Lue keskustelun säännöt.
Mun ei tule maalla lenkkeiltyä kovin paljon
03.12.2023 |
Lenkkeily on vähentynyt huomattavasti kun muutin keskustan tuntumasta syvälle maaseudulle. Ulkona omalla pihalla tulee toki oltua joo, mutta sellainen oikea tehokas kävely on vähentynyt. Täällä on vaihtoehtona vain tuo yksi suora kylätie, sitä nyt veivata edestakaisin! Ja vielä pimeässä kun autot liukastelee metrin päästä ohi, ei kiitos. No onhan jotain metsäpolkuja, mutta nekin saattaa jatkua kilometritolkulla suoraan sinne syvälle metsään. Harvoilla onnekkailla on täällä jotain järkeviä lenkkejä kodin lähellä mitä voisi kiertää. Kaupungissa on kyllä mukavia lenkkipolkuja ja useita vaihtoehtoja, maisemat vaihtuu eikä tarvitse vaan mennä yhteen suuntaan ja kääntyä takaisin. Joskus vastaantulijat ärsytti kun tuntui ettei ole rauhaa, mutta kyllä mä niitä valmiita pururatoja kaipaan. Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (59)
Minä taas olen maalla innostunut lenkkeilemään paljon enemmän kuin kaupungissa, ei siellä kerrostalojen keskellä autojen pakokaasuissa tehnyt mieli olla. Ihanaa kun pääsee raikkaaseen ilmaan ja luonnonrauhaan heti omalta kotipihalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman huomaan aina mökillä. Vaihtoehtona hullunpäiväisten kuskien armoilla tien pieltä kävellä tai kulkea metsässä. Talvella ihan mahdottomia kumpikin. Välillä lähden kylän keskustaan, kun sinne on tehty ulkoilureitit kunnolla.
Mitä. Eikö maalaiset kuljekaan joka päivä siellä metsissään, kuten aina antavat ymmärtää ja kaupunkilaiset vaan on luonnosta etääntyneitä? 😂
Kaupunkilaisena ja suunnistajana saan aina vakuutella maalaisille sukulaisille, että ei, suunnistaessa ei törmää susiin eikä karhuihin. Aina sukujuhlissa aloittavat keskustelun siitä miten vaarallista metsässä olisi, ja kun kerron että olen siellä joka viikko, alkaa ihme selittely. On toissavuonna käyty puolukassa ja hirven kakka oli, sudet ei voi olla kaukana!
Vierailija kirjoitti:
Saman huomaan aina mökillä. Vaihtoehtona hullunpäiväisten kuskien armoilla tien pieltä kävellä tai kulkea metsässä. Talvella ihan mahdottomia kumpikin. Välillä lähden kylän keskustaan, kun sinne on tehty ulkoilureitit kunnolla.
Miten kovasti liikennöidyillä paikoilla teidän mökit oikein on? Yleensä tuollaisilla syrjäisillä hiekkateillä ei törmää yhteenkään autoon.
Liikunta ei pidennä elinikää, uusi tutkimus kertoo. Voi olla vääränlainen liian rasittava liikunta kuluttaa niveliä (esim lihavilla) ja ihminen kuoleekin nuorempana kuin luulee.
Kohtuus kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väheni viime kesänä, kun oli pitkittynyttä koronaa ja syystalven aikana on vähentynyt rajusti lisää, kun en enää halua nähdä ihmisiä täällä. Koitan aloittaa pimeällä lenkkeilyn. Täällä maalaiset ei mene pimeällä ulos. Ei täällä ihmiset muutenkaan jalkaisin, joten ei niitä kyllä lenkillä ikinä kohtaa, mutta tällä hetkellä en halua niitä tuijottelevia maalaisia enää kohdata edes ohimennen. Asun täällä sen aikaa, kuin mikä on pakko asua, mutta kun joskus täältä häivyn, osittain juuri nuo syyt kuin ap:lla. Itse haluan taas rantapoluille lenkkeilemään eikä täällä ole sellaisia.
Ei ole samoja kokemuksia, täällä meidän kolkassa on runsaasti eri paikkoja missä lenkkeillä jopa poissa liikenteestä, on laavuja ja eri polkuja, voi pakata retkievästä mukaan. Silti minulla on kotona myös jouksumatto ja ellei ulos tahdo mennä niin youtubesta voi etsiä jonkun kivan jumppaohjelman.
