Elämää 6-vuotiaan kanssa, voi kiukku!

Eikös se sitä varten olekin, että annetaan tukea ja voimia ja vinkkejä vanhemmille kehityksen kriiseissä sekä mahdollisesti elämäntilanteista johtuvissa kriiseissä (vanhempien ero, läheisen kuolema)? Minun mielestäni sinne perheneuvolaan kannattaa mennä, jos keinot on vähissä, vaikka olisi kuinka kokenut vanhempi ja kynnys korkea.



Minun lapsuuden perheessäni oli myös minun ja siskoni lisäksi iltatähti, pieni veli. Joka olikin käytökseltään täysi poikkeus meihin vanhempiin lapsiin verrattuna. Kannustin vanhempiani, kun he repivät hiuksiaan, että menisivät hakemaan apua ja tukea, mutta aina oli sama vastaus että "minähän olen jo kaksi tervettä ja fiksua lasta aikuiseksi kasvattanut, enhän minä siellä mitään tee". Ehkä, jos olisi ollut taustalla joku oikea kriisi tai muu konkreettinen selitys käytökselle kuin sen haastavuus. Nyt veljeni on ylä-asteella ja aivan mahdoton. En toivoisi sellaista murkkua kenenkään kotiin. Onneksi vanhemmillani ei ole enää pieniä lapsia kotona. Nyt voi vain huokailla, että voi kun olis tajunnu reagoida ajoissa... Samat kasvatuksen keinot ei tuohon nuorimmaiseen tehonnut niinkuin meihin muihin lapsiin. Apu olisi ollut paikallaan, mutta nyt jo tosi hankalaa (mököttävä murkku, joka kieltäytyy puhumasta ja kuuntelemasta yhtään).



Itselläni on myös lapsi ja hänen kanssaan ollaan perheneuvolan palveluja käytetty: nuorena äitinä sain temperamenttisen esikoisen, jonka kasvatus oli vaativaa ja tuntui, ettei enää tiedä mitä tehdä (vaikka kirjojakin luin paljon aiheesta). Lopulta päiväkodissa uskalsin asiasta puhua ja minulle ehdotettiin, että hakisin apua perheneuvolasta. Hain ja sain selityksen lapsen käytökselle sekä hyviä neuvoja jatkotoimenpiteisiin. Perheneuvola järjestää kursseja ja vertaistukiryhmiä myös. Tutustukaa ihmeessä paikkakuntanne perheneuvolan palveluihin ja hakekaa apua ja tukea sieltä!

"Jos mä en saa sitä, niin mä en tee tätä..."

"Jos mä nyt meen sinne, niin sitten en IKINÄ mene uudestaan"

"Jos et nyt anna mulle tota, niin et saa halia mua kymmeneen päivään. TAI SATAAN PÄIVÄÄN!!"



Hohhoijaa. Meillä myös vanhempi lapsi, joka ei ollut läheskään noin ärsyttävä tuossa iässä.

ja sieltä on tarttunut hyvin paljon mukaan tällaisia mukavia ilmaisuja kuten henki joka haisee ällöttävältä yms. Pe tuli kotiin ja näytti, että hän on oppinut näyttämään keskisormea. Tämä kaikki alkoi kun eskari alkoi, ei sitä ennen äitiä nimitelty.

Eskarista tarttunut mukaan siis kaikkea mukavaa. Joka kerta en tosiaan jaksa noihin mussutuksiin puuttua, jätän omaan arvoonsa.

Kyläpaikoissa lapset käyttäytyvät aina hienosti ja heistä saa olla ylpeä :) koetelkoot rajoja kotona, en tunne vielä tarvetta perheneuvolalle.

2

6-vuotias lapsi ei ole ollenkaan tyhmä. Hänelle voi oikein hyvin kertoa, että meillä ei tuollaista kieltä käytetä tai näytellä vanhemmille kansainvälisiä käsimerkkejä eikä niin ole syytä tehdä muuallakaan. Kyllä meilläkin on päiväkodista ja eskarista tarttunut mukaan kaikenlaista ei niin mukavaa ja minun mielestäni hyväksyttävää käytöstä, mutta siihen on puututtu. Ihan joka mussutukseen en minäkään puutu siis tyylillä, että lapsi itsekseen mussuttaa, että "äiti on ihan tyhmä" kun on kielletty jotain.

Jos kysyy, että otatko leivän niin "en ota!" ja kohta vinkuu kun olisi sittenkin halunnut sen leivän. Ja siis ei sitten todellakaan saa sitä leipää. Mutta kaikkeen pitää periaatteesta vastata ei :P



Tänä aamuna meni hieman paremmin. Huikkasin, että syökö leivän aamupalaksi, oli hetken hiljaista ja kuuluikin kiitos kyllä :D Vaihtoehtona olisi ollut sitten weetabixi...



2

Sanoin, että keskisormea ei saa näytellä. Totesi siihen, että koulussa ei saa, mutta kotona saa. Johon taas sanoin, ettei saa kotonakaan näytellä ja asia jäi siihen. sadannen kerran, kyllä meillä asioihin puututaan, mutta nyt lähiaikoina väsyneempänä en ole jaksanut noihin äiti on tyhmä- mussutuksiin niin puuttua.



2

Varsin tulinen temperamentti ja hieman pikkuvanha siihen päälle niin avot.



Meillä autta hirveästi se että tytön kanssa jutellaan joka päivä hänelle tärkeistä asioista ja kuunnellaan. Jotenkin se lapsen hermo siitä tasaantuu kun saa purkaa tuntojaan jos kukaan ei kuuntele alkaa ränttätänttäily ja joka pirun asiasta saa vääntää ja kääntää. Milloin on väärän väriset housut, kaupasta haluaa jotain tai muuten vaan ketuttaa.



Meilläkin on useampi lapsi ja kyllä tämä tyttö on opettanut että kaikkia on kohdeltava yksilöinä ja kukaan ei mene siinä sivussa vaan.