Sinkut, perhe on vanhuuden turva

On mulla lapsuudenperhe, se riittää 🥰 

Millä lailla perhe helpottaa elämää keski-ikäisenä ap? Eikö lasten asioiden hoito ja esim. harrastekuskaukset nimenomaan monimutkaista arkea?

Mä olen perheetön ja lapseton keski-ikäinen ja elämä on ihanaa just näin. En todellakaan kaipaa hälinää, melua ja perhe-elämän tai parisuhteen tuomia lisävaatimuksia ympärilleni. 

Katos kun me ihmiset ollaan erilaisia ja pidetään erilaisista asioista :)

Sano se niille vanhuksille, jotka odottavat jälkeläisiään käymään.

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla perhe helpottaa elämää keski-ikäisenä ap? Eikö lasten asioiden hoito ja esim. harrastekuskaukset nimenomaan monimutkaista arkea?

No esimerkiksi veljen lapset oli melko ahkeraa muuttoapua. Silloin, kun laitan lamppuja kattoon ja siivoilen niin kyllä perheestä olisi apua. Muutenkin arki itsekseen ja omissa oloissaan on melko hiljaista. Puuttuu elämisen äänet.

Mietin omia vanhempia, että ne on paljon ilman apua, vaikka lapsia onkin. Tilanne on silti varmasti parempi kuin lapsettomilla vanhuksilla. Ainakin omilla vanhemmilla on juttuseuraa.

Olen itse lapseton enkä lapsia tälläiseen yhteiskuntaan aio tehdä.

Olen erimieltä että lapset on vanhuuden turva, sitten kun en enää pärjää kotona omillani niin minut kärrätään hoitolaitokseen muiden vanhusten kanssa. 

Kannatan itse työperäistä m a a h anmu uttoa.

M34

Ap varmaan tarvitsisi rentouttavan "viikko kolmen teinin kanssa" -kokemuksen.

Vierailija kirjoitti:

No ei, en aio hoitaa yhtäkään muistisairasta hai sevaa vanhusta

Ihan normaalisti muistisairaat käy suihkussa.

Monelle kyllä, mutta minkäpä minä sille voin etten vain halua lapsia, saatika että olisin tasapainoinen tai turvallinen aikuinen pienen ihmisen vanhemmaksi.

Tyhjästä on paha nyhjäistä sellaisia n. 40-vuotiaita lapsia, jotka voisivat olla ihan OK apu sitten kun olen "eläkkeellä".

Olen miettinyt samaa. Jos olisin elänyt kuten kuuluu, lapsenlapset olisivat nyt varmasti suuri ilo. Vaikka kaikkea kivaa on elämässä, niin millään ei tunnu olevan mitään syvempää merkitystä. Elämä on jotenkin ohi. Olisin ollut kyllä maailman paras ja rakastavin mummi jollekin lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Ap varmaan tarvitsisi rentouttavan "viikko kolmen teinin kanssa" -kokemuksen.

Ei teineistä ole mitään vaivaa, kun antaa niiden vain olla omissa huoneissaan puhelimella.

NIin, yksi lapsi syntyi ja kuoli lukioikäisenä leukemiaan. Siinäpä sitä vanhuudenturvaa. Toista ei tullut vaikka kuinka yritettiin ja haluttiin.

Syanidikapseli on vanhuuden turva. 

 

Näin ajattelen pitkässä suhteessa olevana, isoon perheeseen kuuluvana keski-ikäisenä. 

 

Itänaapurin takia harkitsen myös haulikkoa tai hirvikivääriä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla perhe helpottaa elämää keski-ikäisenä ap? Eikö lasten asioiden hoito ja esim. harrastekuskaukset nimenomaan monimutkaista arkea?

No esimerkiksi veljen lapset oli melko ahkeraa muuttoapua. Silloin, kun laitan lamppuja kattoon ja siivoilen niin kyllä perheestä olisi apua. Muutenkin arki itsekseen ja omissa oloissaan on melko hiljaista. Puuttuu elämisen äänet.

Mietin omia vanhempia, että ne on paljon ilman apua, vaikka lapsia onkin. Tilanne on silti varmasti parempi kuin lapsettomilla vanhuksilla. Ainakin omilla vanhemmilla on juttuseuraa.

Kyllä ne teinit satunnaisena muuttoapuna luultavasti sinun arkea helpottavatkin, mutta muuten olet pihalla kuin lumiukko lapsiperhe-elämän vaativuudesta. Lapset lisäävät siivoamisen tarvetta eksponentiaalisesti, mutta heidän osallistumisensa siihen on yleensä vähäistä.Mikset muuten aikuisena ihmisenä saa omia lamppujasi kiinnitettyä kattoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei, en aio hoitaa yhtäkään muistisairasta hai sevaa vanhusta

Ihan normaalisti muistisairaat käy suihkussa.

Osa puree verille, jos yrität hoitaa. Onni myötä sinulle!

Tosiasia on, että lapsia saa, jos saa, eivätkä kaikk onnistu saamaan esnimmäsitäkään lasta, vaikka apuna ja tukena olisi niin tieteen kuin enemmän ja vähemmän humpuukiin perustavaa tukea ja apua. Laps(i)en syntymä on vasta alku.

Ja stä on vielä monesti pitkä matka kun roolit vaihtuvat; lapset avustavat enempi vanhempaa kuin vanhempi lasta. - Ja jotta näin saattaisi käydä tarvitaa muutakin kuin biologinen side.  

Eikä se rinnalle elävän ja tukevan kumppaninkaan löytäminenkään ole itsestään selvyys. - Mutta kyllä. Surullistahan se on, jos lähin omainen on viranomainen.

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla perhe helpottaa elämää keski-ikäisenä ap? Eikö lasten asioiden hoito ja esim. harrastekuskaukset nimenomaan monimutkaista arkea?

No esimerkiksi veljen lapset oli melko ahkeraa muuttoapua. Silloin, kun laitan lamppuja kattoon ja siivoilen niin kyllä perheestä olisi apua. Muutenkin arki itsekseen ja omissa oloissaan on melko hiljaista. Puuttuu elämisen äänet.

Mietin omia vanhempia, että ne on paljon ilman apua, vaikka lapsia onkin. Tilanne on silti varmasti parempi kuin lapsettomilla vanhuksilla. Ainakin omilla vanhemmilla on juttuseuraa.

Rahalla saa muutto- ja siivouspalvelut. Rauha ja hiljaisuus kotona on ylellisyys.

Ok, kiitos tiedosta. Tulisko joku nyt perustamaan perheen kanssani? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap varmaan tarvitsisi rentouttavan "viikko kolmen teinin kanssa" -kokemuksen.

Ei teineistä ole mitään vaivaa, kun antaa niiden vain olla omissa huoneissaan puhelimella.

Teinit ei syö, käytä vaatteita, heidän koulu- ja harrasteasioita ei tarvitse hoitaa eikä riittävästä unesta huolehtia? Lastensuojelu on pian ovella, jos teini makaa viikkotolkulla omassa huoneessaan puhelimella.

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla perhe helpottaa elämää keski-ikäisenä ap? Eikö lasten asioiden hoito ja esim. harrastekuskaukset nimenomaan monimutkaista arkea?

Ap on mies. Lasten asioiden hoito ja harrastekuskaukset ovat naisten vastuulla.