Elämää 6-vuotiaan kanssa, voi kiukku!

eli meillä 6-v, 2-v ja 4 kk vauva. Joka päivä saan kuulla 6-vn suusta olevani tyhmä, hän muuttaa pois kotoa, hajottaa uuden tietokoneeni. Toissapäivänä sain kuulla olevani jumalan henki joka haisee ällöttävältä :D



Jotain pyydät tekemään niin vastaus on aina enkä tee, enkä mene jne.. näistä kolmesta raskain tällä hetkellä...

ja sinun jos kenen täytyy tehdä lapselle selväksi kuinka käyttäydytään eri tilanteissa ja mitä voi puhua. Järkkyä kuinka kakkonen antaa lapsensa puhua itselleen. Meillä (lapset 7- ja 4-vuotiaat) ei tulisi mieleenkän että lapset puhuisivat meille aikuisille noin.



Meillä ollaan aina oltu johdonmukaisia ja aika napakasti tehty lapselle selväksi millainen puhe on epäkohteliasta ja kuinka olisi toivottavaa eri tilanteissa käyttäytyä. Kehutaan silloin kuin lapsi on kohtelias ja käyttäytyy fiksusti. Vastaavastiepätoivottavaan käytökseen puututaan HETI ja AINA!



Kun pohjatyöt tekee lasten kasvatuksessa hyvin...voi aina välillä höllätä säännöistä ja tehdä poikkeuksia. Elämä on jo nyt melkoisen ihanaa ja leppoisaa lasten kanssa kun kummankaan kanssa ei tarvitse päivittäin käydä vääntöä perusasoista vaan voidaan keskittyä kivaan yhdessäoloon.



Suosittelen viimeistään nyt ottamaan yhteyttä perheneuvolaan jos tuntuu ettei omalle lapselle saa rajoja astettua ja käytöstapoja opetettua. Jos samalla tyylillä jatkatte...voin vannoa, että peli lastenne kanssa on menetetty teini-iässä. Olette pulassa jos lapsenne ei kunnioita teitä!!!

ei sentään lapsilleen, tai ehkä niillekin, mutta ihanalla paatoksella täällä ainakin :)



Sen verran voin sanoa, ettei ole mikään automaatio, että peli on teini-iässä menetetty...



btdt

on yksi lapsi jos ei sitäkään :-)



Perheneuvolaanko,jos 6v uhmaa? No huhhuh.

Lapsen uhmakin on kausittaista. Mutta toki rajat on pidettävä siinä missä ne on olleet aikaisemminkin vaikka tulisi itkua ja raivoa.

Meillä ulkoillaan sitten jos käytös ei ole toivottua. Aika hyvin on tepsinyt.

että ei ole automaatio, mutta työni puolesta olen nähnyt, että valitettavasti todennälöisyys pelin menettämiselle on todella suuri jos lapsi/teini ei kunnioita vanhempiaan tai muita aikuisia.

Mitä tarkoittaa "meillä ulkoillaan jos homma ei toimi". Laitatko lapsen pakkaseen kärvistelemään jos käyttäytyy huonosti vai ihanko teillä on rangaistusmenetelmänä se, että lähdette kostoksi ulos jos lapsi käyttäytyy huonosti.



Voi tsiisus näitä nykyajan vanhempia!

Tämä on oikeastaan lapsen ensimmäinen uhma, ollut todella tasainen vauvasta asti ja mielestäni on ihan ok, että välillä purkautuu ja kiukuttelee vanhemmilleen. Muuten kuitenkin käyttäytyy niin hyvin. Ei ole ikinä töninyt, lyönyt muita tms.



Tämä nyt on tällainen "äiti on tyhmä"-vaihe ja en pidä sitä mitenkään hälyyttävänä. Ja missä kirjoitan, että lapsi saisi sanoa ja puhua miten vaan? Kyllähän siihen puututaan.



