Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mikä on rehellinen syy siihen, että meikkaat?
15.12.2023 |
Tähän ketjuun ei tarvitse tulla kertomaan, ettet meikkaa, vaan tämä on ketju heille, jotka meikkaavat.
Minä myönnän, että meikkaan peittääkseni luonnolliset kasvoni, joita pidän jotakin tavallisen ja ruman väliltä. Minun on vaikea valita noiden kahden väliltä, koska tiedostan kyllä miltä ns. "yleinen" rumuus näyttää, eli on vaikkapa aivan valtava kyömynenä yhdistettynä kapeisiin huuliin, pieniin tihrusilmiin ja olemattomaan leukaan. Eli on vähän kuin perinteinen lastenelokuvan pahis. En minä nyt ihan niin karikatyyrimäinen ole, mutta en mikään nättikään luonnontilassa. Lapsena ja teininä kun en vielä meikannut, olin näkymätön. Ei kukaan rumaksi haukkunut, muttei myöskään kauniiksi. Minuun ei myöskään ihastuttu kuten niihin luonnonkauniisiin tyttöihin.
Aloin meikata peruskoulun jälkeen ja mitä taitavammaksi meikkaamisessa tulin, sitä enemmän aloin saada kehuja kauneudestani sekä iskuyrityksiä. Tajusin siis, että kauniina tulen saamaan asioita, mitä en tavallisena saanut. Toki nyt myöhemmin olen huomannut, että toisaalta olisin varmaan ihan eri ihminen nyt myös persoonaltani, jos olisin pitäytynyt siinä näkymättömyydessä. Tietyssä mielessä olen nyt onnettomampi kuin silloin, kun olin näkymätön. Minulle on osunut kohdalle paljon huonoja, vahingollisia ihmissuhteita ja uskon, etten olisi niihin edes mennyt mukaan, jos olisin ollut se meikitön tavis, joka ei edes usko saavansa saati halua ketään sellaista, joka kiinnostuisi minun näköisestäni luonnontilassa.
En tiedä mikä psykologinen juttu siinä on, että haluaa tulla nähdyksi ulkonäöllisesti jonain sellaisena, mitä ei oikeasti ole. Että se mitä oikeasti aidoimmillaan olen, on rumaa eikä sellaisena halua tulla hyväksytyksi. Sitä haluaa tietynlaista ihailua, vaikka sitten valheellisesti.
Nuorempana minun on ollut vaikea puhua tästä enkä oikeastaan edes ole tiedostanut pakkomielteisen meikkaamiseni syvimpiä syitä. Nyt tiedostan ja mietinkin, mikä tarkoitus tällä tiedostamisella nyt sitten on ja mihin se johtaa.
En ole onnellinen tällä hetkellä. En ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan.
Minulle on joskus tarjottu vaihtoehtoa "lopeta meikkaaminen", mutta jos näin tekisin, veisi se viimeisenkin ilon elämästäni.
Niin surullista kuin se onkin.
Kommentit (47)
En enää nykyään meikkaa, mutta silloin kun meikkasin oli syyt: nuoruus, epävarmuus omasta luonnollisesta ulkonäöstä. Naaman punoitus ja akne.
Nykyään en koe tarvetta piilottaa naamaani meikin taakse, meikit naamassa on oikeasti epämukava olo, ennen se oli toisinpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko naisen selitellä mitään syytä meikkaamiseen? Se on täysin hänen oma asiansa.
Minulla oli lääkkeestä johtuva huono iho, käytin siis meikkiä etten huonon ihoni takia saisi ei-toivottua huomiota vaan jotta minut jätettäisiin rauhaan. Eli meikkivoide, puuteri ja rispsiväriä vähän, harvoin laitoin sen enempää.
Kun lääke vihdoinkin vaihdettiin toiseen hävisi iho-ongelmatkin ja voin olla ilman meikkiä ja todellakin nautin siitä.
työn takia, vapaalla en juurikaan meikkaa
oma kauneus korostuu, ja se on normi suomessa niin miksi ei.
kilpailuvalttinaki käy mainiosti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on rehellinen syy sille, että kysyt?
Jos meikkaan, niin meikkaan omaksi iloksi. Itselleni. Jos minulla olisi esim kauniimmat kulmakarvat luonnostaan (ihan värittömät ja harvat..), niin en edes niiden kanssa jaksaisi käyttää läheskään niin paljon aikaa mitä nykyään menee jos haluan ne meikata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen koronaa meikkasin aina kun lähdin kotoa, korona-aikana totuin meikittömään naamaani tarpeeksi että siedän sitä nyt ihan hyvin, toisin kuin sellaiset 20 vuotta sitä ennen. Nyt jos meikkaan laitan enimmäkseen vain peitevoidetta punottaville nenänpielille, isoille ihohuokosille ja tummille silmänalusille, sekä kulmakarvoihin vähän väriä kun ne on suht olemattomat ja ilme ns. herää heti kun kulmat saa vähän väriä ja ryhtiä. Ripsetkin on minulla olemattomat mutta niistä en jaksa niin välittää enää. Jos on joku erikoisempi tapahtuma tai tilaisuus meikkaan pidemmän kaavan mukaan mutta nykyään kunnolla meikattu naamani näyttää mielestäni todella vieraalta kun olen tottunut meikittömään, harmi kun en osaa sellaista luonnollista "ei-meikkiä meikkiä". Pitää varmaan alkaa katsomaan meikkitutoriaaleja.
