8v jää ainoaksi lapseksi ja tunnen syyllisyyttä asiasta :(

t. ainoa lapsi

Onko jotain sellaista, että riskit sujua samalla tavalla olisi suuret? Vaikeasta synnytyksestäkin voi ihminen henkisesti toipua ja saada seuraavaan synnytyspelkoon paljonkin apua. Myös synnytystapa voidaan sopia etukäteen.

ei todellakaan kaikilla sisaruksilla ole hyvät välit vaan yhteydenpito voi olla joulukortin lähettäminen kerran vuodessa pakosta. Minulle ei ainakaan sisaruksesta ole mitään tukea missään tilanteissa.

ei todellakaan kaikilla sisaruksilla ole hyvät välit vaan yhteydenpito voi olla joulukortin lähettäminen kerran vuodessa pakosta. Minulle ei ainakaan sisaruksesta ole mitään tukea missään tilanteissa.

vaiheessa, kun vanhempanne tulevat todella vanhoiksi. Ei ole heidän asiansa vain sinun harteilla oleva taakka, vaan voit jakaa sen sisarustesi kanssa.

itse olen ainoa lapsi enkä yhtään kaipaa sisarusta. Minulla on yksi läheinen ystävä. varmasti läheisempi kuin sisko voisi olla. ei sisaruussuhde ole mikään autuaaksitekevä juttu. maailmassa on paljon ihmisiä, joita voi rakastaa ja jotka rakastavat.

En ole äiti-tyyppiä ja ahdistuin hirveästi kun kehossa tapahtui jotain mille en voinut tehdä mitään! Jonkinlaista kontrollinmenettämisenpelkoa kai,en tiedä.

Mutta raskaaksi en hankkiudu enää ikinä,se on varma.

ap

kanssa sama tilanne. Olen miettinyt asiaa todella paljon. Lapsien ikäero tulisi kuitenkin sen verran suureksi, että pienenä heistä ei ole varsinaista leikkiseuraa toisilleen, vaikka seuraa tietysti muuten.



Itselläni on veli, joka ei varmasti huolehdi sitten vanhemmistani, kun he apua tarvitsevat. Se siis siitä...



Olemme tulleet siihen tulokseen, että toista lasta ei yritetä pelkästään ensimmäisen lapsen takia. Tai siis tietysti olisimme halunneet enemmän lapsia, mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista. Itselläni kanssa vaikea raskaus ja synnytys, joka melko varmasti uusiutuu.



Lähipiirissä on onneksi perheitä, joilla yksi lapsi. Heillä on paljon kavereita ja muutenkin pärjäävät hyvin.



Itseäni silti ahdistaa asia todella usein, vaikka kuinka sen olen itselleni selittänyt.

Mä olen ainoa lapsi ja en koskaan ole sisaruksia halunnut. Riitti ihan hyvin serkut seuraksi. Minusta oli kivaa kun oli ja kävi kavereita mutta ajatus siitä että samassa huushollissa olisi asunut ja ollut aina toinen lapsi oli mulle kauhistus.

Edes aikuisiällä en ole osannut sisaruksia kaivata, edes silloin kun äitini kuoli, olin 19v tuolloin.

ei todellakaan sisarukset automaattisesti ole toistensa tukena ja turvana, vaan voi olla TODELLA huonot välit yms. Itselläni isosisko, joka aikanaan oli todella väkivaltainen, alistava ja ilkeä minulle. Nykyään ei olla missään tekemisissä, enkä tosiaan haluaisikaan (on nimittäin ihan yhtä pirullinen ja häijy vieläkin, ei tulla toimeen millään tavalla).



Osaksi ehkä omien kammottavien "sisaruus"-kokemusten takia olen tehnyt "vain" yhden lapsen (kai olen vaistomaisesti ajatellut, ettei poikani joutuisi kärsimään tuollaista). Ja pojallamme on paljon kavereita yms, tuskin ehtii tuntemaan itseään kovin yksinäiseksi.