Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mikä on rehellinen syy siihen, että meikkaat?
15.12.2023 |
Tähän ketjuun ei tarvitse tulla kertomaan, ettet meikkaa, vaan tämä on ketju heille, jotka meikkaavat.
Minä myönnän, että meikkaan peittääkseni luonnolliset kasvoni, joita pidän jotakin tavallisen ja ruman väliltä. Minun on vaikea valita noiden kahden väliltä, koska tiedostan kyllä miltä ns. "yleinen" rumuus näyttää, eli on vaikkapa aivan valtava kyömynenä yhdistettynä kapeisiin huuliin, pieniin tihrusilmiin ja olemattomaan leukaan. Eli on vähän kuin perinteinen lastenelokuvan pahis. En minä nyt ihan niin karikatyyrimäinen ole, mutta en mikään nättikään luonnontilassa. Lapsena ja teininä kun en vielä meikannut, olin näkymätön. Ei kukaan rumaksi haukkunut, muttei myöskään kauniiksi. Minuun ei myöskään ihastuttu kuten niihin luonnonkauniisiin tyttöihin.
Aloin meikata peruskoulun jälkeen ja mitä taitavammaksi meikkaamisessa tulin, sitä enemmän aloin saada kehuja kauneudestani sekä iskuyrityksiä. Tajusin siis, että kauniina tulen saamaan asioita, mitä en tavallisena saanut. Toki nyt myöhemmin olen huomannut, että toisaalta olisin varmaan ihan eri ihminen nyt myös persoonaltani, jos olisin pitäytynyt siinä näkymättömyydessä. Tietyssä mielessä olen nyt onnettomampi kuin silloin, kun olin näkymätön. Minulle on osunut kohdalle paljon huonoja, vahingollisia ihmissuhteita ja uskon, etten olisi niihin edes mennyt mukaan, jos olisin ollut se meikitön tavis, joka ei edes usko saavansa saati halua ketään sellaista, joka kiinnostuisi minun näköisestäni luonnontilassa.
En tiedä mikä psykologinen juttu siinä on, että haluaa tulla nähdyksi ulkonäöllisesti jonain sellaisena, mitä ei oikeasti ole. Että se mitä oikeasti aidoimmillaan olen, on rumaa eikä sellaisena halua tulla hyväksytyksi. Sitä haluaa tietynlaista ihailua, vaikka sitten valheellisesti.
Nuorempana minun on ollut vaikea puhua tästä enkä oikeastaan edes ole tiedostanut pakkomielteisen meikkaamiseni syvimpiä syitä. Nyt tiedostan ja mietinkin, mikä tarkoitus tällä tiedostamisella nyt sitten on ja mihin se johtaa.
En ole onnellinen tällä hetkellä. En ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan.
Minulle on joskus tarjottu vaihtoehtoa "lopeta meikkaaminen", mutta jos näin tekisin, veisi se viimeisenkin ilon elämästäni.
Niin surullista kuin se onkin.
Kommentit (47)
Rehellisesti...mitäpä se sinulle kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on virkeämpi ja skarpimpi olo. Eli on ikään kuin plasebovaikutuksen tekevä aine. Vaikka en näkisi itseäni päivän aikana peilistä, on selkeämpi ja pirteämpi olo, kun tiedän että olen vähän laittautunut, harjannut hiukset ja ne ovat siististi ja meikannut vähän.
Meikkaan, koska se on kivaa ja koska näytän meikattuna nätimmältä. Minulla ei ole mitään iho-ongelmia tms., joita tarvitsisi peittää, mutta kevyen meikin kanssa tykkään peilukuvastani enemmän. Pukeudun joka päivä myös nätteihin vaatteisiin. Tykkään myös hiustenlaitosta. En tosin ihan ymmärrä, miksi meikkausta tai meikkaamattomuutta pitäisi erityisemmin perustella.
Vierailija kirjoitti:
Arkena siksi, että ilman silmämeikkiä näytän helposti väsyneeltä tai kiukkuiselta ja ihmiset alkavat kysellä onko kaikki ok. Jos ketään ei kiinnostaisi, en myöskään meikkaisi. Ihan turha vaiva aamulla.
Juhliin siksi, että tykkään laittautua tilaisuutta varten.
PS: Olisi tosi kiva, jos kukaan ei menisi kommentoimaan toisen naamaa negatiivisesti siksi ettei ole ripsaria. Ihan oikeasti.
Tämä 😀 Olen saanut lukemattomia kertoja 'hyvää tarkoittavilta' ihmisiltä neuvon, että kannattaisi käyttää edes ripsiväriä, kun sen levittämiseen ei mene kuin minuutti.
AP:lle: on aika liukuva käsite, että milloin eyä näytä "omalta itseltäsi" ja mikä on se tilanne, että olet juuri autenttisimmillasi? Useimmat siistiytyvät lähtiessään ihmisten ilmoille, laittavat hiukset edes jotenkuten siististi, pukeutuvat (missä vaatteissa olet eniten oma itsesi?) jne. Miksi juuri meikki määritellään siksi tekijäksi, joka muuttaa sinut? Jos peität peitepuikolla ihon virheitä, lasketaanko se jo siihen? Jos punaat huulet? Minusta on tosi vaikea yleistää, että "kun olet meikannut, kasvosi eivät ole luonnolliset". Jossakin vaiheessa niin varmasti käy, mutta mielestäni siihen rajaan ei voi antaa tarkkaa vastausta vaan on enemmän mielipidekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan alkuperäinen syy oli iho-ongelmissa, en tykännyt niiden tuomasta negatiivisesta huomiosta. Myöhemmin meikkaamisesta tuli osa omaa tyyliä ja itseilmaisua - ajattelin, että kun osaan piirtää ja maalata vaikka mitä, miksen osaisi ehostaa kasvojani. Ja mukavaakin se on. Sitten meikistä tuli osa työpukeutumiseen liittyvää huolittelua, huomasin, että minuun suhtaudutaan paremmin kevyesti meikattuna. Minulla on ollut pitkiäkin meikittömiä jaksoja, kun ihon kanssa on ollut huoletonta enkä ole joutunut tekemään asiakastyötä. Etätöissäkään ei tule meikattua kuin videopalavereihin. Välillä en vain viitsi ja sitten taas innostun uudelleen. Minunkaltaiselleni meikkaajalle sopivat hyvin säilyvät tuotteet, ne eivät mene pahaksi, vaikka unohtuisivat pitkäksi aikaa.
Arkena siksi, että ilman silmämeikkiä näytän helposti väsyneeltä tai kiukkuiselta ja ihmiset alkavat kysellä onko kaikki ok. Jos ketään ei kiinnostaisi, en myöskään meikkaisi. Ihan turha vaiva aamulla.
Juhliin siksi, että tykkään laittautua tilaisuutta varten.
PS: Olisi tosi kiva, jos kukaan ei menisi kommentoimaan toisen naamaa negatiivisesti siksi ettei ole ripsaria. Ihan oikeasti.