Mistä riitelette parisuhteessa? Pahin riita?

Siitä kumman luona ollaan tai lapset on enemmän. Tai jos arvostelee toisen vanhempia, niin riita on valmis.



Lisäksi saako meille tulla sukulaiset (ja kumman sukulaiset) kylään tai yökylään -aiheesta riidellään säännöllisesti. Mies siis rakastaa omia sukulaisiaan ja vihaan minun, noin yksinkertaistettuna.

Mies ei juuri tee kotitöitä eikä hoida lapsia. Vähän väliä menen mummolaan lasten kanssa, jolloin mies saa omaa aikaa, toisin päin ehkä kerran vuodessa. Sitten kun tulen mummolasta, toivoisin että saisin sen YHDEN illan vapaata niin että mies hoitaa lasten iltatoimet. Ja joka kerta kun tulen mummolasta, siis joka ikinen kerta, nennään saman kaavan mukaan. Pyydän että mies hoitaisi iltatoimet, mutta jotenkin siinä vaan käy niin, että puoli kymmeneltä, kun lasten nukkumaanmenoaika on jo tullut ja mennyt, lapset roikkuvat jaloissani ja hokevat kato äiti ja mies on ties missä. Joka kerta saan paskahalvauksen, suunnittelen eroa, riidellään, kerron miten tärkeää mulle olis se vapautus niistä vitun hammaspesuista ja iltasaduista edes joskus, ja joka kerta mies unohtaa ja joka kerta minä unohdan että mun on turha siitä vapaaillasta haaveilla. En vaan voi lopettaa haaveilemista, koska sen jälkeen elämä on liian paskaa. Joten tämä noidankehä pyörii meillä säännöllisin väliajoin, ja joka kerta olen lähempänä eroa. Tällä kertaa ajoin jo myynnissä olevan asunnon ohi.

Molemmat myöntävät virheensä heti samantien joten riitoja ei synny, kiistellään kyllä aika usein jostakin faktasta.

Mies ei juuri tee kotitöitä eikä hoida lapsia. Vähän väliä menen mummolaan lasten kanssa, jolloin mies saa omaa aikaa, toisin päin ehkä kerran vuodessa. Sitten kun tulen mummolasta, toivoisin että saisin sen YHDEN illan vapaata niin että mies hoitaa lasten iltatoimet. Ja joka kerta kun tulen mummolasta, siis joka ikinen kerta, nennään saman kaavan mukaan. Pyydän että mies hoitaisi iltatoimet, mutta jotenkin siinä vaan käy niin, että puoli kymmeneltä, kun lasten nukkumaanmenoaika on jo tullut ja mennyt, lapset roikkuvat jaloissani ja hokevat kato äiti ja mies on ties missä. Joka kerta saan paskahalvauksen, suunnittelen eroa, riidellään, kerron miten tärkeää mulle olis se vapautus niistä vitun hammaspesuista ja iltasaduista edes joskus, ja joka kerta mies unohtaa ja joka kerta minä unohdan että mun on turha siitä vapaaillasta haaveilla. En vaan voi lopettaa haaveilemista, koska sen jälkeen elämä on liian paskaa. Joten tämä noidankehä pyörii meillä säännöllisin väliajoin, ja joka kerta olen lähempänä eroa. Tällä kertaa ajoin jo myynnissä olevan asunnon ohi.

Jos menet äidillesi, mene sinne ilman taka-ajatuksia ja nauti olostasi. Älä mene sinne siksi että miehesi saa olla rauhassa perheelt''n, pieleen menee. Kun haluat että mies hoitaa illan, HÄIVY sieltä talosta. Ryhtiä nainen!

Mies jotenkin sekosi.

Eilen esim. Revittiin lapsen 2v kanssa vessapaperia "lumihiutaleiksi" heiteltiin ilmaan ja lapsi oli onnessaan, kiljui riemuissaan. Mies otti kuvia ja naureskeli lapsen riemulle.

Keräsin hiutaleet useasti eikä se ollut minulle ongelma.

Illemmalla kun tein muuta, lapsi vei lumihiutalepurkin isälle ja tahtoi niitä heitellä. Isä sanoi EI. Ne sotkee, huono idea, tuo pitäisi kieltää ja oli vähän kiukkuinen minulle.

Lapsi tietty alkoi itkeä ja mä vähän suutahdin sitten. Sanoin ettei miehellä ole oikeutta yhtäkkiä kieltää jotain jos ensin on annettu lupa.