Olen ennen ollut todella tiukka kurin pitäjä, nyt vauvakin vie osan mehuistani joten en ole ihan jaksanut joka äyskimiseen puuttua.



2

raivokohtauksia tämä 6-v ei saa vieläkään, ei ole koskaan saanut. Kunhan tuhahtelee ja kapinoi kun jotain pitäisi tehdä. mielestäni täysin normaalia.



2

muttet erityisen taitava ilmaisemaan sanottaavaasi diplomaattisesti ja ennen kaikkea vaikuttavasti.



Kommentistasi nousee minullekin, joka olen samoilla linjoilla kanssasi, niskakarvat pystyyn.



Olisit voinut todeta saman ap:lle rakentavammin ja itseäsi ylentämättä.



Itseilmaisu on taitolaji sekin siinä missä hyvä vanhemmuus.

enkelit sanomatta yhtään poikkisanaa? Miten he pärjäävätkään tulevaisuudessa jos ei saa käydä läpi kehityksen vaiheita ja opetella oikeanlaista vuorovaikutusta? Kaikki tunteet pitäisi tukahduttaa ja sitten lapsenne ovat jalkarättejä työelämässä?

Kapina ja uhma kuuluu ikään ja tiedän, että se on välillä rasittavaa. Lapsi testaa rajojaan ja vanhempiaan. Meidän 6v. käyttäytyy välillä kuin enkeli, jos on kylässä, käyttäytyy aina kuin enkeli. Kotona vanhempien kanssa sitten uhmataan ja kiukutellaan ja välillä on niitä päiviä kun mikään ei käy ja kaikki on huonosti jne. Se vaatii kärsivällisyyttä, mutt akun itse jaksaa pysyä rauhallisena ja selittää kaiken alusta alkaen ja perustella hyvin, niin kyllä se siitä. Minulla riippuu asiasta, kuinka tiukka olen. Joskus luovin vähän, jos tuntuu, että sillä pääsee parempaan lopputulokseen kuin nipottamalla ihan kaikesta.

kolmoselle vain että kaksi vanhempaa lastani ovat jo esimurkkuiässä ja kuusivuotisuhmasta huolimatta (tai sen ansiosta?) ovat oikein symppiksiä ja mukavia poikia, käytös koulussa 10 ja kotona ei ongelmia. Eiköhän uhma kuuluu lapsen elämänvaiheeseen, välillä se vain väsyttää ja kuten 2 sanoikin, 6v osaa olla se "hankalin"lapsi perheessä.

Vinkkejä arjen ongelmiin on vain kiva jakaa toisten vanhempien kanssa, siitä saa kenties itselleenkin apua ja voimaa kun välillä "kyrsii"..



ap

että ei ole automaatio, mutta työni puolesta olen nähnyt, että valitettavasti todennälöisyys pelin menettämiselle on todella suuri jos lapsi/teini ei kunnioita vanhempiaan tai muita aikuisia.

mutta lapset ja teinitkin ovat uhmissaan erilaisia, siksi halusin tuoda esiin, ettei ole automaatio. Siihen vaikuttaa niin paljon asioita kuitenkin.

Itsehän viestissäsi kerroit, että joka päivä saat kuulla lapseltasi olevasi tyhmä. Tämä kyllä osoittaa, että et ole riittävän napakasti puuttunut asiaan ja tehnyt selväksi ettei ketään nimitellä tyhmäksi.



En ole missään sanonut, että lapsesi olisi käytöshäiriöinen tai epänormaali. Lapsen käytös on yleensä ihan normaalia...mutta aikuisen toiminnasta riippuu paljon se millaiseksi lapsen käytöstavat pidemmällä aikajaksolla muotoutuvat. Jos et puutu riittävästi huonoon käytökseen se jatkuu (niin kuin teillä on käynyt) ja voit uskoa että kun lapsi kasvaa myös ikävä sanavarasto lisääntyy.



Jos lapsesi loukkaa sinua nyt kuusivuotiaana noin (löyhkäävä hengitys yms...) en halua tietääkään kuinka hän sen tekee kymmenen vuotiaana.

