Miksi 3-vuotias ei nukahda ja nuku kunnolla?

no meillä oli samanlaista, nukutus saatto kestää helposti tunnin, kun poika oli n. 3v. Ihan sairaan raivostuttavaa. meillä ei auttanu oikein mikään, paitsi aika, nyt poika 3,5v ja nukahtaa n. 10min. Ulkoiltiin kans ja nukuttiin vähemmän jne jne..kyllä se siitä jossakin vaiheessa. Millainen teidän neuvola on? Voisko sieltä kysyä vinkkejä? en minäkään jaksaisi tota menoa jos vauva olis kans.

äskettäin muutettu eikä olla vielä käyty 3-v tarkastuksessa, joten en tiedä millainen uusi nvla on. Ajattelin kyllä ottaa asian sielläkin puheeksi. Lapsi oli hyvä nukkuja 2-vuotiaaksi saakka, sen jälkeen mopo on karannut käsistä..

Meillä oli tommosta kans ja pojalla allergiaa ja atooppinen iho, se tuntuu kurjalta silloinkin, kun ei varsinaista ihottumaa vielä ole. Vaikea nukkua raukan.



Öisin pelkäsi myöskin pimeää.

Tuota kuvaamaasi käytöstä on esiintynyt meidän esikoisellamme 1-vuotiaasta alkaen aina näihin päiviin asti. Apuja olen yrittänyt löytää ja saada joka puolelta, mutta aika turhaan. Ensimmäisen ja toisen ikävuoden aikana kävimme kolmesti ensikodin unikoulussa, jossa joka kerta nostettiin lopulta kädet pystyyn ja todettiin, siis ammatti-ihmisten taholta, että tähän lapseen tämä metodi ei pure. Kerran saimme lähetteen allergialääkärille, joka kieltäytyi tekemästä mitään allergiatestejä, koska lapsella ei ollut mitään iho-oireita. Ei kuulemma voinut olla kyse allergiasta, kun ei mitään iho-oireita ollut. Toisella kerralla meitä kehotettiin selvittämään ylivilkkaushäiriön mahdollisuus, koska lapsella on myös kuvaamaasi taipumusta siihen, ettei viesti vain mene perille. Kävimme puolitoista tuntia testeissä, joissa todettiin, että ikäisekseen lapsi keskittyy hyvin hänelle mielekkäisiin tehtäviin, epämielekkäistä ei kiinnostu. No, kukapa kiinnostuisi... Todettiin, että hänen temperamenttinsa vain on tällainen. Kolmannella kerralla neuvottiin kääntymään lastenpsykologin puoleen, jonne piti pyytää lähete neuvolalääkäriltä, joka totesi, ettei hän uniongelmien vuoksi lähetettä kirjoita, ne kun ovat ihan tavallisia vielä tässä iässä (tuolloin lapsi oli vähän vaille 2-vuotias).



Meillä auttoi maitotuotteiden vähentäminen ja niiden vähienkin vaihtaminen luomumaitoon tai täysin laktoosittomaan. Tämä toimenpide tehtiin tänä syksynä, esikoisemme on nyt 5-vuotias, ja vajaa viikko muutoksen jälkeen yölliset kauhu- ja itkukohtaukset jäivät pois. Unissapuhumista ja -kävelyä esiintyy edelleen, mutta kyse on luultavasti perinnöllisestä vaivasta - lasten isä kärsii samoista ongelmista. Ne kuulemma muuttuvat iän myötä siten, että esiintyvät vain stressitilanteissa, mutta teini-ikään asti saattavat olla joka öisiä ja liittyvät varsinkin niihin päiviin, jolloin ohjelmassa on ollut jotakin erityistä/poikkeavaa/odotettua/raskasta. Tämä pätee ainakin meillä tällä hetkellä.



Tänä syksynä sain myös lastenpsykologille lähetteen, joskin olen käynyt siellä yksikseni, en lapsen kanssa. Tähän päädyimme yhdessä psykologin kanssa, koska juuri nyt yötilanne on parempi, eikä tahdota nyt ottaa riskiä siitä, että vene keikahtaa nurin siksi, että lähdetään setvimään ongelmia, jotka eivät nyt ole akuutteja. Paljon auttoi myös esikoisemme kerhonohjaajan ensin mulle sanallisesti ilmaisema ja sitten ihan kirjallisesti neuvolalääkärille kirjoittama lausunto, jonka mukaan esikoisellamme on aistiyliherkälle lapselle ominaisia piirteitä. Hän ei voi sietää tiettyjä materiaaleja vaatteina, tietynlaiset saumat tuntuvat pahalta, rypyt vaatteissa, lakanoissa, huonosti asetelluissa housunlahkeissa/hihansuissa, kuviot sukissa/sukkahousuissa, kaikki ovat hänelle hankalia ja aiheuttavat valitusta, itkua ja hammasten kiristystä. Esikoiseni inhoaa hihallisia paitoja, kaikenlaisia housuja, ylipäänsä on mieluummin ilman vaatteita kuin vaatteet päällä, ei millään antaisi harjata hiuksia, niiden kiinni pitämisestä/laittamisesta ei tarvitse edes haaveilla (kyseessä on tyttölapsi). Tämän kerhonohjaajan lausunnon jälkeen saimme heti lähetteen lastenpsykologille, joka totesi heti ensimmäisenä, että yleisimpiä aistiyliherkkyyden aiheuttamia ongelmia ovat nimenomaan erilaiset unihäiriöt. Aistiyliherkällä aivot käyvät tavallaan ylikierroksilla koko ajan, joten ne käyvät ylikierroksilla myös unen aikana, mikä taas heijastuu unen laatuun.



