Lue keskustelun säännöt.
Ihastuin varattuun työkaveriin
09.12.2023 |
Meillä oli työpaikan pikkujoulut ja menin ihastumaan varattuun työkaveriin, ja jotenkin jäi sellainen olo, että tunne on molemminpuolinen. Pikkujoulut oli leirikeskuksessa joka oli varattu kokonaan meidän käyttöön ja oltiin siellä yötä. Paikalla oli lähes sata työntekijää kuudesta eri toimipaikasta ympäri Suomea. Tämä ihastuksen kohde on toisesta toimipaikasta enkä ollut nähnyt häntä koskaan aiemmin, nimen toki tiesin.
Oltiin molemmat selvinpäin ja juteltiin tosi paljon illan aikana ja meillä oli tosi hauskaa. Ei kuitenkaan koko iltaa oltu yhdessä. Mitään fyysistä ei tapahtunut paria vahinko? hipaisua lukuunottamatta. Se miksi ajattelen ihastumisen olevan molemminpuolista, johtuu parista sattumuksesta mitä tapahtui. Kun olin kävelemässä aamupalalta omaan huoneeseen, tämä työkaveri juoksi mut kiinni käytävällä, avasi oven ja jutteli kaikenlaista. Kun tultiin mun huoneen kohdalle, hän jäi käytävälle seisomaan ja mulle jäi olo että hän olisi halunnut sanoa vielä jotain. Jatkoi matkaa vasta kun olin saanut oven auki. Kun lähdettiin tilausbussilla kotiin, hän istui mun viereen vaikka reilusti yli puolet bussin paikoista oli vapaana, myös molemmat paikat mun edessä, takana ja käytävän toisella puolella. Kun illalla istuin pöydässä juttelemassa muiden työkavereiden kanssa, tuli tämä ihastus mun luo, antoi mulle suklaata ja lähti pois. Kaikenlaisia pikkujuttuja ja liian pitkiä katseita oli pitkin pikkujoulua.
Ehkä tällainen keski-ikäistyvä useamman vuoden sinkkuna ollut naisihminen ihastuu turhan helposti kun joku on ystävällinen ja juttelee mukavia.
Ai niin. Vaimostaan tämä työkaveri kertoi vasta bussissa kotimatkalla. Mutta eipähän siinä. Sainpa perhosia vatsaan pitkästä aikaa
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt sanois epätoivoseks. Miks mukavaan ihmiseen ei sais ihastua? Eihän tuossa ees tapahtunu mitään
Minäkin haluaisin perhosia mahaan mut ei taida enää tulla näin 20 vuoden naimisissa olon jälkeen
Luulin että saisin tähän järkevämpiä kommentteja. Tämä ei ole satu enkä koe olevani epätoivoinen. Tosiaan juteltiin kaikenlaista mm. lapsista, mutta vaimostaan hän mainitsi vasta kotimatkalla. Siihen asti kuvittelin että meillä oli jotain työkaveruutta enemmän. Tosin useampi sata kilometriä välimatkaa olisi ollut ainakin hidaste myös
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maanantaina sitten vaan töissä Skype/teams-chattailut tulille? Jos nyt sellaisella alalla olette että tietokoneilla teette duunia :D
Vierailija kirjoitti:
Maanantaina sitten vaan töissä Skype/teams-chattailut tulille? Jos nyt sellaisella alalla olette että tietokoneilla teette duunia :D
En lähde tuolle linjalle. Aloitteen saa tehdä tämä työkaveri ja mielellään vasta sitten jos sattuu joskus vapaille markkinoille päätymään. En usko että meillä on töistä mitään puhuttavaa kun ei tähänkään asti ole ollut
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta entä jos ei ole eksklusiivisessa suhteessa vaimonsa kanssa? Olisi mahdollisuus tavata sinuakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä jos ei ole eksklusiivisessa suhteessa vaimonsa kanssa? Olisi mahdollisuus tavata sinuakin?
En jaksa enää mitään säätöjä. Kaikki tai ei mitään. Jos toinen on naimisissa niin mulle jää sillon se ei mitään. Toki tilanne muuttuu siinä vaiheessa jos eroaa, mutta treffeille lähden vasta harkinta-ajan jälkeen. Mun säädöt on säädetty
-ap
Vierailija kirjoitti:
LÄÄKKEET!
Joo!!! Kannattaa ehdottomasti ottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdat koko tapauksen, ja jos satutte tapaamaan niin alat korkeintaan epämääräisesti muistelemaan että olette kai tavanneet ennenkin.
Tarinasi mukaanhan mies oli sosiaalinen ja hyvätapainen eikä edes "antanut ymmärtää". Turha syyttää pelkästään miehiä perusystävällisyyden ylitulkitsemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi mukaanhan mies oli sosiaalinen ja hyvätapainen eikä edes "antanut ymmärtää". Turha syyttää pelkästään miehiä perusystävällisyyden ylitulkitsemisesta.
En syytä ketään. Mun elämässä vaan kukaan mies, tai nainenkaan, ei ole tuolla tavalla kohtelias ja ystävällinen. En saa tuollaista kohtelua myöskään tuntemattomilta, joka tämä mies käytännössä on. Siksi varmaan ihastuinkin kun kerrankin kohtasin hyvätapaisen miehen. Olen tälle työkaverille kyllä kiitollinen siitä että hän sai mut ihastumaan. En ole ihastunut saati rakastunut varmaan kymmeneen vuoteen ja olen välillä miettinyt että osaanko enää tuntea niitä tunteita, sen verran monesti olen siipeeni saanut.
-ap
Sellainen trollaus Porvoosta sitte.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Kaksi vuotta kesti hillitön ihastuminen, mutta sitten alkoi laantui pikkuhiljaa. Nyt olemme hyviä työkavereita. Ikinä ei menty hipaisuja tai halausta pidemmälle. Tunne oli molemminpuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin perhosia mahaan mut ei taida enää tulla näin 20 vuoden naimisissa olon jälkeen
Eikö teillä ole töissä ketään ihanaa?
Olet tylsistynyt. Kaikki huomio saa sinut ajattelemaan sen olevan rakkautta.
Semmonen iltasatu sitte