Niin ja rehellinen syy miksi meikkaan silloin kun meikkaan, no kun nolottaa ne punottavat nenänpielet ja isot ihohuokoset ja välillä väsynyt olemus. Ei niitä lähikaupassa kukaan varmaan huomaa ja jää miettimään että olipas epäviehättävää mutta muissa yhteyksissä tuntuu että niin voisi käydä. Ja hienompiin tilaisuuksiin ei kehtaa mennä ilman silmämeikkejä ja parempaa meikkipohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Meikkaan, koska kuvittelin silloin näyttäväni paremmalta. Hyvännäköisiin ihmisiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti paremmin. Niin se vain on.
Laitan itseni siistiksi, mutta en todellakaan rupea meikkailemaan tuntikausia sen vuoksi, että saisin parempaa kohtelua sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät osaa arvostaa ihmistä ilman meikkiä. En aio tukea tuollaista agendaa, että ihmisen pitäisi olla superlaitettu saadakseen hyvää kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on rehellinen syy sille, että kysyt?
Koska hän tarvitsee ammattiapua.
Vartuin lestadiolaispaikkakunnalla ja mulle meikkaaminen on edelleen luontevaa iha siksi, ettei mua sekoitettais heikäläisiin. Haluaisin lopettaa hiusten värjäämisen , monilla tyylikkäillä naisilla on oman väriset hiukset. Mutta mulla se assosioituu lestoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään meikata ja mulla on vähän näppylöitä ihossa ja luonnostaan tummemmat silmän aluset. Tulee vaan parempi fiilis ja raikkaampi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikkaan, koska kuvittelin silloin näyttäväni paremmalta. Hyvännäköisiin ihmisiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti paremmin. Niin se vain on.
Laitan itseni siistiksi, mutta en todellakaan rupea meikkailemaan tuntikausia sen vuoksi, että saisin parempaa kohtelua sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät osaa arvostaa ihmistä ilman meikkiä. En aio tukea tuollaista agendaa, että ihmisen pitäisi olla superlaitettu saadakseen hyvää kohtelua.
Hyvin sanottu.
Itse meikkaan siksi etten kokisi epämiellyttävää fiilistä kun katson peiliin. Jotenkin sitä on vaan tottunut meikattuun naamaan ja peilikuvaansa. Se iskostuu syvälle kun sen aloittaa nuorena jolloin identiteetti alkaa kehittyä. Siitä on tosi vaikea irrottautua. Toisaalta tarvitseeko edes?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rituaali, vedän päälle työminän. En käytä meikkiä muulloin.
Rehellisesti, meikkaan siksi että tässä pinnallisessa maailmassa nätinpänä saa parempaa kohtelua ja arvostusta. Esim. työhaastatteluun meikkaan jotta olisin edustavamman näköinen. Treffeille meikkaan korkeintaan sen verran että ikään kuin panostan tapaamiseen, mutta en halua olla liian nätti, koska se olisi valehtelua. Juhliin meikkaan koska koen että se on jotenkin pakollista, vaikkei oikeasti ole.
Pääosin syy ihan se että voin itse hyötyä meikkaamisesta jollain tavalla. Joskus kuitenkin meikkaan kotona yksin ihan omaksi huvikseni, laitan vaikka huulipunaa katsoakseni miltä se näyttää.
Nuorempana meikkasin auton katsastukseen ja laitoin katsastusshortsit. :D Enää en edes yritä, haen vain nöyränä vikalistan.
Olen niin itsekäs että jos en hyödy meikkaamisesta mitenkään, niin en meikkaa. Ei ole väliä pidetäänkö minua lähikaupassa nättinä vai rumana. Kaverit eivät välitä minusta enempää tai vähempää, oli meikkiä tai ei. Oma identiteettini on meikitön olmi, ja meikkaaminen on huiputusta ja jopa jotain itsensä esiin nostamista että katsokaa minua. Joskus meikkasin ehkä melkein joka päivä; silloin varmaan näin että normaali minä olen se ehostettu versio eikä meikattuna tuntunut että olisin jotenkin tyrkky keekoilija.
Minähän siis olisin aika hyvä meikkaamaan. Laitettu versio minusta jossain villakangastakissa saisi naapurit luulemaan toiseksi henkilöksi kuin se pipopäinen toppatakkimamma joka täällä asuu. Siksikin jotenkin hävettää laittautua, että mitä se nyt yrittää teeskennellä, kyllä me tiedetään että kuljet kuomissa ja vanhan autosi takapenkki on täynnä roskia.
Miehet.
Saa parempaa palvelua kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Kevyt meikki on vähän sama juttu kuin hiusten kampaaminen tai siistit vaatteet,kun lähden vaikka kauppaan. Antaa tunteen,että on asiallisen näköinen.
Ennen meikkasin töihin viestiäkseni, että olen asiallinen ja sovin normiin. Korona-aikana kotioloissa se loppui kokonaan. Lähitöihin palatessa tuntui jo järjettömältä käyttää aikaansa meikkaamiseen. En ole koskaan kuvitellut tai kokenut meikin erityisesti itseäni kaunistavan, yhtä ruma olen meikin kanssakin, vaan kyse on viestistä ulospäin.
Se, että meikkini on apteekin la Roche posayn effaclar duon värillinen versio, jota ilman ihoni menee huonoksi.
Jos tämä tuote joskus lopetetaan alan kulkea muovipussi päässä.
En koskaan uskaltaisi käyttää meikkivoidetta, vain hoitava rasva, missä on väri.
Meikkaan, koska kuvittelin silloin näyttäväni paremmalta. Hyvännäköisiin ihmisiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti paremmin. Niin se vain on.