Miten opetella spontaanimmaksi?

Älä toista yritä miellyttää. Muillekin tulee ahdistus tuosta, jos ei voi itse määrittää, vaan toinen yrittää saada omiin menoihinsa. Pitäisihän pitää asiasta mitä tekee tai mihin menee, paljon, että se edes kiinnostaa - ja olla aikaa. Spontaanius on inhottavaa ellei ole luonnostaan tai joku tapa johonkin. Toki helppohin paikkoihin voi mennä vaikka keväällä, kesällä ja syksyllä - jos toinen kuskaa vaikka autolla sinne mihin sinä haluat tai on yhteinen kiva asia. Ehkei se vain sovi sulle. Itse tiedän mistä pidän ja mistä en. Ja missä joustan, missä en.

Tekemällä tarkka spontaaniuden harjoittelun toimintasuunnitelma.

Jos on seuraa ja valmis kyyti klo x paikkaan y niin silloin onnistuu, jos yksinään pitää lähteä jonnekin missä en ole aiemmin käynyt jne. niin on todella vaikeaa minullekin.

Eipä kai sitä voi mitenkään erityisemmin harjoitella, ellei nyt sitten vaikka randomisti valitse menovinkeistä tälle päivälle jotain ja sitten vaan harjoittele lähtemistä.

Kumppani siis vertasi siihen, että hän on opetellut keskustelemaan ja jakamaan asioita sanallisesti kanssani. Että yhtälailla minun pitäisi voida opetella spontaaniksi. Mutta jotenkin vaan ajattelen sen niin, että spontaanius on ns. temperamenttipiirre. 

Sillä ettei vastaa kaikkeen samantien ei, vaan antaa vastauksensa pienen miettimisajan jälkeen, jolloin on helpompi suostua yllättäviinkin juttuihin.

Pienin askelin. Ei heti tarvitse olla superspontaani heittäytyjä. Spontaaniuskin tarkoittaa eri ihmisille vähän eri asioita. Toiselle se on sitä, että voi lähteä lyhyellä varoitusajalla leffaan, syömään tai vaikka uimaan. Toiselle se on äkkilähtö ilman mitään suunnitelmia.

Aloita jostain helposta jutusta. Esimerkiksi sanomalla kyllä, jos mies ehdottaa, että tilataankin tänään pitsat eikä syödä ruokalistalla olevaa nakkikeittoa. Tai että ystävä voi tulla käymään vaikka siitä ei ollut vielä aamulla sovittu. Ihan mikä sinusta tuntuu vähän haasteelta mutta sellaiselta, että koet sen turvalliseksi. Pikkuhiljaa sitä huomaa, että mitään pahaa ei seuraakaan, jos on vähän spontaanimpi. Muista kuitenkin ettei sinun tarvitse muuttua toista miellyttääksesi ja sinä itse vedät rajat siihen missä on hyvä. Eikä ne rajat ole välttämättä joka päivä samat. Vaikka eilen olisit tehnyt jonkin asian spontaanisti, niin se ei tarkoita sitä, että se pitäisi tehdä myös seuraavalla kerralla.

Kehota sinä kumppaniasi suunnitelmallisemmaksi. Se on temperamentin piirre, mutta itse olen ilmaisutaidon opinnoissa kehittynyt siinä. Mukavaa joulua!

Laskelmointia opettelemalla oppii sponttaanisuuttakin.