Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen miehen kaverit
22.12.2023 |
Kertokaa nyt onko tämä teistä normaalia.
Kolmekymppisellä miehellä on kouluaikaisia kavereita, joiden kanssa edelleen viettää tiiviisti aikaa. Aloitettuaan parisuhteen ei suostu tekemään minkäänlaisia kompromisseja tuon kavereiden kanssa vietetyn ajan suhteen, eli haluaa välttämättä viettää uudet vuodet, juhannukset ja suurimman osan viikonlopuista omien ystäviensä kanssa. Koska kyseessä on on miesporukka, niin naisystävä ei luonnolisestikaan ole tervetullut mukaan. Siinä vaiheessa kun joku näistä ystävistä menee naimisiin, saa lapsia jne. niin jää kuulema helposti porukan ulkopuolelle, eikä mies halua tällaista.
Hyväksyisitkö naisena sen, että mies ei aijo muuttua, eikä ymmärrä miksi esimerkiksi juhlapyhät pitäisi viettää oman kumppanin kanssa?
Kommentit (66)
No ihan eka ajatus että mies ei ole kasvanut aikuiseksi. Hän jää lopulta yksin kun muut kaverit pariutuu ja saa lapsia jne. Juokse, hän on liian ehdoton noissa asioissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon päälle 50 ja edelleen tiiviisti usean kouluaikaisen kaverin kanssa tekemisissä, jos löytyy lapsena hyvä porukka niin mitä sitä vaihtamaan. Osan kanssa tunnettu jo 40v.
On uusiakin kavereita, mutta ei niistä ole koskaan niin läheisiä tullut. Hyvät kaverit on elämän suurimpia rikkauksia.
Työkavereihin olen tietoisesti pitänyt aina etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
No ihan eka ajatus että mies ei ole kasvanut aikuiseksi. Hän jää lopulta yksin kun muut kaverit pariutuu ja saa lapsia jne. Juokse, hän on liian ehdoton noissa asioissa
Minulle tulee mieleen että sinä et tajua miesten elämästä yhtään mitään.
Eipä tuo ole sinun hyväksynnästäsi kiinni, voit vain ja ainoastaan valita itsellesi sopivamman kumppanin.
Nuo kaveriporukan miehet jotka perustavat perheen, eivät muuten jää helposti kaveriporukan ulkopuolelle. He ihan itse jättäytyvät pois normaalin aikuistumisen myötä. Noin käy hiljalleen kaikille kaveriporukoille ja jäljelle jää se yksi surullinen hahmo, joka on aina laittanut "poikien" kanssa rällästämisen etusijalle ja yhtäkkiä herää siihen muista kasvoi aikuisia ja ketään ei huvita enää lähteä jollekin Himoksen mökille räiskimään raketteja ympäripäissään. Tämä jäljelle jäänyt yrittää sitten epätoivoisesti saada vanhan jengin koolle ja muut tuntevat alentuvaa sääliä häntä kohtaan.
Vaikuttaa, että aloittajan kuvailema mies on lopulta juuri tämä tyyppi.
Haluan vielä tarkentaa, että tietenkään ei ole tarkoituksena se, että mies hylkää ystävänsä naisen takia, vaan että tietyissä tilanteissa osaisi asettaa sen parisuhteen kaverisuhteiden yläpuolelle. Tuskin kukaan haluaa toistuvasti olla se varavaihtoehto omassa parisuhteessaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisuhteita ei kannata missään tapauksessa katkaista saati vähentää kanssakäymistä olemattomiin. Tulee se aika, että olisi hyvä niitä kavereita olla ja niitä ei sitten enää ole. Kun tarpeeksi eteentyy, homma lopulta kuvuu kokokoon, eikä enää herää henkiin.
Itse olen ajautunut kavereistani erilleen, koska olen aikoinani muuttanut eri paikkakunnalle. Siinä ne kaverisuhteet hiljalleen kuivui. Tuli uusia kavereita, utta jälleen oli muutto työn perässä ja näen näitä uudempia kavereitanikin tosi harvoin ja sekin on alkanut jo loppua. Ei vain pysty näkemään enää. Se on harmillista.
