Vuoden 2023 KAVERIPETTYMYKSET

Pojan paras ystävä ei päässyt koko vuonna meille leikkimään eikä lapsemme heille. Ovat tavanneet viimeksi viime tammikuussa Somen perusteella tapailevat aktiivisesti muita perheitä. Vaikea kasvattajan tehtävämme olla lapsen tukena, ja myös jo osin selittää lapselle, miksi joidenkin perheisiin ei saa mennä, vaikka olisivatkin edelleen parhaita ystäviä. 💔💔💔

Tyttäremme kummit ovat jättäneet meitä pois juhlistaan kutsutuista eikä meillekään päin tulo tai mikään yhteinen tekeminen ole sopiminen. En ole koko vuonna jaksanut enää yksipuolisesti olla tekemisissä, joten sieltäkään ei ole kuulunut mitään. Koko perhettämme harmittaa todella, että pyydettiin heitä kummeiksi. 😓😓 Onneksi tytöllä on kaksi kummitätiä lisäksi.

Hyväksi luullut ystäväperhe sai lapsen, niin meille ei edes ilmoitettu että lapsi syntyi. Kuulimme siitä muualta. Lähetimme onnittelut ja lahjat kuitenkin. Seuraavaksi eivät ilmoittaneet edes lapsen nimeä. Juu, toiset oharit heiltä. Tuntuu tosi ikävältä. Emme jaksa enää olla tekemisissä, arvomme ja merkityksemme heidän ystävinään kävi erittäin selväksi Emme ole edes kavereita.  

Olen reilun viiden vuoden sisään valmistunut, saanut kaksi lasta ja muuttanut toiselle puolelle Suomea. Välissä ovat olleet tietysti myös koronavuodet. Yritin muuton jälkeen viestitellä ja soitella vanhojen ystävieni kanssa, mutta minut yksinkertaisesti unohdettiin. Tänä vuonna olen lopullisesti hyväksynyt, ettei yksikään ystävyyssuhteeni ole kestänyt näitä muutoksia elämässäni. On ollut toisaalta helpottavaakin, etten enää edes odota näiltä menneisyyden ihmisiltä mitään. Olen päästänyt heistä irti.

Yksi läpimurto kuitenkin tapahtui, eli olen vihdoin löytänyt yhden uuden ystävän. Tapasimme viimeksi viikko sitten ja hän halasi minua ekan kerran. Se tuntui ihan mielettömän hyvältä ja tärkeältä. Nyt minulla on elämässäni joku perheen ulkopuolinen ihminen, joka oikeasti haluaa olla kanssani ja on minusta ylpeä. Sellaista ei rahalla saa.

Naapurin mammat tekivät Whatsapp-ryhmän, ja lopettivat heti vastaamasta viesteihin siellä. WTF? Miksi itse teet ryhmän, jos mikään ei käy, ja et vastaa viesteihin siellä. Noloa ja tuntuu että emme ole kavereita.

Kaveriperhe juhli näyttävästi lapsensa 6v synttäreitä Leikkimaassa. Kutsuttu ainakin 15 lasta, mutta ei meidän lapsia kumpaakaan. Ovat varmaan niin kovia riehumaan etteivät mahdu 15 ystävän joukkoon. No, eivätpä olekaan. Vaikea on ymmärtää, miksi jatkaisimme ystävyyttä

Vierailija kirjoitti:

Tyttäremme kummit ovat jättäneet meitä pois juhlistaan kutsutuista eikä meillekään päin tulo tai mikään yhteinen tekeminen ole sopiminen. En ole koko vuonna jaksanut enää yksipuolisesti olla tekemisissä, joten sieltäkään ei ole kuulunut mitään. Koko perhettämme harmittaa todella, että pyydettiin heitä kummeiksi. 😓😓 Onneksi tytöllä on kaksi kummitätiä lisäksi.