Täällä tiet kiertää pitkin maataloja ja monella on niin lehmiä ja hevosia kuin lampaita että katsottavaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et tee omia sopivia lenkkireitteja? Ei kaiken tarvitse olla valmiina. Menee vaikka sitä metsäpolkua ja kiinnittää oikeasti huomiota siihen minne polkuja menee. Kyllä niitä siinä risteääkin. Valitsee jonkun risteävän polun ja lähtee siitä, tekee jonkun sopivan kierroksen ja palaa toista kautta lähtöpisteeseen. Ja jos pelkää eksymistä, niin nykyään on helppoa seurata etenemistään mapsilla, kunhan kännykässä kenttä riittää ja eiköhän se suurimmassa osassa Suomea riitä.
Lisäksi esimerkiksi koiranulkoiluttajilta voi kysyä vinkkejä lähiseudun hyvistä reiteistä. Heillä on yleensä paljon hyviä polkuja tiedossaan.
Ja kun hyvän reitin löytää vaikka sieltä metsästä ja kulkee siellä aktiivisesti ja talloo oman polun vaikka alkaa tulla luntakin, niin siellä pystyy kulkemaan talvellakin. Ja kyllä onnistuu, olen tehnyt näin Lapissa asuessakin 😄
Meillä mies jaksaa kulkea tietä pitkin, minä en todellakaan. Inhosin aikanaan kaupunkilenkkeilyä ja edelleen inhoan tiellä lenkkeilyä. Meillä pääsee pihasta suoraan pellolle, ja sinne menen. Sieltä pääsee metsään, järven rantaan, uusille pelloille kun tietää reitit. Mieli lepää, eikä tule ketään vastaan.
Vaatii vähän vaivaa että löytää ne kivat reitit, mutta kannattaa!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole samoja kokemuksia, täällä meidän kolkassa on runsaasti eri paikkoja missä lenkkeillä jopa poissa liikenteestä, on laavuja ja eri polkuja, voi pakata retkievästä mukaan. Silti minulla on kotona myös jouksumatto ja ellei ulos tahdo mennä niin youtubesta voi etsiä jonkun kivan jumppaohjelman.
Täällä tiet kiertää pitkin maataloja ja monella on niin lehmiä ja hevosia kuin lampaita että katsottavaa riittää.
No oletkin onnekas. Kyllä kun Suomen maaseudulla ajaa, tuo on harvinaisempaa. Usein talot ovat etäällä toisistaan sen yhden tylsän tien varrella. On täällä meidänkin kylällä yksi laavu ja sinne johtaa metsäpolku, mutta ensin pitäisi kävellä autotien reunassa 6 kilometriä että pääsisin sinne polulle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meillä mies jaksaa kulkea tietä pitkin, minä en todellakaan. Inhosin aikanaan kaupunkilenkkeilyä ja edelleen inhoan tiellä lenkkeilyä. Meillä pääsee pihasta suoraan pellolle, ja sinne menen. Sieltä pääsee metsään, järven rantaan, uusille pelloille kun tietää reitit. Mieli lepää, eikä tule ketään vastaan."
Kai se on sun omaa peltoa millä kävelet?
Vierailija kirjoitti:
"Meillä mies jaksaa kulkea tietä pitkin, minä en todellakaan. Inhosin aikanaan kaupunkilenkkeilyä ja edelleen inhoan tiellä lenkkeilyä. Meillä pääsee pihasta suoraan pellolle, ja sinne menen. Sieltä pääsee metsään, järven rantaan, uusille pelloille kun tietää reitit. Mieli lepää, eikä tule ketään vastaan."
Kai se on sun omaa peltoa millä kävelet?
Ei ole, vaan naapurin peltoa ja naapurilta kysytty lupa pellolla kulkemiseen koirien kanssa+koirien pitämiseen vapaana silloin kun laki sen sallii. Kesäisinkin saa kulkea pellon viertä. Sitä paitsi viljelysajan ulkopuolella saa pelloilla kulkea jokamiehenoikeudellakin, mutta me ollaan silti kysytty lupa. Jota naapuri tosin vähän ihmetteli, ei täällä päin kuulemma ole tapana lupia kysellä 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen maalla innostunut lenkkeilemään paljon enemmän kuin kaupungissa, ei siellä kerrostalojen keskellä autojen pakokaasuissa tehnyt mieli olla. Ihanaa kun pääsee raikkaaseen ilmaan ja luonnonrauhaan heti omalta kotipihalta.
