ja kerrassaan valloittavia persoonia ,eivät toki ydinfyysikoita  mutta  vastaavat rakkauteen rakkaudella, kun ovat oppineet luottamaan minuun.

Kaikki elämästä poistuneet väittelykumppanimme ovat edelleen mukanamme, ajatuksissa ja puheissa

 Kun aikaa kuluu tarpeeksi, entisestä  miesystävästä kykenee puhumaan ja sitä ajattelemaan ilman, että kurkkua kuristaa

.Jossain vaiheessa ajatukset ja muistot alkavat saada hymynkin huulille