Yhteisasuminen tappaa parisuhteen
Tuota perheenpassaamislakkoketjua selaillessa on pakko ihmetellä, miksi niin harvoin tunnistetaan ja tunnustetaan se, että yhdessä asuminen tappaa monen parisuhteen. Sekä iltapäivälehtien lukijakyselyissä että akateemisissa tutkimuksissa aina nousee esille, että kotityöt ja raha ovat yleensä suurimpia ristiriitojen aiheuttajia parisuhteissa. Eri ihmisillä on erilaiset käsitykset esimerkiksi siitä, millainen siisteystaso omassa kodissa pitäisi olla. Kun erilaisen siisteyskäsityksen omaavat ihmiset sitten jakavat yhteisen kodin, ollaan väistämättä tilanteessa, jossa toinen joutuu elämään mielestään liian sekaisessa tai likaisessa kodissa tai toinen joutuu tekemään mielestään täysin turhia kotitöitä. Ja silloin usein se, jolla on tiukempi siisteyskäsitys joko yrittää pakottaa (nalkuttaa, lakkoilee) toisen tekemään niitä tämän mielestä tarpeettomia kotitöitä tai ottaa ne omalle kontolleen (passaamiskierre alkaa). Tämä kaikki olisi vältettävissä sillä, että ei jaettaisi yhteistä kotia.
Yhdessä asuminen poistaa parisuhteesta muutoinkin paljon mielenkiintoa ja taikaa. Kun kumppani on jatkuvasti läsnä, ei ehdi kaivata toista yhtään. Yhteisissä hetkissä on vähemmän mitään erityistä, kun ne ovat arkea. Yhteisasuminen muuttuu helposti passiiviseksi yhdessä oleskeluksi, jossa parisuhteeseen ja kumppaniin ei viitsitä erityisesti panostaa, koska "siinähän se aina on". Sitten ihmetellään, kun kumppani(a) ei enää kiinnosta ja elämä on tasaisen ankeaa.
Ymmärrän toki, että moni haluaa asua yhdessä, jos hankkii lapsia. Mutta lapset ovatkin sitten toinen asia, joka helposti tappaa monen parisuhteen :-D
Kommentit (38)
Itse tykkään oleilla kotona paljon alasti, joten senkin vuoksi yhteisasuminen voisi olla huono vaihtoehto, mikäli olisin suhteessa. M
Tai sitten tekee suhteesta vielä ainutlaatuisemman :) Mieheni on todella taitava käsistään ja on remontoinut kotimme todella tyylikkääksi ja ihanaksi. Minä taas nautin siivoamisesta, se on yksi lempijuttujani kotona. Sovitaan hyvin yhteen tässäkin asiassa :) Ennen miestäni ajattelin kyllä itsekin että ei enää saman katon alle kenenkään kanssa. Mutta mieheni kanssa rakastuttuani halusinkin jakaa aivan kaiken.
Lottovoitto osui kohdalleni kun kohdalleni osui mies, jonka kanssa ns tärkeimmät elämän arvot meni yksiin.
- vaimo since -96
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten tekee suhteesta vielä ainutlaatuisemman :) Mieheni on todella taitava käsistään ja on remontoinut kotimme todella tyylikkääksi ja ihanaksi. Minä taas nautin siivoamisesta, se on yksi lempijuttujani kotona. Sovitaan hyvin yhteen tässäkin asiassa :) Ennen miestäni ajattelin kyllä itsekin että ei enää saman katon alle kenenkään kanssa. Mutta mieheni kanssa rakastuttuani halusinkin jakaa aivan kaiken.
Rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen.
Tasa-arvon väärin ymmärtäminen on se joka tappaa parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten tekee suhteesta vielä ainutlaatuisemman :) Mieheni on todella taitava käsistään ja on remontoinut kotimme todella tyylikkääksi ja ihanaksi. Minä taas nautin siivoamisesta, se on yksi lempijuttujani kotona. Sovitaan hyvin yhteen tässäkin asiassa :) Ennen miestäni ajattelin kyllä itsekin että ei enää saman katon alle kenenkään kanssa. Mutta mieheni kanssa rakastuttuani halusinkin jakaa aivan kaiken.
Tuo malli voi tosiaan ollakin toimiva, jos toinen hoitaa jonkun homman (esim. siivoamisen) kokonaan ja toinen taas jonkun muun homman, jonka kokee itselleen mielekkääksi ja tärkeäksi. Mutta 50/50-pakottaminen ei toimi.
Meillä on yhteiset arvot, harrastuksia jne. Silti useamman kuukauden yhteisasuminen esim. karanteeniaikana kävi jo hermoille. Sisäinen kellomme käy eri aikaa, toinen lyhytuninen aamuvirkku - toinen nauttii pitkistä syvistä yöunista ja päikkäreistä. Ruokahalummekin herää hieman eri aikaan. Kompromisseja on tehtävä... Nyt asumme edelleen omissa asunnoissamme, mutta käytännössä yövymme usein toistemme luona. Aikaa itselle, laatuaikaa yhdessä! <3 Näin mennyt jo 5 v.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten tekee suhteesta vielä ainutlaatuisemman :) Mieheni on todella taitava käsistään ja on remontoinut kotimme todella tyylikkääksi ja ihanaksi. Minä taas nautin siivoamisesta, se on yksi lempijuttujani kotona. Sovitaan hyvin yhteen tässäkin asiassa :) Ennen miestäni ajattelin kyllä itsekin että ei enää saman katon alle kenenkään kanssa. Mutta mieheni kanssa rakastuttuani halusinkin jakaa aivan kaiken.
