Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mikä on rehellinen syy siihen, että meikkaat?
15.12.2023 |
Tähän ketjuun ei tarvitse tulla kertomaan, ettet meikkaa, vaan tämä on ketju heille, jotka meikkaavat.
Minä myönnän, että meikkaan peittääkseni luonnolliset kasvoni, joita pidän jotakin tavallisen ja ruman väliltä. Minun on vaikea valita noiden kahden väliltä, koska tiedostan kyllä miltä ns. "yleinen" rumuus näyttää, eli on vaikkapa aivan valtava kyömynenä yhdistettynä kapeisiin huuliin, pieniin tihrusilmiin ja olemattomaan leukaan. Eli on vähän kuin perinteinen lastenelokuvan pahis. En minä nyt ihan niin karikatyyrimäinen ole, mutta en mikään nättikään luonnontilassa. Lapsena ja teininä kun en vielä meikannut, olin näkymätön. Ei kukaan rumaksi haukkunut, muttei myöskään kauniiksi. Minuun ei myöskään ihastuttu kuten niihin luonnonkauniisiin tyttöihin.
Aloin meikata peruskoulun jälkeen ja mitä taitavammaksi meikkaamisessa tulin, sitä enemmän aloin saada kehuja kauneudestani sekä iskuyrityksiä. Tajusin siis, että kauniina tulen saamaan asioita, mitä en tavallisena saanut. Toki nyt myöhemmin olen huomannut, että toisaalta olisin varmaan ihan eri ihminen nyt myös persoonaltani, jos olisin pitäytynyt siinä näkymättömyydessä. Tietyssä mielessä olen nyt onnettomampi kuin silloin, kun olin näkymätön. Minulle on osunut kohdalle paljon huonoja, vahingollisia ihmissuhteita ja uskon, etten olisi niihin edes mennyt mukaan, jos olisin ollut se meikitön tavis, joka ei edes usko saavansa saati halua ketään sellaista, joka kiinnostuisi minun näköisestäni luonnontilassa.
En tiedä mikä psykologinen juttu siinä on, että haluaa tulla nähdyksi ulkonäöllisesti jonain sellaisena, mitä ei oikeasti ole. Että se mitä oikeasti aidoimmillaan olen, on rumaa eikä sellaisena halua tulla hyväksytyksi. Sitä haluaa tietynlaista ihailua, vaikka sitten valheellisesti.
Nuorempana minun on ollut vaikea puhua tästä enkä oikeastaan edes ole tiedostanut pakkomielteisen meikkaamiseni syvimpiä syitä. Nyt tiedostan ja mietinkin, mikä tarkoitus tällä tiedostamisella nyt sitten on ja mihin se johtaa.
En ole onnellinen tällä hetkellä. En ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan.
Minulle on joskus tarjottu vaihtoehtoa "lopeta meikkaaminen", mutta jos näin tekisin, veisi se viimeisenkin ilon elämästäni.
Niin surullista kuin se onkin.
Kommentit (47)
Olikohan tuo otsikointi vähän huono. Hukkuu massaan. Ehkä teen uuden toisella otsikolla... toivottavasti minua ei kivitetä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan siitä syystä, että näytän omasta mielestä nätimmältä meikattuna. Näytän ihan hyvältä myös ilman meikkiä, mutta piirteet saavat enemmän syvyyttä, kun on ripsiväriä ja kulmat meikattu. Lisäksi varsinkin talvella iho näyttää kalpealta, meikillä siihen saa vähän eloa. Ylipäätään tykkään nyt vaan laittautua ja olla huoliteltu.
Meikkaan lähes joka paikkaan, myös lähikauppaan tai jos on vapaapäivä ja en käy muualla kuin tyyliin viemässä roskat tai pesutuvassa. Sain tästä asiasta joskus hirveät haukut täällä, mutta tämä on minun tapani.
Mielestäni näytän paremmalta kyvyesti meikattuna ja hiukset laitettuna. Lisäksi pukeutumistyylini on naisellinen, joten koen sen sopivan kokonaisuuteenkin. Ja siis meikkaan miesten takia ;)
Kevyt meikki on vähän sama juttu kuin hiusten kampaaminen tai siistit vaatteet,kun lähden vaikka kauppaan. Antaa tunteen,että on asiallisen näköinen.
Laiskuus ja ajan käyttäminen tärkeämpiin ja kiinnostavampiin asioihin. Laitan kyllä jonkin pikameikin, mutta siihen menee ehkä viisi minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikkaus on tapa olla luova. Rakastan maalaamista, mutta myös meikkaamista. Kokeilen usein eri tapoja meikata. Erilaisia eyelinereita ja luomivärejä jne. Se on mun tapa ilmasta itseäni ja mulle se on vähän sama kun maalaaminen.
Esim joskus oon töissä täysin ilman meikkiä ja toisinaan mulla on tekoripsetkin. Fiiliksen mukaan
Kun olin asiakaspalvelutöissä meikkasin, koska näyttävällä ulkonäöllä asiakkaat olivat vähempään tyytyväisiä kiireessäkin ja jaksoivat odottaa paremmin . Tipit oli myös suurempia kuin meikittömillä kollegoilla . Käytin aina myös korkokenkiä ja tyylikästä asua, hiukset kampasin kauniisti. Palaute oli aina positiivista .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään maalata paperille, taululle, joten en myös naamallekin?
Meikkaaminen on kivaa silloin, kun sitä voi tehdä satunnaisesti eikä ole mitään painetta näyttää ns. huolitellulta meikin kautta. Meikkaan oman huvituksen vuoksi. Ihonhoito onkin sitten toinen tarina, se tuo ehkä enemmän rutiinia aamuun ja iltaan.
