Taitavaa sopeutumista perheen muuttuviin taloudellisiin tilanteisiin!

Oon nyt jättänyt kaikki omat käyttötavarat ostamatta. Tarvisin esim. digitaalisen keittiövaaan, leivonta-alustan, talvihousut.. Nämä kaikki odottavat siihen asti, että meen vuoden päästä takaisin töihin..



Luomu-, reilukauppa, ynnä muut eettisemmät tuotteet on vaihtunut halpis euroshoppereihin ja sellasiin. Herkkuja, limsaa, mehua ja kallista ruokaa ostetaan nykyään vähemmän.. Kissat saa halpisruokaa..



Yritän ajaa vähemmän autolla ja käyttää vähemmän sähköä, jotta niissä kuluissa säästäis.



Siinä nyt jotain, mitä tuli mieleen..

Aloin käydä ruokakaupassa pääosin Lidlissä, nyt kauhistuttaa kuinka paljon olen kantanut rahaa S-ryhmään vuosien aikana.



Työttömäksi jäin (nyt uusi paikka jo löytynyt). Todellista rahapulaa ei ole ollut, mieskin tienaa ihan kohtuullisesti. Silti voi omia kulutustottumuksiaan skaalata alaspäin ja etenkin harkita sen minkä ostaa.

Vaatteita ei ostettu enää merkkiliikkeistä juurikaan, ulkona syöminen ja muu vastaava kulutus loppui miltei kokonaan, mitään ei ostettu siksi kun haluttiin vaan vain siksi kun tarvittiin, korolliset luotot maksettiin pois, opiskelija otti opintolainaa eikä elänyt minun rahoillani jne.

Hän alkoi hoitamaan lapsiamme kotona ja minä palasin pienipalkkaiseen hoitoalan työhön aikaisemmin, kuin oltiin alunperin suunniteltu. Mies lopetti tupakanpolton. Luovuttiin autosta, koska julkiset kulkevat hyvin. Alettiin käyttämään enempi myös polkupyöriä. Syömme useammin riittoisia keittoruokia. Jätetään keksit ja karkit vähemmälle. Leivotaan itse leipää ja kahvileipää. Hedelmistä ei olla tingitty.



Nettotulomme tippuivat 2000 euroa. Nyt ei jää samalla tavalla säästöön kuin ennen, mutta saamme sentään laitettua sivuun 130 euroa/kk, yllättävien menojen varalle. Sekä mies, että minä ollaan laihduttu sopivasti ja kunto on nyt parempi, kun liikutaan enemmän ja muutenkin vietämme terveellisempää elämää kuin ennen.



Onneksi asuntomme on melkein maksettu. Ei tarvinnut muuttaa vuokralle. Ehkä mies saa töitä tai ehkä hän opiskelee uuden ammatin.

Aloin käydä ruokakaupassa pääosin Lidlissä, nyt kauhistuttaa kuinka paljon olen kantanut rahaa S-ryhmään vuosien aikana.

Työttömäksi jäin (nyt uusi paikka jo löytynyt). Todellista rahapulaa ei ole ollut, mieskin tienaa ihan kohtuullisesti. Silti voi omia kulutustottumuksiaan skaalata alaspäin ja etenkin harkita sen minkä ostaa.

Lidli ei ole halvempi, jos sieltä ostaa kaiken. S on halvin jos keskittää.

on jo 90-luvulta lapsuudenperheestäni. Oltiin ilman autoa ja käytettiin julkisia. Lähes kaikki ruoka tehtiin itse, myös leivät leivottiin. Lihaleikkeleistä luovuttiin lähes täysin leivän päällä, silloin ne tosin olivat suhteessa kalliimpia.



Syötiin paljon juureksia, kaalisalaatti tuli tutuksi. Saunaa lämmitettiin risuilla, joita saatiin maanomistajan luvalla käydä keräämässä lähellä olevasta metsästä. Siellä käytiin iltalenkeillä. Äiti teki paljon vaatteita itse. (Tosin silloin ei ollut halpavaateketjuja ja kirpparitkaan eivät toimineet vielä niin hyvin. Voi olla, ettei itse tekeminen enää niin kannattaisi.)



