Miten olet onnistunut hyväksymään sen, ettet ole vanhemmillesi tärkeä?

Kannattaa mennä.

Terapia auttoi jossain määrin löytämään rauhan asian kanssa, mutta kyllä se silti on kuin jatkuvasti särkevä vatsahaava, joka todennäköisesti tulee kipuilemaan loppuelämäni. Koitan opetella, että olen arvokas, vaikkakaan en vanhemmalleni.

Vierailija kirjoitti:

Terapia auttoi jossain määrin löytämään rauhan asian kanssa, mutta kyllä se silti on kuin jatkuvasti särkevä vatsahaava, joka todennäköisesti tulee kipuilemaan loppuelämäni. Koitan opetella, että olen arvokas, vaikkakaan en vanhemmalleni.

Mun pitäisi oppia myös tämä, että en ole ihan kaikkialla ja kaikille arvoton. Tällä hetkellä se tosin tuntuu todennäköiseltä skenaariolta, kun en kelpaa sen paremmin töihin tai parisuhteeseenkaan.

Ap

Täähän on kivaa: mulla on tunne, että olen naapurille arvoton, menenkö terapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Täähän on kivaa: mulla on tunne, että olen naapurille arvoton, menenkö terapiaan?

Oliskohan naapurilla ja vanhemmilla jotain eroa..?

Siis tällaiseen huuhaaterapiaanko tämä yhteiskunta tuhlaa Kela-rahat? Apua. Miten alas voi yhteiskunta vielä vajota.