Siksi että näytän paremmalta meikattuna kuin ilman. Lisäksi se on vähän sellainen tästä päivä alkaa-rituaali. Mieli virkistyy ja itseluottamus nousee.
Toisaalta miksi meikkausta edes pitäisi perustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillon kun meikkasin, oli siihen lähinnä kaks syytä; tykkäsin näyttää hyvältä ja meikkausprosessi on kivaa
Vierailija kirjoitti:
Olikohan tuo otsikointi vähän huono. Hukkuu massaan. Ehkä teen uuden toisella otsikolla... toivottavasti minua ei kivitetä.
Ap
Ei kivitetä, mutta tunnistetaan, terapeuttihullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin koulussa, monesta syystä ja päätin opetella ns. kauneusmestariksi, eli käytin hirveästi aikaa kauneuden opiskeluun (vuosien saatossa tunteja kertynyt satoja) ja meikkaamisen saloihin.
Nykyään olen kouluttaunut maskeeraajaksi ja osaan meikata itseni kauniisti ja muokata piirteitä, jotka eivät itseä aina miellytä.
Kuitenkin lopulta henkisen työn jälkeen opin arvostamaan itseäni ja voin olla ilman meikkiäkin.
Mutta olen myös taiteellinen ja koen meikkaamisenkin taiteena ja piristyksenä sekä keinona korostaa kauniita piirteitä.
Autan myös muita tuntemaan itsensä kauniiksi, opetan mielelläni kauneuden hoitoa, mutta ohella myös oman itsen hyväksyntää semmoisena kuin on.
Meikin ei tarvitse piilottaa "sinua", vaan tuoda sinut esiin.
Meikkaan lähinnä itseäni varten, mutta ns. huonona päivänä myös muita, jos on mustat silmänaluset tai ihon kanssa ongelmaa, niin tykkään näitä peittää kun lähden kaupoille :)
On hyvä miettiä miksi meikkaa ja ketä varten, onko se tarpeellista ja piristääkö se sinua?
Mulla on paljon punottavia näppylöitä, jotka peitän. Häpeän näppyjäni.
Kulmakarvat on paljon hiuksia vaaleammat, joten tummennan niitä, jotta näyttäisin normaalimmalta.
Muuten en meikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yhä tarpeeksi nätti, että meikkaamisessa on järkeä. Meikkaan tosin hyvin harvoin.
Olen aina tykännyt meikata, jo pienenä aina menin äidin meikkipussille. Nykyään katson paljon meikkaus tuutoreita youtubesta lähinnä enkuksi, ja opettelen jatkuvasti uusia tyylejä meikata sekä mikä meikki on ajankohtainen ja suosittu.
Eli ihan puhtaasta rakkaudesta ehostukseen ja meikkaamiseen.
Tunnen olevani kaunis kun meikkaan ja huononkin päivän saa paremmaksi glitterillä xD
Mielestäni hyvä aihe.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon punottavia näppylöitä, jotka peitän. Häpeän näppyjäni.
Kulmakarvat on paljon hiuksia vaaleammat, joten tummennan niitä, jotta näyttäisin normaalimmalta.
Muuten en meikkaa.
Mulla on kanssa akne, jonka takia meikkaan. Jo teininä kiusattiin ihon takia, nyt oon nelikymppinen eikä iho ole kuin lääkekuurien aikana kunnossa. Välillä en tarvi paksua pakkelia vaan meikkivoide riittää, mutta nyt talvella on taas iho kuivunut ja kukkii pahasti.
Ihon takia on huono itseluottamus ja meikkaan sen takia.
Ja kun kasvojen ihoa meikkaan, niin sitten samalla tulee meikattua muutenkin, kajalia, maskaraa ja kulmaväriä.
Miesten takia en meikkaa, mulla on jo oma aviomies, joka hyväksyy mun näpytkin. Kotioloissa ei siis tarvi meikata onneksi.
Useimmiten asuni sopivat paremmin yhteen meikatun naaman kanssa.
Olen myös aika kalpea, niin joskus on kiva olla normaalimman värinen meikin avulla.
En arkena meikkaa juurikaan, vähän puuteria ehkä ja huulirasvaa. Mutta kun lähden viihteelle, on kiva tyttöjen kanssa jutella ja meikata yhdessä ja ottaa pohjia. Meikataan toisiamme ja vietetään aikaa yhdessä.
Se on Ap aika normaalia, että haluaa tulla nähdyksi jonain toisennäköisenä kuin on jos ei ole itseensä täysin tyytyväinen.
Ymmärrän, että tässä meikkaaminen auttaa paljonkin jos siinä on hyväkin, niin pystyy aikaansaamaan jopa ihmeitä.
Mutta minusta sinun olisi hyvä käsitellä itsetuntoasi, ja opetella hyväksymään itseäsi pikkuhiljaa palapalta.
Älä puhu itsestäsi rumasti, vaan koita päivittäin sanoa jotain postitiivista.
Itsellä auttoi kun kävin puhumassa säännöllisesti.
Aluksi vihasin itseäni ja piilouduin vahvan meikin taakse vuosia.
Mutta asian käsittely sai itseni ymmärtämään, että itseinhoon liittyi paljon lapsuuden aikaisia traumoja.
<3
En lue aloitusta, mutta kerron siitä ajasta, kun meikkasin. Olin paljon esillä ja meikki kuului asiaan. Yhdessä vaiheessa myös peitevoide oli tarpeellinen. Sitten tulin keski-ikään eikä meikille ollut enää tarvetta psykologisesti eikä esteettisesti. Nyt saunapuhtaana aina, ja se on ihanaa.