Haluan lapsia,

Ei sitä kannata etukäteen pelätä. Ja onhan nykyään kaikki kivunlievitykset käytettävissä.

mutta kun siinä vaiheessa ei ole enää vaihtoehtoja

Ihanaa.. suosittelen. =) Eipä juuri tuntunut missään viimeiset metrit, eikä tullut mitään tikattavaa.



Ei sitä tiedä ennen kuin on kokeillut. ;P

Toiset kestää paremmin ja toiset huonommin, jotkut vain huokailee salissa ja toiset huutaa v****p******ttä, yhdet synnyttää luomuna ja loput ottaa kaiken kivunlievityksen mitä tarjolla on. Vaihtoehtoja on, eikä kukaan taida tietää etukäteen, miten tulee synnytyskivut kestämään.



Minä olin molemmilla synnytyskerroillani aivan varma, että kestän minä. Esikoisen kohdalla varsinkin olin niin sataprosenttisen varma, ettei minua nyt yksi synnytys mitään hetkauta, minä kyllä kestän. Totuus oli toinen. Toisen lapsen kohdalla puolestaan maalailin, että nyt minä kestän, kun tiedän mitä on tulossa, ja viimeksi tein sen ja tuon virheen. Jälleen totuus oli toinen. Molemmilla kerroilla otin epiduraalin, ja minulle se sopi.

epiduraalin laitto sattuu? Eikös se laiteta selkäytimeen?

Hankalinta siinä on olla paikoillaan, kun supistaa. Itse piikkiä ei tunne

laittoa pelkäämään, enkä juurikaan tuntenut mitään. Oli tarpeeksi kova työ ja tuska yrittää pysytellä siinä paikoillaan selkä kyyryssä, kun supisteli niin lujaa. Mutta se tunne, kun ne kivut hävisivät ja saatoit vain koneelta katsella, että aijaa.. supistus tuli ja meni. Rentoutti myös kroppaa niin paljon, että avautuminen nopeutui.

Kestät juuri sen verran kuin kestät, et voi sitä etukäteen tietää.



Yhtä järkevää on pohtia vaikkapa sitä että sattuuko kuoleminen. se vaan tapahtuu.

Nyt minulla on kolme lasta. Yksi syntyi sektiolla, yksi alakautta epiduraali apuna ja yksi luomuna.



Helpoin oli tuo luomusynnytys :)



Älä stressaa! Se on niin luonnollinen juttu sitten kun se oikeasti tapahtuu. Itse ajattelen näin jälkeen päin niin, että synnytykset ovat olleet elämäni hienoimpia kokemuksia.



Mielestäni se ei ollut ollenkaan niin kamalaa.