Ja mikä minusta on mielenkiintoisinta: Lapsena/teininä en kokenut kärsiväni tästä pihistelystä ollenkaan. Oli vaan mukavaa käydä vanhempien kanssa iltalenkillä metsässä keräämässä risuja yms. Harrastukseni sain kuitenkin pitää. Toki ilmapiiri lasten ja teinien kesken oli erilainen silloin, kun kaikkialla oli lama, ja säästäväisyys erilailla muotia. Esim. suuri hitti olivat pieneksi jääneet farkut, joita oli tuunattu isommiksi.

eli kirjaston asiakkaiksi ruvettiin, lahjaksi sitten saatiin joitain kirjojakin.



Lehtitilaukset laitettiin ihan minimiin.



Vaatteita ostin oikeastaan vain lapsille, kuten heidän harrastuksetkin sai jäädä, omistani luovuin.



Ruuasta ei paljoakaan tingitty.

- halvinta ruokaa joka ei ole niin terveellistä kuten jauhelihaa jne

- juureksia, jotka ovaat halpoja ja terbeellisiä

- lihan voi korvata soijarouheella, josta saa isoja makaronilaatikoita ja "jauhelihakeittoa" koko perheelle päiviksi ja on terveellistä ja puoli-ilmaista



- kirppareilta saa hyviä vaatteita, varsinkin uffilta joka on kalliimpi mutta vaatteet ovat hyväkuntoisia.



- rahanmenoa kannattaa tasata luottokortilla mutta VAIN jos osaa sen. silloin kaikki kalliit ostokset kuten talvikengät ym yllärttävät vaikkapa lääkemenot eivät tule samalla kuukaudelle



- lehtitilaukset, tv-luvat ym turhakkeet jätetään pois.



- jos on velkoja valmiiksi, kannattaa HETI mennä pankkiin ja ottaa iso laina jolla lyhentää muita pois, silloin on vain yksi maksu eikä mene luottotiedot



- jos tuntuu että raha ei riitä niin kannattaa HETI jättää toimeentulotukihakemus sossuun, ei odotella jolloin vuokria tms jää rästiin



- maksa aina ensin vuokra, kotivakuutus ja sähkö sekä lasten netti- ja kännykkä, sen jälkeen vasta muut. Asunto ja lasten hyvinvointi on tärkeintä.

Aloin käydä ruokakaupassa pääosin Lidlissä, nyt kauhistuttaa kuinka paljon olen kantanut rahaa S-ryhmään vuosien aikana. Työttömäksi jäin (nyt uusi paikka jo löytynyt). Todellista rahapulaa ei ole ollut, mieskin tienaa ihan kohtuullisesti. Silti voi omia kulutustottumuksiaan skaalata alaspäin ja etenkin harkita sen minkä ostaa.

Lidli ei ole halvempi, jos sieltä ostaa kaiken. S on halvin jos keskittää.

sen ketjun paikoista ja pitää e-etukortin mukana

- jos et ihan jatkuvasti tarvitse autoa (esim. päivittäiseen töissä käymiseen), mieti voitko luopua siitä. Kauppa/kyläreissu kerran viikossa taksilla voi tulla halvemmaksi, kun otat kynän käteen ja lasket auton vakuutukset, verot, bensat ym. yhteen ja jaat 12:lla. Tai pistä se auto kesäksi seisontavakuutukseen ja kulje töihin pyörällä. 20 km ei ole matka eikä mikään, kun kunto kasvaa.

- halpaa tarjousshampoota litran parin purkeissa

- nestesaippua on tuhlausta, palasaippua kestää kauemmin

- sähkölaskussa säästää, kun polttaa välillä kynttilöitä, sammuttaa valot heti kun ei tarvitse, samoin telkkarin ja tietokoneen virrat pois, kun ei käytä, kuivaa pyykit ulkona ja tiskaa käsin. Jos et ole jo vaihtanut, vaihda energialamppuihin sitä mukaa kun hehkulamppusi sammuu

- dödöjen, shampoiden, ketsuppien ym. loput voi käyttää, kun kääntää purkit ylösalaisin

- paikkaa vaatteiden reiät, jos voit. Paikat on kaupoissa aika kalliita, tee itse tai katso halpatuontiliikkeistä ns. merkkejä, joita nuoret harrastaa. Mun paikallisessa kiinantuonnissa merkit on 50 cnt kappale, kun Tarjoustalossa paikkatarra on 3-5 euroa. Säästän vanhoja farkkuja ym. ja ompelen paikkoja niistä.

- Tuunaan myös pojan vaatteita tytölle painamalla kangasväreillä, kirpparien pitseillä, napeilla, virkkaan kukkasia ym. Ostan pojalle enimmäkseen sellaisia värejä, mitkä kelpaa tytölle myöhemmin.

