Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut 2,5 kuukautta kohta saikulla vakavan masennuksen vuoksi mutta tuntuu etten ole vieläkään työkuntoinen. Mitä teen?
28.12.2023 |
Vakava masennus vei taas mukanaan. Todella inhottavaa ja veemäistä. Haluaisin olla vain normaali mutta nyt piti ottaa lomaa taas pidemmän työputken jälkeen.
Jäin tosiaan saikulle. Se mikä on parempaan päin on se, että itsetuhoiset ajatukset ovat miltein kokonaan kadonneet. Kun jäi saikulle ajattelin lähes alituiseen elämäni päättämistä, se oli täysin vallannut mieleni. Nyt en enää mieti enkä halua oikeastaan kuolla mutta olen silti edelleen henkisesti ja fyysisesti todella uupunut.
Teen enemmän nyt asioita, olen ihmisiin yhteydessä. On haaveitakin oman elämän suhteen tullut. Olen jopa nauranut ihan sydämestäni (joka oli kaksi vuotta täysin kateissa) mutta nykyään jo osaan taas aidosti nauraa.
Silti olen edelleen heikkona. Väsyn helposti ja työelämässä suoriutuminen ei nyt vaikuta realistiselta mutta toisaalta talous sitä vaatisi. En kuitenkaan nyt tiedä mitä tekisin. Kahden viikon päästä pitäisi palata työelämään.
En tiedä yhtään mitä tekisin. Terapia kutsuisi. Jos en sinne pääse niin psykatri oli sitä mieltä, että saatan jäädä työkyvyttömäksi ilman apua. Mutta sekin vaatii sitä rahaa.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Saatat jäädä työkyvyttömäksi ilman apua. Ja se vaatii rahaa. Mitä tarkoitat?
Eli terapia vaatii rahaa. Tarvisin tuloja, jotta pystyn kustantamaan terapian.
No kyllä jotain keksin. Yritän tässä huokaista syvään, laittaa silmät kiinni ja pakottaa töihin. Sitten tiedän että romahdus tulee varmaan puolen vuoden jälkeen viimeistään, ellei aikaisemmin mutta saisin vähän säästöön ja terapiaan. Tiedä yhtään mitä tekisi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinulla toistuvia masennusjaksoja sairastavana ole mitään muuta hoitokontaktia kuin lääkärillä käynnit? Oletko saanut Kelan kuntoutuspsykoterapiaa vielä lainkaan? 2.5 kuukautta on lyhyt aika sairauslomaa vaikeassa masennuksessa.
Mulla ainakin on työterveyshuolto jossa on työpsykologi, jonka luona käyn tasaisin välein kun parannut työuupumisesta
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla toistuvia masennusjaksoja sairastavana ole mitään muuta hoitokontaktia kuin lääkärillä käynnit? Oletko saanut Kelan kuntoutuspsykoterapiaa vielä lainkaan? 2.5 kuukautta on lyhyt aika sairauslomaa vaikeassa masennuksessa.
Se on monimutkainen juttu. Elämässäni on tapahtunut kaikkea, en ole osannut pysähtyä. Olen vain painanut menemään ja sietänyt erilaisia tilanteita kunnes sitten seinä on tullut vastaan. Olen saattanut saada b-lausunnon mutta voimia sen käyttöönotolle ei silloin ollut.
Nyt olisi b-lausunto ja saisin kelan kuntoutuspsykoterapiaan myönnytyksen varmasti jos vain löytäisin terapeutin. Se olisi tärkeää. Rahaa myös tarvitsen mutta olen pohtinut asiaan ratkaisua. Se terapia nyt ja itsensä kuntoon laittaminen olisi tärkein. Olen sitoutunut hoitamaan itseäni (elämäntavoilla) ja haluan muutosta.
En vain tiedä miten jaksan jos käyn töissä. En usko pystyväni huolehtimaan itsestäni sitten. Tiedän että se on joko tai. Työt tai oma itse. Työelämäkin vie mehut nykyään jo niin nopeasti että olen pian taas salakalavasti masentunut ja itsetuhoinen.