Ja jos se hänen mielestään nyt sitten pitää kieltää niin otetaan ne pois kokonaan.

Mutta ei sekään ollut hyvä idea, koska minä sen kuulemma olin aloittanut ja nyt olen saanut aikaan lapselle pahan mielen. MINÄ?

Joo, lähdin kävelylle.

Tämmösiä meillä aina.

Ja ylipäänsä tylsien mutta väistämättä silti hoidettavien asioiden. Ne riidat ovat kuitenkin aika lyhyitä, koska niissä ei ole mitään uutta. Selvästikään ne riidat eivät myöskään johda mihinkään, niin monta vuotta olen yrittänyt saada miehen osallistumaan kotitöihin tai esim. maksamaan laskut jo ennen kuin niistä tulee karhukirje ulosottofirmalta (tämä ei ole tilin saldosta kysymys vaan ihan vain siitä että mies ei avaa kirjekuoria vaan hukkaa ne sekalaisiin sotkupinoihinsa avaamattomina), eikä asiassa ole mitään muutosta näkyvissä. Siksi minäkään en viitsi riidellä asiasta enää kovin perusteellisesti, tulen vain huonolle tuulelle ja mielessäni mietin että kuinka kauan tätä vielä jaksan.



Isoimmat riidat kautta aikojen ovat koskeneet anoppia, mutta niitäkään ei enää ole vuosiin ollut, koska olemme molemmat tajunneet että se asia ei ole ratkaistavissa mitenkään.



Tämän hetken pahimmat riidat koskevat ajankäyttöä, lähinnä siis sitä kuinka vähän mies haluaisi osallistua perhe-elämään silloin kun ei ole ihan pakko. Ongelma ei ole mun menemisteni määrä, kyllä mies silloin hoitaa lapsia jos mä lähden pois talosta, mutta jos mä olen paikalla niin mies joko lähtee itse muualle tai ei vain osallistu. Esim. nukkuu, puhuu puhelimessa tai roikkuu netissä.

Jos menet äidillesi, mene sinne ilman taka-ajatuksia ja nauti olostasi. Älä mene sinne siksi että miehesi saa olla rauhassa perheelt''n, pieleen menee. Kun haluat että mies hoitaa illan, HÄIVY sieltä talosta. Ryhtiä nainen!

yleensä olen sitten siitä hälinästä ja meiningistä väsynyt ja ajattelen että nyt kun miehellä on takana kaksi kokonaista vuorokautta niin toki hän voisi sen verran tsempata että ottais noi lapset vastuulleen. Enkä minä haluisi silloin pois kotoa lähteä. Olen selittänyt miehelle tämän kuvion niin monta kertaa ja silti se ei mene perille. Mulle tällä sinänsä pienellä asialla on valtava symbolinen arvo. Tämänkin olen kertonut miehelle kerta toisensa jälkeen. Mutta kun mun mies ei välitä minusta kärpäsen paskan vertaa.

Menot! koskaan ei tule yhteisymmärrystä tai tasavertaista päätöstä.. aina mies kokeeolevansa etuoikeidessa omine menoineen.. (meillä siis pari pientä lasta)

Väärinkäsityksen takia 4 v sitten

kun mieheni ei halua seksiä kuten minä siis niin usein.

heti jos on tiukempaa niin kummankin pinna on kireällä ja sätitään toisiamme pienistäkin asioista.



Muuten saatetaan väsyksissämme tiuskaista jostain, pitää viisi minuuttia mylläkoulua ja siihen se sitten yleensä jääkin.



Miehen mustasukkaisuus oli ennen ongelma ja saimme siitä turhia riitoja aikaan. Jotenkin hän on saanut sen hallintaansa tai huomannut ettei syytä mustasukkaisuuteen ole kun ei olla vuosiin otettu yhteen sen asian kanssa.

kotityöt

anoppila



pahin riita oli kun mies joutui työtapaturmaan,shokissa olleet appivanhemmat alkoivat tapahtumasta syyttämään minua, tilanne tulehtui pahasti ja en ollut heihin vuosiin yhteydessä--se oli iso riita.

ja anopin käytöksestä. Siinä yleisimmät.

kun mieheni ei halua seksiä kuten minä siis niin usein.

en muista yhtään kunnon riitaa. Ehkä viitisen kertaa on ollut tuohtuneempaa sanan vaihtoa joistakin sellaisista asioista joita en edes muista.



Eli emme riitele.



Minusta meidän suhde mieheni kanssa on harmoninen ja ihanan ilmava :)