Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteet: enne tällaisella oli yleinen paheksunta. Nyt kehutaan lehdissä asti. Linkki
25.12.2023 |
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000010041492.html
Koen, että yhteisön paheksunta kevyesti perheensä hajoittaneita kohtaan oli vain hyvä asia. Nuo ajattelivat vain itseään. Moni muu kärsi.
Miksi näitä nostetaan jopa lehtiin?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Varmasti kärsii. Mutta kuka haluaa olla naimisissa ihmisen kanssa, joka rakastaa toista ja on jäänyt liittoon vain, koska se on hänen "velvollisuutensa"? Pettämistä sekin on. Nyt jätetyillä on mahdollisuus rehelliseen suhteeseen ja oikeaan rakkauteen.
Kuka haluaa olla haastateltavana rikottuaan perheensä? En ihan ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ylläpidettiin kynsin hampain kulissia sen "paheksunnan" pelossa ja kärsittiin koko perhe ja kasvettiin kieroon ja tapettiin kaikki.
Nykyään ei ole pakko, voi erota ja pelastaa mielenterveytensä ja henkensä.
Suosittelen lukemaan Maria Jotunin v. 1935 kirjoittaman kirjan Huojuva talo.
Tai Henrik Ibsenin v. 1879 julkaiseman näytelmän Nukkekoti.
Tai Leo Tolstoin Anna Kareninan.
Kaikissa näissä käsitellään avioliittohelvettiä ja ympäristön kaksinaismoraalia.
Ihastumisia tulee ja menee. Ei pidä tehdä aloitteita tai suostua aloitteeseen, vaan pitää asia omana tietonaan vaan keskittyä siihen omaan perheeseen ja unohtaa koko juttu.
Tuollainen toiminta on hyvin itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ylläpidettiin kynsin hampain kulissia sen "paheksunnan" pelossa ja kärsittiin koko perhe ja kasvettiin kieroon ja tapettiin kaikki.
Nykyään ei ole pakko, voi erota ja pelastaa mielenterveytensä ja henkensä.
Suosittelen lukemaan Maria Jotunin v. 1935 kirjoittaman kirjan Huojuva talo.
Tai Henrik Ibsenin v. 1879 julkaiseman näytelmän Nukkekoti.
Tai Leo Tolstoin Anna Kareninan.
Kaikissa näissä käsitellään avioliittohelvettiä ja ympäristön kaksinaismoraalia.
Joo, mutta kun noilla kahdella ihastuneella oli aivan hyvä parisuhde ennestään.
Pahoinpitelevät, pettävät ja hul lut puolisot sitten erikseen.
Kahden intohimo aiheutti monelle muulle suuren surun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ylläpidettiin kynsin hampain kulissia sen "paheksunnan" pelossa ja kärsittiin koko perhe ja kasvettiin kieroon ja tapettiin kaikki.
Nykyään ei ole pakko, voi erota ja pelastaa mielenterveytensä ja henkensä.
Suosittelen lukemaan Maria Jotunin v. 1935 kirjoittaman kirjan Huojuva talo.
Tai Henrik Ibsenin v. 1879 julkaiseman näytelmän Nukkekoti.
Tai Leo Tolstoin Anna Kareninan.
Kaikissa näissä käsitellään avioliittohelvettiä ja ympäristön kaksinaismoraalia.
Olen katsonut telkkarista huojuvan talon. Siinähän oli sekopää puoliso, joka petti mennen tullen. Narsistinen hirviö.
Mutta jutussa nainen kertoo puolisonsa olleen hyvä ja avioliiton kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vihervassut!
Jaa siitä, ettet sinä voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi?
KIITOS VIHERVASSUT<3
T. Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ylläpidettiin kynsin hampain kulissia sen "paheksunnan" pelossa ja kärsittiin koko perhe ja kasvettiin kieroon ja tapettiin kaikki.
Nykyään ei ole pakko, voi erota ja pelastaa mielenterveytensä ja henkensä.
Suosittelen lukemaan Maria Jotunin v. 1935 kirjoittaman kirjan Huojuva talo.
Tai Henrik Ibsenin v. 1879 julkaiseman näytelmän Nukkekoti.
Tai Leo Tolstoin Anna Kareninan.
Kaikissa näissä käsitellään avioliittohelvettiä ja ympäristön kaksinaismoraalia.
Joo, mutta kun noilla kahdella ihastuneella oli aivan hyvä parisuhde ennestään.
Pahoinpitelevät, pettävät ja hul lut puolisot sitten erikseen.
Oliskohan sinunkin pitänyt jäädä loppuiäksesi siihen ekaan ihan hyvään työpaikkaasi niin nyt sulla sentään olisi töitä.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti kärsii. Mutta kuka haluaa olla naimisissa ihmisen kanssa, joka rakastaa toista ja on jäänyt liittoon vain, koska se on hänen "velvollisuutensa"? Pettämistä sekin on. Nyt jätetyillä on mahdollisuus rehelliseen suhteeseen ja oikeaan rakkauteen.