Tuo ei ole mustavalkoinen juttu. Exäni laittoi kaverit aina minun edelleni. Ei voitu suunnitella mitään tai jos suunniteltiin, niin kavereiden vuoksi kyllä perui meidän menot muttei toisinpäin.
Nykyisellä miehelläni ei ole kavereita. Se on surullista, koska hän niitä kaipaisi. Ei vaan osaa huolehtia siitä yhteydenpidosta. Tai no, enää se ei autakaan, mutta esim. silloin kun saimme lapsen, niin osa hänen kavereistaankin sai. Siinä olisi ollut yhdistävä elämäntilanne, mutta mies halusi käpertyä vain oman perheen pariin.
Ystävät on ihmiselle tosi tärkeitä. Ne valitaan itse ja niissä suhteissa ei onneksi useinkaan tarvitse tehdä sellaisia kompromisseja kuin vaikka parisuhteessa. Kyllä minä oikein herään eloon, kun saan ystävien kanssa viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt mieheltäsi, että mitäs sitten kun kaikilla kaveriporukassa on perhe? Niin todennäköisesti tulee tapahtumaan suurimmalle osalle heistä. Ramppaako hän häissä ikuisena sulhaspoikana ja pyydetään remppa-avuksi, koska hän on uskollinen kaikille aina valmiina heitä varten?
Miehesi roikkuu menneessä ja nykyisessä nyppien rusinat pullasta pitämällä vanhan kaveriporukan ja sinut. Koska hän ei osaa päättää tee sinä sinun elämääsi koskevat päätökset.
Jos sama tilanne olisi omalla kohdallani antaisin pari ekaa vuotta mennä niin. Onhan minullakin ystävät ja lähiomaiset, joten jatkaisin joulut ja muut juhlat entiseen malliin. Mitään en pakottaisi ja vaatisi, sillä siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää. Ehkä sitten parin vuoden jälkeen, ja jos oikeasti jotakin jo yhteistä joulua toivoisin, puhuisin asiasta enemmän. Jos toinen olisi edelleekin kavereissaan kiinni se kertoisi paljon kannattaako toisen kanssa toivoa enempää yhteistä elämää.
Arjen pienet teot.
Miksi juhlapyhät on sinulle joku juttu? Miksi arki on jotenkin vähempi arvoisempi?
Mitä sinulla on tarjota kavereiden tilalle? Hyvää ruokaa ja yhdessä oloa, läheisyyttä, jne? Teillä harrastetaan seksiä jouluna ja juhannuksena? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, hyväksyn kumppanini vikoineen ja puutteineen päivineen.
Kaksijakoiset ajatukset tulee.
Toisaalta, hienoa, jos on kavereita itselläni ei ole koskaan ollut. Rakentelun itselleni harrastehuoneen, jota muodikkaasti "man caveksi" kutsutaan, yksin siellä istun.
Toisaalta, perheelliselle pitäisi olla perhe tärkein, miehesi haluaa jatkaa perheettömän miehen elämää perheen kanssa.
Liittyykö miehesi kaveribileisiin kiinteästi alkoholi?
T: mies, 50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kaikki viikonloput menee noiden kanssa niin on vielä pikkupojan tasolla. Voi tuosta vielä rauhoittuakin, muttei välttämättä. Kaljaa kuluu varmaan vauhdilla?
Vierailija kirjoitti:
Arjen pienet teot.
Miksi juhlapyhät on sinulle joku juttu? Miksi arki on jotenkin vähempi arvoisempi?