Olen yrittänyt pitää periaatteena, että kiristykseen tai uhkailuun en anna periksi koskaan. Jos lapsi osaa NEUVOTELLA eli perustella asiansa, saatan sanoa, että ok, tuo oli hyvin perusteltu, mene sitten leikkimään ja siivoa myöhemmin (tms.).

Kiukuttelulla ei vaan saavuta yhtään mitään. Hävyttömyyksiä en kuuntele lapsen suusta (pätee niin nykyiseen ekaluokkalaiseen kuin myös pikkusiskoihin) vaan ilmoitan, että minulle ei puhuta noin. Sitä en kamalan pahana pidä, että lapsi pitää minua tyhmänä kun pidän kiinni rajoista esim. tietokoneella pelaamisen suhteen. Jos harmittaa tai kiukuttaa sen saa kyllä purkaa ilmoille vaikka karjumalla, mutta mieluiten omassa huoneessa -kiitos, ja asiaan palataan sitten kun on rauhoituttu.



Esikoisen 6 v uhma yllätti alkuun kovasti, mutta nyt tyttö on jo huomattavasti tasaisempi ekaluokkalainen. Kohta 6-vuotias pikkusisko osoittaa jo alkavaa eskariuhmaa ja 3-vuotiaskin omaa ihan kiitettävästi omaa tahtoa, joten ihan omankin mielenterveyden kannalta on säännöistä pidettävä kiinni.

olen yrittänyt olla kärsivällinen, selittävä, perusteleva, hyvää mallia antava, johdonmukainen, selkeä ja korostanut kuitenkin, että tunteensa saa näyttää. En neuvottele loputtomiin vaan yritän todeta miten nyt tehdään ja jos on lisäkysymyksiä niin vastaan, mutten ala loppupäivää aiheesta keskustelemaan, koska se vain sekoittaisi lapsen pään ja lähettäisi väärää signaalia. Vaikuttaisi siltä, etten osaa asettaa rajoja enkä edes tietäisi missä ne menevät.



Huumorin otan käyttöön aina välillä, se tehoaa.



Tämä vaatii kyllä melkoisen pitkää pinnaa ja kostautuu usein jossakin vaiheessa siten, että saan totaalisen hepulin ja korotan ääntä melkoisen reippaasti. Jokin keskitie olisi hyvä löytää, tapa jolla saisin pitkin päivää purettua kiukkuani etten lopulta räjähtäisi. Elämäntilanne on stressaava ja olen yksin lapsen kanssa, mikä kiristää pinnaa. Vinkkejä otetaan vastaan.

ja sieltä on tarttunut hyvin paljon mukaan tällaisia mukavia ilmaisuja kuten henki joka haisee ällöttävältä yms. Pe tuli kotiin ja näytti, että hän on oppinut näyttämään keskisormea. Tämä kaikki alkoi kun eskari alkoi, ei sitä ennen äitiä nimitelty.



Eskarista tarttunut mukaan siis kaikkea mukavaa. Joka kerta en tosiaan jaksa noihin mussutuksiin puuttua, jätän omaan arvoonsa.



Kyläpaikoissa lapset käyttäytyvät aina hienosti ja heistä saa olla ylpeä :) koetelkoot rajoja kotona, en tunne vielä tarvetta perheneuvolalle.



2

ainakaan omat vanhempasi ole osanneet sinua kasvattaa muita aikuisia kunnioittavaksi. Ilmaisutapasi vie melkoisesti pohjaa sanottavaltasi, ainakin jos kasvatat omia lapsiasi samoin metodein kuin sinua aikoinaan kasvatettiin.

Kakkoselle ja huokailulle sanoisin, että...

Itsehän viestissäsi kerroit, että joka päivä saat kuulla lapseltasi olevasi tyhmä.

Hän ei myöskään kunnioita muita aikuisia ja heidän tapojaan kasvattaa.