Aistiyliherkkyys ei kuitenkaan kaiketi ole kovin yleistä, joten teillä ei välttämättä ole kyse siitä. Jos päiväunille tuntuu olevan tarvetta, pidä niistä kiinni. Meidänkin esikoisemme, joka siis on jo 5-vuotias, nukkuu päiväunet edelleen, koska tarvitsee ne selvästi. Selvästi lapsellasi on kuitenkin jokin unihäiriö, ja kannattaa yrittää selvitellä, voiko sitä jotenkin hoitaa/helpottaa. Minulle lastenpsykologi selitti pitkän pätkän siitä, että unihäiriöt varsinkin lapsilla johtuvat siitä, etteivät aivot ole vielä kehittyneet täysin ja kypsymättömät neurologiset viestit yhdistettynä lapsen erilaiseen unisykliin (siis aikuisen unisykliin verrattuna) aiheuttavat erilaisia unihäiriöitä - mulle täyttä hepreaa, mutta kaipa tuo psykologi tietää mistä puhuu.



Ongelma voi olla niin moniulotteinen, ettei sitä pysty edes purkamaan selvitettävissä oleviin osiin ennenkuin aika tekee tehtävänsä. Kuulemma yleensä nimenomaan viisivuotiaana koittaa se aika, että aivot harppaavat kehityksessä eteenpäin ja niiden kehityksestä johtuneet ongelmat jäävät täysin historiaan siksi. Ainoa käytännön vinkki, jonka pystyn sulle antamaan, ja joka ei välttämättä edes auta uniongelmiin, on se, että lakkaa keskittymästä lapsen kyvyttömyyteen ymmärtää ja totella kieltoja. Jonkun tutkimuksen mukaan ihmisen aivot eivät ylipäänsä pohjimmiltaan kykene ymmärtämään EI-sanaa, ja siksi esim. urheilijoita kehotetaan suorituksensa aikana ajattelemaan, että "minä pystyn tähän, minä teen sen" kuin "nyt ei saa mokata", koska aivot tulkitsevat (kuulemma) jälkimmäisen ajattelun käskyksi mokata. Yritä kehittää tapoja motivoida lasta toimimaan sun tahtosi mukaan - pyydä tekemään niin tai näin äläkä kiellä tekemästä sitä tai tätä, yritä kääntää huomio kielletystä tekemisestä sellaiseen, joka on sallittua, ja kehu aina, kun lapsi tekee pyynnön mukaan. Houkuttele esiin lapsen luontaista tahtoa loistaa ja olla keskipisteenä, mikä tarkoittaa kehujen ja ihailujen kohteena olemista. Vetoa positiivisiin luonteen piirteisiin ("olisitko ystävällinen ja avulias...", "ollaanko tänään tosi reippaita ja iloisia..." jne.), ja käytä positiivisia sanoja myös silloin, kun lapsi ei toimi niiden mukaisesti. Jos hän vaikka sotkee tahallaan, älä sanokaan, että "olitpas tuhma!", vaan "olikohan tuo kovin ystävällisesti tehty". Jos aikaa ja mielenkiintoa on, perehdy hyvekasvatukseen. Tästä voit aloittaa: https://www.ps-kustannus.fi/kirjoitushyvekasvatus.html. Mä suosittelen tätä, sekä äitinä että ammattikasvattajana.

sanoisin, että tuo on yksilöllistä ja lapsikohtaista. Jos ei nukuta niin ei kannata väkisin siellä sängyssä itse olla nukuttamassa. Menee oma ilta pieleen. Kannattaa tehdä omia juttuja ja jos näyttää että menee yliväsyneeksi niin sit nukuttaa, muuten antaa mennä omia aikojaan.

teille vastauksista! Olen huomannut että tavallinen maito ei lapselle sovi, joten on juonut soijamaitoa jo pari vuotta. Allergiaa ei kuitenkaan ole todettu koska taas hapanmaitotuotteet ja kypsennetty maito eivät aiheuta mahakipuja.