Miehessäsi on jotain jakamisen arvoista. Yleensä miehet osaa jakaa vain hekilökohtaiset ongelmansa, naisvihansa ja sukupuolitaudit.
Eihän kenenkään naisen kannata olla miesten kanssa edes missään tekemisissä. Saati sitten parisuhteessa. Miehet kykenevät vain väkivaltaan - seksuaaliseen, taloudelliseen, fyysiseen, henkiseen, you name it. Aika naiivi saa olla, jos ei tätä ymmärrä ja valitettavan moni nainen on.
Po. Naisille jaettava ilmainen raha tappaa parisuhteen.
Voi olla että tulevaisuudessa erehdyn muuttamaan tuon oman sottapyttyni kanssa virallisestikin yhteen. Suurin ero tässä nykyisessä miehessäni on jälkikasvun isään verrattuna, ettei nykyiseni nalkuta, kuinka en siivoa vanne kireällä samoin kuin äitinsä. Exälläni oli siis kova vaatimus siisteydestä, mutta minun olisi pitänyt olla siivoamassa, hänen mielestään oli ok tiputella roskat lattialle, äiti siivoaa. Ainakin toistaiseksi nykyiseni ei ole vaatinut minua siivoamaan äitinsä veroisesti. Siksi kai tässä onkin tullut mielenhäiriö yhteen muuttamisesta, jospa sitä nalkuttamista ei tällä kertaa tulisi (roskatkin osuu yhtä usein roskikseen kuin itselläni)... En todellakaan ole mikään himosiivoaja, jos joku äitinsä kaltaisen passaajan haluaa, muuttakoot äitinsä luo, minusta ei siihen ole
No, varmaan tulen johonkin sopivaan ketjuun avautumaan miten sujuu jos yhteen muutamme.
Kaikki eivät ymmärrä ettei yhteisasuminen ole pelkkää "Fifty shades of gay" ja ison pojan pyllyvoidetta ei kulu tuubikaupalla.
Joskus yhdessä asuminen paljastaa totuuden. Vaaleanpunaiset lasit tipahtavat pois nenältä, ja näkee paremmin. Kumppani ei olekaan sellainen mitä luuli. Yhdessä asuminen paljastaakin millainen kumppani todellisuudessa on. Ja sovitaanko yhteen vai ei.
Erilaisia vaihtoehtoja:
1. Henkilö on kauhean mukava, mutta väärä. Parisuhde kuolee helpommin.
2. Henkilö on oikea, mutta asunto ahdas.
3. Henkilö on oikea ja kiva, mutta kummankin tavat alkavat ahdistaa asunnossa ja hajut. On eroja tavoissa elää ja eri toiveet. Toinen haluaa toista ja toinen toista.
4. Toinen haluaa olla kotona ja toinen mennä. Lisäksi sukupuolten väliset erot. Ja ajattelutavat, tapa miten tekee asiat, onko mitään yhteistä.
5. Toinen on muuttunut. Jopa ääni ärsyttää. Eri asunnot kiva. Hetken kuluttua tuntuu paremmalta, on tilaa ja happea.
6. Henkilö on kiinnostava tai huippu. Mutta jokin lässähtää, menee virttyneeksi. Miksi. Toinen haluaa petijumppaa ja toista kiinnostaa henkiset asiat enemmän, ehkä nukkuminen ja leikkiminen, huumori.
7. Keksi oma vaihtoehto. Mikä mättää ja mikä menee hyvin.
Olen samaa mieltä kuin aloittaja että pitkäaikainen yhdessä asuminen tappaa kaiken jännityksen suhteesta
Se aika ennen yhteistä asumista on vähän sellaista "tapailua" vaikka sitä kutsuisikin "vakavaksi seurusteluksi".
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin aloittaja että pitkäaikainen yhdessä asuminen tappaa kaiken jännityksen suhteesta
Oikea parisuhde ja jännitys ovat toisensa pois sulkevat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin aloittaja että pitkäaikainen yhdessä asuminen tappaa kaiken jännityksen suhteesta
Miksi suhteessa pitää olla jännää, voi panna random tyyppejä jos haluaa jännyyttä ja jättää suhteet muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin aloittaja että pitkäaikainen yhdessä asuminen tappaa kaiken jännityksen suhteesta
Oikea parisuhde ja jännitys ovat toisensa pois sulkevat asiat.
Eli siis parisuhde on oikea vasta, kun se on mahdollisimman arkinen?
Olen samaa mieltä AP:n kanssa. Mä en vaan näe mitään syytä muuttaa yhteen asumaan. Ja muutenkin se olisi hankalaa, kun itse asun omistusasunnossa kaksiossa, niin joko se pitäisi myydä tai vuokrata jollekin, niissäkin on oma vaivansa ja sitten jos se yhteiselo ei suju, niin taas pitää etsiä uusi asunto
Yhteisasumisessa on pakko joustaa, joustaa ja joustaa. Jos on kovin erilaiset elämäntavat ja arvot, saman katon alla tulee vaikeuksia. Toisaalta, vaikeudet ovat elämään kuuluvia haasteita joita jokainen pystyy varmasti ratkaisemaan.
Itse olen eronnut ja lapset maailmalla. Uusi miesystävä on sen verran sottapytty että en voisi kuvitellakaan että muuttaisimme saman katon alle. Mies haluaisi, minä en. Muutenkin nautin omasta rauhasta, omasta aikataulustani ja katson harvoin telkkaria. Miehelle telkkari on "kaikki kaikessa".
Eri osoitteet on todella hyvä ratkaisu, ainakin minun ikäiselleni. Nuorempana sopeutuu toisen kanssa paremmin.
N49