Ei pidä lenkkeillä siellä kerrostalojen keskellä, vaan pururadoilla kuten ap mainitsi. Helsingin keskuspuisto on täynnä hienoja valaistuja reittejä ulkoilijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut lapsuuteni syrjäseudulla ja mitähän siitä aikuisena tulisi, jos muuttaisin itsekseni syrjään asumaan. Olisin liian "hieno" asumaan metsän keskellä ja selviytymään siellä. Ehkä joku keskusta-alue maaseutupaikkakunnalla vielä menettelisi, kunhan löytyisi edes kuntosali. Enkä ole edes mikään nirso, koulutettu nainen, vaan ammattikoulussa opiskeleva nainen, jota ei hevilläkään saa ulkotöihin tai ulkoliikuntaa harrastamaan lukuun ottamatta uintia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä. Eikö maalaiset kuljekaan joka päivä siellä metsissään, kuten aina antavat ymmärtää ja kaupunkilaiset vaan on luonnosta etääntyneitä? 😂
Kaupunkilaisena ja suunnistajana saan aina vakuutella maalaisille sukulaisille, että ei, suunnistaessa ei törmää susiin eikä karhuihin. Aina sukujuhlissa aloittavat keskustelun siitä miten vaarallista metsässä olisi, ja kun kerron että olen siellä joka viikko, alkaa ihme selittely. On toissavuonna käyty puolukassa ja hirven kakka oli, sudet ei voi olla kaukana!
Riippuu, missä maalla asuu. Kyllä tästä metsään pääsee, kun kävelee 3-4 km. Kyllä mulla on tarkoitus talven aikana käydä metsässäkin. Ostin termarin sitä varten, että lähden kahville jonnekin pöpelikköön. Luontohan on maalla parasta, mutta muuten kaupungissa on enemmän omaa rauhaa, hassua kyllä.
No onhan jotain metsäpolkuja?! Kai tiedät ettei ole mikään pakko vaeltaa valmiita polkuja?
Mut hyviä tekosyitä sä keksit. Mutta niinhän se menee, että ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille.
Eikö siellä maalla ole metsää enemmän kuin ikävään ehtisi lenkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen maalla innostunut lenkkeilemään paljon enemmän kuin kaupungissa, ei siellä kerrostalojen keskellä autojen pakokaasuissa tehnyt mieli olla. Ihanaa kun pääsee raikkaaseen ilmaan ja luonnonrauhaan heti omalta kotipihalta.
Ei pidä lenkkeillä siellä kerrostalojen keskellä, vaan pururadoilla kuten ap mainitsi. Helsingin keskuspuisto on täynnä hienoja valaistuja reittejä ulkoilijoille.
Tässä kohtaa kaipasin 😂-nappia palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman huomaan aina mökillä. Vaihtoehtona hullunpäiväisten kuskien armoilla tien pieltä kävellä tai kulkea metsässä. Talvella ihan mahdottomia kumpikin. Välillä lähden kylän keskustaan, kun sinne on tehty ulkoilureitit kunnolla.
Miten kovasti liikennöidyillä paikoilla teidän mökit oikein on? Yleensä tuollaisilla syrjäisillä hiekkateillä ei törmää yhteenkään autoon.
Eihän siellä kukaan oleta että tiellä olisi muita, kävelyteitä ei ole jotta talvella kuljet siinä ajoradalla ja jos mutkan takaa joku ajaa pimeässä päälle niin ei ole ajajan syy. Jalan tai polkupyörällä liikkuvista ei pahemmin piitata maaseudulla.
Oli kyllä varsinkin talvella todella ankeaa käyttää koiraa kolme kertaa päivässä lenkillä. Aina pilkkopimeää ja aina piti kävellä tietä yhteen suuntaan ja sitten samaa reittiä takaisin. Kesällä pääsi sentään myös metsään kävelemään. Kaupunkiin muutettuani oli ihanaa kun oli kymmeniä eri reittivaihtoehtoja ja metsäpolutkin ihan lähellä, ja niitä pystyi kävelemään talvisinkin.