Rikkonainen työura, vaikka on ollut töissä kaiken aikaa?

Kertokaa mielipiteenne.

Ennen taantumaa työnantajat ja rekrykonsultit soittelivat ja tarjosivat työpaikkoja. En ajattele tarjouksiin tarttumisen kuulostavan pahalta, kun vaihdoin suoraan työpaikasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen taantumaa työnantajat ja rekrykonsultit soittelivat ja tarjosivat työpaikkoja. En ajattele tarjouksiin tarttumisen kuulostavan pahalta, kun vaihdoin suoraan työpaikasta toiseen.

Olen luullut että monipuolinen työkokemus on työmarkkinoilla etu. Vanhempien ihmisten mielestä ilmeisesti sitten näin ei ole.

Onko tässä jotain sukupolvieroa? Nykyään pitkät työsuhteet eivät ole yhtä yleisiä kuin aiemmin.

Boomereilla oli helpompi tulla suureksi teollisuus pampuksi käymättä päivääkään kouluja.

Riitti kun oli hyvä lakasee lattioita ja siitä sitten noustiin. Nyt boomerit eläkkeellä miettii miksi meillä milleniaaleilla on niin vaikeaa ja silti eivät vielä vallankahvassa työpaikalla ylennä joksikin pääliköksi sitä milleniaalia joka on harjan varressa.

Olen aina kans vaihtanut "parempaan". Nyt olen aloittamassa työssä mikä ehkå (toivottavasti) on eläkevirka. Ilman moninaista työkokemustani en olisi varmaan koskaan päätynyt kyseiseen työhön. Osaan olla myös kiitoollinen saamastani työstä. Ei ole mikään itsestäänselvyys nykypäivänä. "Fyysisesti raskaita paskahommiakin" tekeneenä osaan todella arvostaa hyvää työpaikka ja työoloja.

Jos ei ole missään työpaikassa viihtynyt pidempään, työnantajana se saa miettimään onko ihminen kykeytymätön sopeutumaan mihinkään työyhteisöön tms. Mutta toisaalta, jos selkeä syy vaihdoille, esim. urakehitys tai rikkonaisuuden syy on esim. aiempien työnantajien ongelmat (esim. konkurssillehan ei työntekijä voi mitään), sitten ei ole ongelma. Pätkätöitä harjoittavat alat sitten toki vielä oma asiansa.

Mutta jos jatkuvasti pomppii työpaikasta toiseen ilman ns. järkevää syytä, se rekrytoidessa vähän arveluttaisi.

Mutta aiemmille sukupolville pitkä työsuhde on eri asia kuin meille nyt keski-ikäisille. 40-luvulla syntyneille pitkä oli 30 vuotta, nyt monelle on jo saavutus, jos 3 vuotta saa olla samassa paikassa ilman pätkäsoppareita tai yt-neuvotteluita.

Asenne on varmaan myös muuttunut nykypäivänä. Boomerit ihmettelee miksi lopetat työssä ja lähdet paremman perässä. Kun pitäisi olla muka uskollinen riistäville työnantajille ja jopa asiakkaille. Nuori sukupolvi uskaltaa olla itsekkäämpi ja sekös ärsyttää boomereita. Mulle yhdet koitti saada syyllisyyden tunteen, että miten sä voit jättää nämä asiakkaat. Ihan kuin olisin jotenkin tilivelvollinen passaamaan loppuelämäni itselleni tuikituntemattomia ja joskus jopa todella epäystävällisiä ja aggressiivisia ihmisiä oman hyvinvointini kustannuksella. Mun mielestä tekopyhää.

Joillakin aloilla on tää "kutsumuspaatos", jolla tekopyhästi esitetään välittävää, vaikka oikeasti ei kiinnosta kuin S-marketin kauppajono ja omat lapset. Näillä aloilla erityisesti boomerit "ihmettelee" niitä, jotka kehtaa vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Asenne on varmaan myös muuttunut nykypäivänä. Boomerit ihmettelee miksi lopetat työssä ja lähdet paremman perässä. Kun pitäisi olla muka uskollinen riistäville työnantajille ja jopa asiakkaille. Nuori sukupolvi uskaltaa olla itsekkäämpi ja sekös ärsyttää boomereita. Mulle yhdet koitti saada syyllisyyden tunteen, että miten sä voit jättää nämä asiakkaat. Ihan kuin olisin jotenkin tilivelvollinen passaamaan loppuelämäni itselleni tuikituntemattomia ja joskus jopa todella epäystävällisiä ja aggressiivisia ihmisiä oman hyvinvointini kustannuksella. Mun mielestä tekopyhää.

toinen heitto on vedota kuinka paljon firma on tehnyt sinun eteesi eli syyllistetään keksityllä velalla. Siinä kohdin kannattaa ottaa laskin esiin ja alkaa ynnäilee montako miljoonaa on firmalle tuonut ja kysyä kuka on velkaa ja mitä.

En tiedä onko se työnantajalle uskollisuutta vai omaa pelkoa, mutta anoppi ihmetteli, kun mies vaihtoi oikeasti pitkän uran jälkeen työpaikkaa. Ihmetteli kovasti, että miten nyt noin voi lähteä, jotenkin tuntui olevan vaikea käsittää, että niin voi tehdä. Ei meinannut tajuta, vaikka mies oli vuosia kertonut, että firma oli mennyt alamäkeä ja esimiestyö muuttunut huonoksi eikä parempaa ollut näkyvissä.

Anoppi syntynyt 30-luvulla ja ollut koko uransa samalla, julkisella, työnantajalla. Omat vanhempani 40-luvulla syntyneitä ja yksityisellä työuransa tehneitä, eikä heillä ole ollut tuollaista ajatusta, että työpaikkaa ei saisi vaihtaa. Mutta he näkivätkin aitiopaikalta 90-luvun laman ja millaista työelämä nykyään on. Anoppi ei ole nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole missään työpaikassa viihtynyt pidempään, työnantajana se saa miettimään onko ihminen kykeytymätön sopeutumaan mihinkään työyhteisöön tms. Mutta toisaalta, jos selkeä syy vaihdoille, esim. urakehitys tai rikkonaisuuden syy on esim. aiempien työnantajien ongelmat (esim. konkurssillehan ei työntekijä voi mitään), sitten ei ole ongelma. Pätkätöitä harjoittavat alat sitten toki vielä oma asiansa.

Mutta jos jatkuvasti pomppii työpaikasta toiseen ilman ns. järkevää syytä, se rekrytoidessa vähän arveluttaisi.

Mutta aiemmille sukupolville pitkä työsuhde on eri asia kuin meille nyt keski-ikäisille. 40-luvulla syntyneille pitkä oli 30 vuotta, nyt monelle on jo saavutus, jos 3 vuotta saa olla samassa paikassa ilman pätkäsoppareita tai yt-neuvotteluita.

Meillä on käynnissä yt-neuvottelut. Mieluummin lähden itse muualle ennen kuin huomaan olevani ilman töitä.