Oma resilienssi ja kyky ylipäätään jaksaa on nykyään heikko. Se on valitettavaa. Ennen jaksoin paljon enemmän ja olen kuitenkin vieläkin melko nuori.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis nyt tällä hetkellä minulla ei ole muuta kuin sairasloma ja lääkkeet. Ja kehoitus etsimään terapeutti.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin on työterveyshuolto jossa on työpsykologi, jonka luona käyn tasaisin välein kun parannut työuupumisesta
Käyt siis toivuttuasi edelleen psykologillla? Tähän väliin kysymys: hoitaako työpsykologi muitakin asioita, kuin niitä, jotka selkeästi liittyvät työhön tai ovat työn aikaansaamia?
Ap:lle toteaisin, että tuo on vielä varsin lyhyt aika. Minä sairastuin synnytyksen jälkeen masennukseen, jäin sairauslomalle äitiysloman päätyttyä, siitä aikanaan kuntoutustuelle. Aloin toipua, kun lapsi oli n. 2.5 -vuotias. Töihin palasin, kun hän oli 3v 8 kk.
Toimeentulotuki? Sitä saa kelan terapian omavastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapa ittes. Te masentuneet olette vastenmielisiä työnvieroksujia.
Olen tehnyt paljon elämässäni töitä. Ihan uupumukseen asti pitkiä päiviä ja olen todella vastuuntuntoinen. Omaksuin työmoraalin mutta valitettavasti en pystynyt parempaan vaikka olisin halunnut. Olisin niin paljon halunnut pysyä kunnossa ja tehdä töitä kuten silloin ennen sairastumista. Harmi että näin kävi, olen vihannut itseäni usein tämän kaiken takia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tapa ittes. Te masentuneet olette vastenmielisiä työnvieroksujia.
Yleensä se joka haukkuu on itse ja tässäkin tapauksessa pitää paikkansa. Eli olet vastenmielinen. Kukaan ei halua sua tänne, sun kaltaisten takia tämä palsta on pilalla. En aio sanoa että tapa ittes, koska en ole sairas ja vastenmielinen ihminne, mutta sanon että mene pois. Hanki elämä, hoitoa ja terapiaa. Tulet siitä onnellisemmaksi kuin pilaamalla keskustelupalstan ilmapiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä käyn edelleen työpsykologilla ja minulla on lääkitys ja käyn tasaisin välein myös lääkärillä, oli reilu 50päivää sairaslomalla. Työpsykologi "hoitaa" myös muita asioita mitkä on mielen murheena vaikka eivät liittyisi työhön. Itselläni liittyy työhön ja esimieheen josta oma uupumus.
Anna aikaa itsellesi enemmän. Olet tehnyt töitä reilusti yli hermostosi/aivojesi kestävyyden, jolloin ko. ylikuormittavan jakson päätyttyä masennuksen rooli on pysäyttää sinut syvien huoltotoimenpiteiden ajaksi. Deep rest. Se on vaan hyvä että käy todella pohjalla, asiat tulevat oikeasti käsitellyksi ja koko kroppa ja mieli levänneeksi.
Se on tosiaan aina enemmän tai vähemmän kivuliasta mutta ne on vaan patoutuneita tunteita, mitä ei nykyinen medikalisoitu käsitys masennuksesta oikein hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun täytyy tehdä muutos. Mä kärsin masennuksesta ja tajusin, että se johtuu väärästä työpaikasta ja huonosta työilmapiiristä. Olen saanut uutta virtaa, kun lähdin takaisin koulunpenkille. Minut irtisanottiin. Työpaikassa voi olla myös hyväksikäyttöä. Tarpeeksi pohjilla kun käy, on ainut suunta ylöspäin. Jaksamista!