Yleensä olen pyytänyt heitä kesällä mökille, syömään syksyn mittaan, joulukuussa glögille meille ja laittanut jonkun ihanan joululahjan heille. Nyt kun lukee nuo, niin tosiaan, aina minä. Miksi vaivautua? Ovat tehneet nyt niin monet monet oharit, että en ole yhteydessä enää, laitoin Instastoryt estoon, kun ovat siellä aina ensimmäisinä seuraamassa ja kyttäämässä kaiken. Koen että en jaksa yksipuolista ystävyyttä tämmöisen rouvan kanssa, joka hyvä kun vaivautuu edes vastaamaan joskus viestiin. Ei kutsu koskaan kylään.. 

Minut kutsuttiin kirjakerhoon, joka kokoontui tänä vuonna yhden kerran. 

Olin noin 5v ajan hyvä ystävä yhdelle henkilölle, kuuntelin ja olin olkapäänä kun oli vaikeaa. Nähtiin useamman kerran viikossa ja jossain vaiheessa yhteydenpito alkoi harventua ja tämän vuoden puolessavälin kuulin toista kautta että on muuttanut eri paikkakunnalle. 

Annoin itsestäni paljon hänelle, jopa terveyteni. Olin surullinen aluksi, jopa katkera kun hän aiheutti minulle monia hermoromahduksia ja paniikkikohtauksia, mutta ehkä näin on parempi. En tarvitse hänen draamaa elämääni, vaikka oli meillä hyviäkin hetkiä.

Hep! Minä olen laittanut vaivalla ihania lahjoja muille. Päiväkodin kasvattajille, hyvä kun edes kiittivät. Ottivat ne vain, ja heittivät johonkin kaappiin Tulee outo olo aina kun ei kiitetä. Sama ystäville Veimme varmaan 4 glögipulloa, kakkua, ja kaunista käsinkirjoitettua korttia ja emme saaneet yhtään mitään. Keneltäkään. 

Meillä ystäväperhe hylkäsi meidät keväällä, ei kutsuja purjehtimaan tai mökille, ei edes tivoliin, vaikka heidän takapihalle sellainen viikoksi tuotiin. Meidän tyttö ei ole nähnyt parasta ystäväänsä helmikuun jälkeen ja on niin kovin vaikea selittää lapselle, että parhaalla kaverillaan on nyt muita tuttuja, vaikka ei tietenkään sitä parasta ystävää. Oma lapsi on yrittänyt soittaa ja lähettää kirjeitä ja pari kertaa sähkeenkin, mutta ei mitään vastakaikua, ystäväperhe ei ole opettanut lapselleen, että yhteydenottoihin pitää vastata.

Kutsuttiin heitä synttäreille ja mummin synttäreille ja koiran hautajaisiin, eivät päässeet, oli olevinaan aina jotain tärkeämpää. Nyt tuntuu, että ei enää jaksaisi vetää tätä kivirekeä, pikkujoulujakin järjestettiin neljät ja aina heillä muka oli muuta menoa. En ymmärrä, miten ystävät eivät ymmärrä, että ystävyys on vastavuoroista!

Vierailija kirjoitti:

Meillä ystäväperhe hylkäsi meidät keväällä, ei kutsuja purjehtimaan tai mökille, ei edes tivoliin, vaikka heidän takapihalle sellainen viikoksi tuotiin. Meidän tyttö ei ole nähnyt parasta ystäväänsä helmikuun jälkeen ja on niin kovin vaikea selittää lapselle, että parhaalla kaverillaan on nyt muita tuttuja, vaikka ei tietenkään sitä parasta ystävää. Oma lapsi on yrittänyt soittaa ja lähettää kirjeitä ja pari kertaa sähkeenkin, mutta ei mitään vastakaikua, ystäväperhe ei ole opettanut lapselleen, että yhteydenottoihin pitää vastata.

Kutsuttiin heitä synttäreille ja mummin synttäreille ja koiran hautajaisiin, eivät päässeet, oli olevinaan aina jotain tärkeämpää. Nyt tuntuu, että ei enää jaksaisi vetää tätä kivirekeä, pikkujoulujakin järjestettiin neljät ja aina heillä muka oli muuta menoa. En ymmärrä, miten ystävät eivät ymmärrä, että ystävyys on vastavuoroista!