Ei se ole noin.
Jos jutun nainen olisi jättänyt pussaamisen ja muutenkin koko miehen rauhaan, niin mitään varsinaista rakkautta ei olisi syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näillä mikään avioliittohelvetti ollut, vaan hyvät suhteet. Mahtaako kestää, ja tuleeko uudet suhteet. Miehellä uhraus, kun ei ole omia biologisia lapsia. Viidenkympin villitystä odotellessa, vaimo käy silloin jo seitsämääkymmentä.
Midänkin työpaikalla varaosien Markku pisti myynnin Sarille rakkautta suuhun kahvihuoneessa. Varatuja molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei teille perceleille naista järjesty vaikka miten jankuttaisitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ylläpidettiin kynsin hampain kulissia sen "paheksunnan" pelossa ja kärsittiin koko perhe ja kasvettiin kieroon ja tapettiin kaikki.
Nykyään ei ole pakko, voi erota ja pelastaa mielenterveytensä ja henkensä.
Suosittelen lukemaan Maria Jotunin v. 1935 kirjoittaman kirjan Huojuva talo.
Tai Henrik Ibsenin v. 1879 julkaiseman näytelmän Nukkekoti.
Tai Leo Tolstoin Anna Kareninan.
Kaikissa näissä käsitellään avioliittohelvettiä ja ympäristön kaksinaismoraalia.
Joo, mutta kun noilla kahdella ihastuneella oli aivan hyvä parisuhde ennestään.
Pahoinpitelevät, pettävät ja hul lut puolisot sitten erikseen.
Oliskohan sinunkin pitänyt jäädä loppuiäksesi siihen ekaan ihan hyvään työpaikkaasi niin nyt sulla sentään olisi töitä.
Älytöntä vertaus. En ole tahallisesti vaihtanut työtä koskaan. Qina ollut määräaikaisia töitä tai pysyvä, mutta tullut yt:t. En ole koskaan irtisanoutunut.
Rakennusala on suhdanneherkkä ala. Firmat ei aina saa rakennettavaa. Insinööri olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta saataisiin koko kuva, olisi aiheellista haastatella myös kummankin ex-puolisot.
Sulla on lautasella ihan hyvää riisipuuroa, mutta tarjoilija on tuomassa pihvin. Syötkö sitä puuroa vai sen pihvin?
Vierailija kirjoitti:
Ei näillä mikään avioliittohelvetti ollut, vaan hyvät suhteet. Mahtaako kestää, ja tuleeko uudet suhteet. Miehellä uhraus, kun ei ole omia biologisia lapsia. Viidenkympin villitystä odotellessa, vaimo käy silloin jo seitsämääkymmentä.
Sepä se. Onko mies lopullisesti tyytyväinen, ettei saa mahdollisuutta biologiseen lapseen.
Onko vielä 5 vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ylläpidettiin kynsin hampain kulissia sen "paheksunnan" pelossa ja kärsittiin koko perhe ja kasvettiin kieroon ja tapettiin kaikki.
Nykyään ei ole pakko, voi erota ja pelastaa mielenterveytensä ja henkensä.
Suosittelen lukemaan Maria Jotunin v. 1935 kirjoittaman kirjan Huojuva talo.
Tai Henrik Ibsenin v. 1879 julkaiseman näytelmän Nukkekoti.
Tai Leo Tolstoin Anna Kareninan.
Kaikissa näissä käsitellään avioliittohelvettiä ja ympäristön kaksinaismoraalia.
Joo, mutta kun noilla kahdella ihastuneella oli aivan hyvä parisuhde ennestään.
Pahoinpitelevät, pettävät ja hul lut puolisot sitten erikseen.
Oliskohan sinunkin pitänyt jäädä loppuiäksesi siihen ekaan ihan hyvään työpaikkaasi niin nyt sulla sentään olisi töitä.
Taaskaan aiheena ei ollut työttömyys. Mikä vaivaa, kun ei muuta päähän mahdu, kuin muiden työttömyys.
On ihmisiä, joille mikään ei riitä. Nainen kuvaa miehen jatkuvia ponnisteluita ja pönkitystä. Ei tuokaan mies ikuisiin jaksa, ei ole luontevaa toimintaa miehelle. Pohjaton kaivo.
Kumpa naisten pettäminen olisi yhtä sosiaalisesti kiellettyä kuin miesten pettäminen varsinkin näin nykypäivänä kun melkovarmaan naiset pettävät enemmän kuin miehet. Tai ainakin tilastollisesti miehet eivät saa edes suhdetta missä voisi pettää ja nainen saa jos itse ei ala nirsoilemaan
Alue: Aihe vapaa
Varmasti kärsii. Mutta kuka haluaa olla naimisissa ihmisen kanssa, joka rakastaa toista ja on jäänyt liittoon vain, koska se on hänen "velvollisuutensa"? Pettämistä sekin on. Nyt jätetyillä on mahdollisuus rehelliseen suhteeseen ja oikeaan rakkauteen.