Mitä sinulla on tarjota kavereiden tilalle? Hyvää ruokaa ja yhdessä oloa, läheisyyttä, jne? Teillä harrastetaan seksiä jouluna ja juhannuksena? :D
Miksi minulla pitäisi olla tarjolla yhtään mitään, eikö se riitä että haluaa saada hyviä muistoja oman kumppanin kanssa? Kyseessä ei ole valintatilanne, olen useasti ehdottanut että tehdään jotain mihin kaikki voivat osallistua, myös näiden kavereiden mahdolliset tyttöystävät, mutta sekään ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi vaikea hyväksyä, jos viettäisin kaikki juhlapyhät ilman rakastani. Mun miehellä oli tiivis opiskelijakaveriporukka aikoinaan myös mutta, kun suurimmalla osalla alkoi jossain vaiheessa olemaan tyttöystäviä ja puolisoita, alettiin viettää aikaa koko porukalla. Toki edelleen myös miehet näkivät keskenään mutta se oli satunnaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies katkaisee aktiiviset yhteydet kouluaikaisiin kavereihinsa, hänellä ei ole loppuelämän aikana erittäin isolla todennäköisyydellä kavereita enää.
Tämäkin on totta. Mutta AP:n puoliso viettää suurimman osan vapaa-ajastaan kavereiden kanssa.
Sukulaispoikani on kariuttanut kaikki parisuhteensa tällaiseen kuiseen poikamieselämään.
Vierailija kirjoitti:
Haluan vielä tarkentaa, että tietenkään ei ole tarkoituksena se, että mies hylkää ystävänsä naisen takia, vaan että tietyissä tilanteissa osaisi asettaa sen parisuhteen kaverisuhteiden yläpuolelle. Tuskin kukaan haluaa toistuvasti olla se varavaihtoehto omassa parisuhteessaan.
ap
no kuvailemasi perusteella olet juuri se varavaihtoehto eli sinuna tekisin omat johtopäätökset ajoissa. Mitä järkeä on olla parisuhteessa jossa kumppani on tärkeysjärjestyksessä malliin sijalla 5 tai sitä alempana. Itsekin nuorempana tuli jääty tollaseen kuvioon, säästä sinä omaa aikaasi ja löydä kumppani joka asettaa sut ns. oikeaan arvoon. Nyt olet ikuisen pikkupojan kanssa yhteyksissä. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi max pari tollasta reissua vuodessa, mutta kaikki juhlapyhät sun muut..niin eihän sulle ole tilaa suhteessa muuten kun kodinhoitajana ja seurana sitten kun muita ei ole.
Miehellä ei saa olla ystäviä, vain naisilla saa olla tiiviit välit ystäviensä kanssa. Miehet inteegroidaan osaksi naisten ystväpiiriä (sinne reunamille) jossa naisten miehet voivat ystävystyä keskenään sen mitä tarvitsee.
Eron tullen naiset voivatkin sitten pllkata miehiä kun eivät ole pitäneet huolta ystävyyssuhteistaan, taitaa olla miehille tavanomaista etteivät kykene siihen.
Onhan se hyvä olla ns. omaa aikaa, eli jos juhannus ja uusivuosi joku perinteinen kaverusten juhla niin antaa juhlia, jos muuten juhlapyhät pariskuntana. Tuo aloituksessa mainittu käytös viittaa kylläkin sitten taas että elämässä jotain vialla jos pakko paeta alkoholilla elämää viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies katkaisee aktiiviset yhteydet kouluaikaisiin kavereihinsa, hänellä ei ole loppuelämän aikana erittäin isolla todennäköisyydellä kavereita enää.
Tämäkin on totta. Mutta AP:n puoliso viettää suurimman osan vapaa-ajastaan kavereiden kanssa.
Sukulaispoikani on kariuttanut kaikki parisuhteensa tällaiseen kuiseen poikamieselämään.
Ajatella, naiset ja naisen lapset eivät ole miehen elämän keskipiste?
Kuulostaa fiksulta ja hyvältä mieheltä. Ei suostu koulutetuksi puudeliksi naisen Sirkus Parisuhteeseen.
Mitäs teillä naisilla on miehelle sitten tarjolla? Siis sellaista että pitäisi kaverit vaihtaa pois ja karsia työelämän menestymismahdollisuuksia. Mitä tulee tilalle? Miksi vulvaa pitäisi palvoa?
Alue: Aihe vapaa
Jos mies katkaisee aktiiviset yhteydet kouluaikaisiin kavereihinsa, hänellä ei ole loppuelämän aikana erittäin isolla todennäköisyydellä kavereita enää.