Tosi huono provo tämä, mutta sulla on varmaan paljon ongelmia, kun kopioit tänne ihmisten oikeita asioita. Voimia sulle, hanki elämä! 🥰👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ystäväperhe hylkäsi meidät keväällä, ei kutsuja purjehtimaan tai mökille, ei edes tivoliin, vaikka heidän takapihalle sellainen viikoksi tuotiin. Meidän tyttö ei ole nähnyt parasta ystäväänsä helmikuun jälkeen ja on niin kovin vaikea selittää lapselle, että parhaalla kaverillaan on nyt muita tuttuja, vaikka ei tietenkään sitä parasta ystävää. Oma lapsi on yrittänyt soittaa ja lähettää kirjeitä ja pari kertaa sähkeenkin, mutta ei mitään vastakaikua, ystäväperhe ei ole opettanut lapselleen, että yhteydenottoihin pitää vastata.

Kutsuttiin heitä synttäreille ja mummin synttäreille ja koiran hautajaisiin, eivät päässeet, oli olevinaan aina jotain tärkeämpää. Nyt tuntuu, että ei enää jaksaisi vetää tätä kivirekeä, pikkujoulujakin järjestettiin neljät ja aina heillä muka oli muuta menoa. En ymmärrä, miten ystävät eivät ymmärrä, että ystävyys on vastavuo

Miten niin kopioin? Tämä on painanut minua koko vuoden, miten ystävät hylkäävät kokonaan, ei selityksiä, ei mitään yhteydenpitoa ja oma lapsi itkee itsensä iltaisin uneen, kun ei saa leikkiä parhaan ystävänsä kanssa. Eden joulukorttia ei lapsi saanut, miten tästä pääsee eteenpäin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ystäväperhe hylkäsi meidät keväällä, ei kutsuja purjehtimaan tai mökille, ei edes tivoliin, vaikka heidän takapihalle sellainen viikoksi tuotiin. Meidän tyttö ei ole nähnyt parasta ystäväänsä helmikuun jälkeen ja on niin kovin vaikea selittää lapselle, että parhaalla kaverillaan on nyt muita tuttuja, vaikka ei tietenkään sitä parasta ystävää. Oma lapsi on yrittänyt soittaa ja lähettää kirjeitä ja pari kertaa sähkeenkin, mutta ei mitään vastakaikua, ystäväperhe ei ole opettanut lapselleen, että yhteydenottoihin pitää vastata.

Kutsuttiin heitä synttäreille ja mummin synttäreille ja koiran hautajaisiin, eivät päässeet, oli olevinaan aina jotain tärkeämpää. Nyt tuntuu, että ei enää jaksaisi vetää tätä kivirekeä, pikkujoulujakin järjestettiin neljät ja aina heillä muka oli muuta menoa. En ymmärrä, miten yst

Eden-joulukortti? 

Kälyni

Oltiin ennen parhaita ystäviä. Matkustettiin ja tehtiin kaikkea yhdessä. Hän sai lapset ensin, ja kertoi että lasten kanssa/takia ei pysty enää matkustamaan minnekään. Nykyisin hänen lapsensa käy yksin meillä kylässä. Hän ei halua lähteä ollenkaan. Olen kysynyt syytä, olen ostanut lahjakorttia (jätti käyttämättä), olen tarjoutunut maksamaan yms. On vain osoittanut että meidän perheemme; minun lapseni tai minä (entisenä) ystävänä en kiinnosta häntä mitenkään. Ei edes yhden päivän tai parin tunnin verran. On somessa kaverina ja sitä käyttää, mutta arvatenkin ei tykkää juuri minun tai pienten lasteni jutuista enää ollenkaan. Syy? En tiedä. Tämä otti todella koville varsinkin kun tyttäreni pari vuotta sitten syntyi, mutta nyt olen päässyt yli ja ajatellut että hän hukkaa tasan vain oman elämänsä. Outoa myös tuo, että lähettää lapsensa yksin meille kylään, mutta vanhempia ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Kälyni

