Lue keskustelun säännöt.
Opettajat, mikä on raskain oppilaan kohtalo/tilanne mitä urasi aikana on tullut vastaan?
07.12.2023 |
Omina kouluaikoina muistan kun luokkakaverin sisarus kuoli syöpään, ala-asteella yleinen häirikköpoika heitti toisen pojan lasiseinää päin, päihdekodin lapsi tuli pakkasilla ilman takkia kouluun, yläkoulussa anorektikko joutui sairaalakouluun, lukiossa yksi huumekuolema...
Kuinka paljon opettajana kohtaa elämän nurjaa puolta?
Kommentit (35)
Yläkoululainen tyttö oli menettänyt perheensä jo kahdesti. Ensin hänet hylättiin kehitysmaassa köyhyyden vuoksi. Suomessa hänen ainoa adoptiovanhempansa kuoli. Mutta sitä ei hänestä huomannut. Hän ei surkutellut itseään, oli aina ystävällinen ja on jatkanut elämäänsä. Mutta varmasti oli raskasta.
Eniten valittavat ne, joiden vaikeudet ovat verraten pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläkoululainen tyttö oli menettänyt perheensä jo kahdesti. Ensin hänet hylättiin kehitysmaassa köyhyyden vuoksi. Suomessa hänen ainoa adoptiovanhempansa kuoli. Mutta sitä ei hänestä huomannut. Hän ei surkutellut itseään, oli aina ystävällinen ja on jatkanut elämäänsä. Mutta varmasti oli raskasta.
Eniten valittavat ne, joiden vaikeudet ovat verraten pieniä.
Miten opettaja voi tietää paljonko ihminen oikeasti itseään surkuttelee ja valittelee? Mietin vaan että minullakin oli ihan hirveitä vaikeuksia kouluaikoina ja tietenkin koulussa pidetään kohtelias ja ystävällinen kuori, omalle lähipiirille voi olla sitten millainen tahansa kriisien keskellä. Tai monenlaiset katkeruuden yms tunteet voi nousta pintaan vasta aikuisiällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoululainen tyttö oli menettänyt perheensä jo kahdesti. Ensin hänet hylättiin kehitysmaassa köyhyyden vuoksi. Suomessa hänen ainoa adoptiovanhempansa kuoli. Mutta sitä ei hänestä huomannut. Hän ei surkutellut itseään, oli aina ystävällinen ja on jatkanut elämäänsä. Mutta varmasti oli raskasta.
Eniten valittavat ne, joiden vaikeudet ovat verraten pieniä.
Miten opettaja voi tietää paljonko ihminen oikeasti itseään surkuttelee ja valittelee? Mietin vaan että minullakin oli ihan hirveitä vaikeuksia kouluaikoina ja tietenkin koulussa pidetään kohtelias ja ystävällinen kuori, omalle lähipiirille voi olla sitten millainen tahansa kriisien keskellä. Tai monenlaiset katkeruuden yms tunteet voi nousta pintaan vasta aikuisiällä.
No luonnollisesti tarkoitin, että ei surkutellut koulussa. Tietenkin tajuan, että kokemukset ovat vaurioittavia. Mutta kyseinen oppilas ei koskaan käyttänyt tapahtumia syynä olla muille ikävä tai jättää työnsä tekemättä. Valitettavasti kohtaan paljon ihmisiä, joiden mielestä lievä lukihäiriö tai koiran kuolema on syy olla käymättä koulua tai keskittyä valittamiseen. Ja todella monet purkavat pahan olonsa muihin, vaikka objektiivisesti arvioiden kyse ei ole valtavasta asiasta.
Kaksi oppilastani on menehtynyt aivosyöpään. Yksi oppilaana ollessani ja toinen muutama vuosi sen jälkeen. Eräs vei itseltään hengen, toinen yritti sitä useampaan otteeseen. Viiltelyä, anoreksiaa. Parin oppilaan isät on menehtyneet äkillisesti. Nämä kaikki eri kouluissa eri kaupungeissa eri aikoina 20v aikajänteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppilaan muu perhe kuoli tsunamissa. Oppilas joutui joukkoraiskatuksi. Oppilas halvaantui rattijuopon vuoksi.
No, perheenjäsenen (kotona asuva veli) murha ja pari kertaa on vanhempi kuollut syöpään. Ne on olleet hirveitä tilanteita. Noi vanhemman (äiti kummallakin) kuolema on ollut ihan sydäntä särkevää. Erityisesti, kun toisella ei edes ollut isää lainkaan kuvioissa. Toisella sentään oli läsnäoleva isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oppilaan muu perhe kuoli tsunamissa. Oppilas joutui joukkoraiskatuksi. Oppilas halvaantui rattijuopon vuoksi.