Minä sain osatyökyvyttömyyseläkkeen 4 kk jälkeen. Terapia alkoi samoihin aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla toistuvia masennusjaksoja sairastavana ole mitään muuta hoitokontaktia kuin lääkärillä käynnit? Oletko saanut Kelan kuntoutuspsykoterapiaa vielä lainkaan? 2.5 kuukautta on lyhyt aika sairauslomaa vaikeassa masennuksessa.
Se on monimutkainen juttu. Elämässäni on tapahtunut kaikkea, en ole osannut pysähtyä. Olen vain painanut menemään ja sietänyt erilaisia tilanteita kunnes sitten seinä on tullut vastaan. Olen saattanut saada b-lausunnon mutta voimia sen käyttöönotolle ei silloin ollut.
Nyt olisi b-lausunto ja saisin kelan kuntoutuspsykoterapiaan myönnytyksen varmasti jos vain löytäisin terapeutin. Se olisi tärkeää. Rahaa myös tarvitsen mutta olen pohtinut asiaan ratkaisua. Se terapia nyt ja itsensä kuntoon laittaminen olisi tärkein. Olen sitoutunut hoitamaan itseäni (elämäntavoilla) ja haluan muutosta.
Vakavassa masennuksessa menee noin vuosi ennen kuin tervehtyminen alkaa ja siinäkin vähintään 2-3-vuotta.
Terapiaan jos sellaisen löydät.
Usko paranemiseen välillä saattaa heiketä, mutta sieltä se ajanmyötä tulee ja voimat lisääntyvät.
Omalla kohdalla kävi säkä.
Vaihtaessani asuinpaikkakuntaa, jouduin lekurin käsiin joka kirjoitti vakavan masennuksen vuoksi sairaslomaa kaksi vuotta :-)
Sen aikana syrjäydyin kokonaan työelämästä ja eläkehakemus meni läpi kertalaakista.
Tsemppiä ja ajatuksia boksin ulkopuolelta.
Pienilläkin tuloilla tulee toimeen jos vastakohtana on työnteko 8 tuntia päivässä.
Unohdin kertoa aloituksessa, että tämän viimeisimmän sairasloman aikana, mikä on edelleen vielä päällä niin isäni menehtyi yllättäen. Tai no, olin kai jossain sisimissäni aavistanut kyllä mutta pommina se tuli kuitenkin ja lähtö oli aika nopea, oli vielä työikäinem mies. Onneksi siinä sai olla lähellä ja häntä rakastaa loppuun asti.
Niin en ole oikein edes toipunut. Tarkoitan, että olen järjestänyt hautajaisia ja muita asioita sekä on tuossa se oma surutyö. Kaikenlaista ollut. Nyt vasta rauhoittuu ja kohta pitäs jo palata töihin enkä ole edes levännyt oikeasti alunperin miksi saikulle jäin. Toisaalta onneksi voin ihan hyvin eikä ole itsetuhoisuutta, eli on ollu hyvä etten ole ollut nyt töissä.
Haluan muutosta paljon ja erityisesti itsessäni. Omassa ajattelussa. Siksi se terapia. Tiedän, että minun on se kaikki työ tehtävä ja pakko nostaa pää ylös ja hoitaa itsensä. Tiedän vain etten pysty kaikkeen samaan aikaan, eli tähän uudelleen rakennukseen ja sitten töitä tekemään vielä lisäksi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapa ittes. Te masentuneet olette vastenmielisiä työnvieroksujia.
Yleensä se joka haukkuu on itse ja tässäkin tapauksessa pitää paikkansa. Eli olet vastenmielinen. Kukaan ei halua sua tänne, sun kaltaisten takia tämä palsta on pilalla. En aio sanoa että tapa ittes, koska en ole sairas ja vastenmielinen ihminne, mutta sanon että mene pois. Hanki elämä, hoitoa ja terapiaa. Tulet siitä onnellisemmaksi kuin pilaamalla keskustelupalstan ilmapiiriä.
Mene töihin mutta älä hae meille töihin.
Saatat jäädä työkyvyttömäksi ilman apua. Ja se vaatii rahaa. Mitä tarkoitat?