Oltiin ennen parhaita ystäviä. Matkustettiin ja tehtiin kaikkea yhdessä. Hän sai lapset ensin, ja kertoi että lasten kanssa/takia ei pysty enää matkustamaan minnekään. Nykyisin hänen lapsensa käy yksin meillä kylässä. Hän ei halua lähteä ollenkaan. Olen kysynyt syytä, olen ostanut lahjakorttia (jätti käyttämättä), olen tarjoutunut maksamaan yms. On vain osoittanut että meidän perheemme; minun lapseni tai minä (entisenä) ystävänä en kiinnosta häntä mitenkään. Ei edes yhden päivän tai parin tunnin verran. On somessa kaverina ja sitä käyttää, mutta arvatenkin ei tykkää juuri minun tai pienten lasteni jutuista enää ollenkaan. Syy? En tiedä. Tämä otti todella koville varsinkin kun tyttäreni pari vuotta sitten syntyi, mutta nyt olen päässyt yli ja ajatellut että hän hukkaa tasan vain oman elämänsä. Outoa myös tuo, että lähettää lapsensa yksin meille kylään, mutta vanhempia ei kiinnosta.

Onko kälyllä voimavarat vähissä, esim. masennusta tai työuupumusta? Somessakin voi antaa itsestään menevän kuvan, vaikka ei oikeasti kävisi juuri missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kälyni

Oltiin ennen parhaita ystäviä. Matkustettiin ja tehtiin kaikkea yhdessä. Hän sai lapset ensin, ja kertoi että lasten kanssa/takia ei pysty enää matkustamaan minnekään. Nykyisin hänen lapsensa käy yksin meillä kylässä. Hän ei halua lähteä ollenkaan. Olen kysynyt syytä, olen ostanut lahjakorttia (jätti käyttämättä), olen tarjoutunut maksamaan yms. On vain osoittanut että meidän perheemme; minun lapseni tai minä (entisenä) ystävänä en kiinnosta häntä mitenkään. Ei edes yhden päivän tai parin tunnin verran. On somessa kaverina ja sitä käyttää, mutta arvatenkin ei tykkää juuri minun tai pienten lasteni jutuista enää ollenkaan. Syy? En tiedä. Tämä otti todella koville varsinkin kun tyttäreni pari vuotta sitten syntyi, mutta nyt olen päässyt yli ja ajatellut että hän hukkaa tasan vain oman elämänsä. Outoa myös tuo, että lähettää lapsensa yksin meille kylään, m

Hänen vanhempi lapsensa on jo 12. Tuskin 12 vuotta on masentunut? On tehnyt jonkun ihan tietoisen valinnan ettei vain enää kyläile meillä.

Meneekö muilla tosiaan vain kavereiden kanssa kaikki mahtavasti?

Ei mene. Meilläkin tälläiset jotka eivät edes vaivautuneet ilmoittamaan lapsensa syntymästä. Kuultiin siitä muualta. Nyt sitten tuli jotain kyläilykutsua, mutta turha kutsua. Jotenkin niin mautonta. Ihmiset makaa kännykkä kädessä koko ajan. Lapsi on heillä ihan terve samoin äiti, ja heillä ei ole mitään vaikeuksia. Ovat ennemminkin etuoikeutettuja hyväosaisia. Ei vaan olla niin hyviä ystäviä että viitsisi tälläisestä ilmoittaa

Mikä määrä on sopiva kutsua ystävää yhteiseen tekemiseen? Kutsunut ystävää nyt kolme vuotta yhteiseen tekemiseen, ja nyt tofella tuntuu, ettei jaksa edes avata hänen viestejä, kun aina tietää että vastaus on ei. Ei pääse ulos syömään, ei pääse matkalle, ei edes päiväksi Tallinnaan, ei saa järjestettyä yhtään mitään. Ei huvita kysyä ja ei oikeastaan edes kiinnosta mitä tekee. 

 

Paras varmaan etsiä muita ystäviä Kun ikinä mikään ei onnistu.