Joo tämä kaikki porvoossa
Minun ala-asteen opettajani ei osoittanut minua kohtaan minkäänlaista empatiaa, vaan enemmän selvää halveksuntaa, kun jouduin 80-luvun alussa lastenkotiin koska vanhempani olivat alkoholisteja. Hän ei sanonut sitä suoraan, mutta se näkyi kaikesta käytöksestä. Hän esim otti aina "hyvien" perheiden lapset ensin ja viimeisenä minun luokseni tuskaisasti puhallellen. En ollut häirikkö-oppilas, enkä edes erityisen huonokaan, mutta ilmeisesti hän ei pystynyt asiaa käsittelemään aikuismaisella tavalla. Ja kyseessä ei edes ollut mikään vanha tantta, vaan suhteellisen nuori opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä.opettajat sujuvasti rikkovat vaitiolovelvollisuuttaan! Halveksittavaa!
Vierailija kirjoitti:
Äiti, joka ei nähnyt lapsensa huonossa käytöksessä mitään vikaa. Aina oli syy muualla, toisissa oppilaissa, koulussa, opettajissa, lääkäreissä jne. Valitettavasti äiti sai myöhemmin karulla tapaa kokea, mitä tästä seurasi.
Nyt jää vähän häiritsemään että mitä siitä seurasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä.opettajat sujuvasti rikkovat vaitiolovelvollisuuttaan! Halveksittavaa!
Yleisellä tasolla saa puhua.
Anteeksi vaan, mutta eikö teilläkin ole vaitiolovelvollisuus. Eihän noista saisi tänne kirjoitella, ei edes nimettömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä.opettajat sujuvasti rikkovat vaitiolovelvollisuuttaan! Halveksittavaa!
Henkilöt eivät ole tunnistettavissa. Mitään ei ole rikottu.
Lukioikäinen teki itsemurhan. Sairasti syöpää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä.opettajat sujuvasti rikkovat vaitiolovelvollisuuttaan! Halveksittavaa!
No jos ei yksityiskohtaisesti kovin yksilöllisiä tarinoita kerro niin tuskin rikkoo. Joku oppilaan vanhemman kuolema aika anonyymi tieto, tapahtuu kaikkialla koko ajan. On täällä keskusteluja lääkäreistäkin että mikä on rankinta mitä tullut vastaan ja esim joku lapsen syöpäkuolema ei ole mikään ainutkertainen asia siten että voisi tunnistaa potilaan, ja vaitiolovelvollisuuden rajoissa mennään kai?
Ja esim oppilaan anoreksia tai itsemurha on koko koulun tiedossa ihan näkyvästi muutenkin, se mikä näkyy julkisena koko yhteisölle ei sinänsä ole yksityisasia. Eri asia jos ope tietää esim että anoreksian taustalla on trauma x niin siitä ei sovi puhua.
Olen noutanut kymmeniä lapsia kodeista, toreilta ties mistä kämpistä kouluun aamuisin. Uhkaavia, väkivaltaisia ihmisiä vastassa aina. Lastensuojeluilmot ei auta, sama homma jatkuu. Yhden olen saanut sairaalakouluun, muut joutuu yhä kärsimään järkyttävissä oloissa.
Viikonloppuisin välillä tulee mieleen se oppilas, joka pakoilee narkkaavia vanhempia. Maanantai aamusta haen hänet taas kouluun ja laitan ensimmäiseksi ruokaa pöydälle. Turha puhua mistään onnellisesta yhteiskunnasta.
Huumehörhö ajoi autolla äidin ja lasten päälle ja lapsista nuorin kuoli. Hörhö joutui linnaan ja kohtasi loppunsa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Yläkoululainen tyttö oli menettänyt perheensä jo kahdesti. Ensin hänet hylättiin kehitysmaassa köyhyyden vuoksi. Suomessa hänen ainoa adoptiovanhempansa kuoli. Mutta sitä ei hänestä huomannut. Hän ei surkutellut itseään, oli aina ystävällinen ja on jatkanut elämäänsä. Mutta varmasti oli raskasta.
Eniten valittavat ne, joiden vaikeudet ovat verraten pieniä.
Tässä on kyllä valitettavasti melkoiset persoonallisuushäiriölähtökohdat aikuisiälle vaikka koulussa kohtelias onkin. Vähintäänkin parisuhteeseen vaikeita kiintymyssuhdeoireita.
oppilaan vanhemman äkillinen yllättävä kuolema