5, kiitos neuvoista. Kun mainitsit aistiyliherkkyyden ja sen miten vaatteet tuntuvat lapsesta pahalta, tuli mieleeni että yksi asia mitä poikamme hokee itkien sängyssä on että "peitto on huonosti" ja herää siihen myös öisin, vaikkakin peitto näyttäisi olevan ihan mukavasti päällä. Toisaalta jos ei saa unta voi se peittokin muka olla huonosti, joten en tiedä..

teille vastauksista! Olen huomannut että tavallinen maito ei lapselle sovi, joten on juonut soijamaitoa jo pari vuotta. Allergiaa ei kuitenkaan ole todettu koska taas hapanmaitotuotteet ja kypsennetty maito eivät aiheuta mahakipuja. 5, kiitos neuvoista. Kun mainitsit aistiyliherkkyyden ja sen miten vaatteet tuntuvat lapsesta pahalta, tuli mieleeni että yksi asia mitä poikamme hokee itkien sängyssä on että "peitto on huonosti" ja herää siihen myös öisin, vaikkakin peitto näyttäisi olevan ihan mukavasti päällä. Toisaalta jos ei saa unta voi se peittokin muka olla huonosti, joten en tiedä..

"Peitto on huonosti". Aina nukkumaan mennessä, yöllä herätessä ja kun pitäisi uudelleen nukahtaa, niin "peitto on huonosti". Mulla kesti pitkään tajuta, että lapsi ei tarkoittanut sillä "huonosti" sanalla samaa kuin minä - mulla kun peitto on huonosti, se on suurin piirtein poikittain tms., mutta esikoisellani yksikin ryppy pussilakanassa riittää siihen, että "peitto on huonosti". Muistan vieläkin, kun neuvolassakin sanoin tästä, että lapsi hokee tätä lausetta iltaisin ja öisin, niin terveydenhoitaja ilmoitti, että lapsi nyt vaan on oppinut jo, että sillä hän saa meitä vanhempia pompotettua. Mitään vinkkiä hän ei kuitenkaan osannut antaa siihen, että lapsen olisi saanut tyytymään siihen, että peitto on ihan hyvin, koska meillä ei ollut kuitenkaan vaihtoehtoja. Se peitto vaan piti laittaa paremmin, että se kelpasi, koska muuten lapsi vain itki, parkui ja lopulta raivosi, eikä kukaan saanut nukkua. On tietysti mahdollista, että kyse onkin juuri siitä, että kun ei saa unta, niin peittokin on muka huonosti. En tosin tajua, miksi se olisi silloin ensimmäinen asia, jonka lapsi sanoo yöllä herätessään.

Meillä helpotti se, että nyt 5-vuotiaana hän on oppinut itse laittamaan peiton "oikein".

- 5

Ihan puolille öin valvoo, nytkin. Ei nuku vaikka yritämme koko illan nukuttaa :( Kohta 2 vuotias.

Voi, miten lohduttavaa kuulla, että muillakin on samantapaisia ongelmia kun meillä. Meidän poika on juuri täyttänyt 2v. Koko ikänsä ollut huono nukkuja ja erityisen huono nukahtaja.

Otan tästä kamalaa stressiä, koska oma äitini aina jaksaa muistuttaa miten me nukuimme lapsina niin paljon ja lapsen pitää nukkua ja blaa blaa blaa. Olen alkanut itsekin uskomaan, ettei poikamme ole ihan normaali...

On siis tosi vilkas, eikä nuku enää edes päiväunia. On päivällä joskus unisen näköinen, mutta jos aletaan puhumaan päiväunista, alkaa kamala huuto ja kitinä. Päiväunille nukuttaminen ei onnistu muuten kuin väkisin pitämällä aloillaan ja laulamalla. Sitten saattaa nukkua hyvin pari tuntia, eli väsynyt kuitenkin on. Poikkeuksetta sitten sellaisena päivänä, kun on otettu päiväunet, valvoo sitten paljon pidempään kuin normaalisti. Normipäivänä nukahtaa 21aikoihin ja nukkuu n. 8 asti. Herää joka yö vähintään kerran ja tulee mun viereen. Joskus herää vaan kitisemään,tai enemmänkin tuntuu,että itkee unissaan.

Jos pojan tuo omaan sänkyyn nukahtamaan, yleensä kestää tosi kauan ennenkun nukahtaa. Joskus riehuu ja hyppii sängyssään, joskus vain tuijottaa hiljaa muttei nukahda. Me luetaan olkkarissa kirjaa ja poika nukahtaa lauluun. Se rauhoittuminen vaan tuntuu olevan tosi hankalaa aina,ihan aina. Rutiinit on samat aina ja otetaan rauhallisemmin jo tunti-pari ennen nukkumaanmenoaikaa.

Asiaa ei auta se, että meillä on nelikuinen vauva, ja esikoinen tuntuu olevan tosi mustis. Kiusaa tahallaan pikkuveljeä, kiljuu, yrittää lyödä ym ym. Yöllä jos huomaa mun syöttävän vauvaa, yrittää repiä mua itseensä päin.

Ei nykyään tottele mitään, komentamisesta vaan innostuu ja tekee kaiken mitä ei saisi.