- Kankaat kaupoissa maksaa, mutta aikuisten vaatteista voi tuunata lapsille uusia paitoja, hameita ja housuja, jos tekee löytöjä omista kaapeista ja kirppareilta. Omankin muksuni tämän vuoden joulujuhlamekko oli anopin entinen silkkiaamutakki, joka oli saanut maalitahran. Kangas riitti 7-veelle mekkoon.

- Joskus etikka, pyykkipulveri ja sitruuna korvaavat ihan erinomaisesti kauppojen pesu- ja hankausaineet.

tilanne, että mies jäi työttömäksi ja itse olin jäämässä äitiyslomalle.



Minulla ei ole mitään vinkkejä, mitä ei olisi jo mainittu, mutta opin, että ainakin Helsingissä on aivan loistavat käytettyjen tavaroiden osto (-ja myynti)mahdollisuudet. Meillä taloustilanne on nyt parantunut ennalleen, mutta en ymmärrä, miksi ostin ennen kaiken uutena, kun vähän käytettynä saa murto-osahinnalla todella hyviä tavaroita.



Äitiyslomalla/työttömänä on aikaa koluta kirppareita. Töihin palattua minulla ei ole, mutta

Helsingin keskustan tuntumassa on hieman syrjässä pääostoskaduilta naisten second hand-vaatetusliikkeitä, joissa myydään merkkivaatteita käytettyinä.



Mulla on nyt juhlakorkkarit, parit hienommat tunikat ostettu sellaisista yhteensä n. 70 eurolla, kun jokainen asuste tai vaate olisi uutena maksanut vähintään 100 euroa, luultavasti paljon enemmän.



Mies osti sporttidivarista lasten talviurheiluvälineet. Lisäksi olemme vaihtaneet ja lainanneet tavaroita kaveriperheiden kesken, mutta tämä edellyttää, että kaikilla on melko samanlainen näkemys siitä, miten lainattuja tavaroita kohdellaan, rikkoutuneet korvataan jne.

Meidän kaveripiirissä tämä on kuitenkin sujunut ongelmitta. Tavara kiertää eikä loju käyttämättömänä nurkissa ja kaikki säästämme satoja euroja, kun jokaista luistinparia ja leipäkonetta ei tarvitse ostaa uutena.

Lidli ei ole halvempi, jos sieltä ostaa kaiken. S on halvin jos keskittää.

Lidlissä käydessä hämmästyy kassalla joka kerta laskun pienuutta.

Silloin, kun tulin toista kertaa raskaaksi, mieheni oli vielä töissä ja sai hyvää palkkaa. Säästöäkin löytyi muutaman kuukauden asumiskulujen verran tililtä.



Paras ystäväni raskautui samaan aikaan kanssani. Hänellekin oli syntymässä toinen lapsi tosin pienemmällä ikäerolla kuin meidän lapset (esikoinen jo alakoulussa). Ystäväni sitten päätti houkutella minut kestovaippojen käyttäjäksi. Heillä vaipat oli käytössä jo ensimmäisen lapsen kanssa ja samat vaipat olivat siirtymässä kakkoselle. Itselläni oli todella ennakkoluuloinen asenne kestovaippoja kohtaan. Esikoisen kanssa oltiin käytetty kertakäyttöisiä vaippoja.



Oma käsitykseni kestovaipoista peruistui äitiyspaketin harsoihin ja erilaisiin kamaliin villahousuihin, jotka olisi ihan tönköt ja joiden huoltaminen vaatisi pyykkaajalta jotain erityistaitojakin (en ole mikään kodinhengetär) sekä tietysti kamaliin muovikuoriin. Siis yhdellä sanalla kuvattuna koin kestovaippailun olevan "hankalaa" ja vaativan paljon perehtymistä aiheeseen.



Lopulta kuitenkin taivuin kokeilumielessä ostamaan paikallisen kestovaippayhdistyksen kirpputorilta coolmax-br-pul kankaisia taskuvaippoja 4e/kpl. Ostin niitä kahdet. Ystäväni suositteli juuri noita vaippoja ja ylisti kuinka helppoja ja kestäviä ne on. Eikä minun tarvitsisi heti täyskestoilla: voisinhan vaikka kerran päivässä pistää sen keston ja loppuajan käyttää kertiksiä. Päätin kokeilla tuota.



Ompelin vanhoista froteepyyhkeistä muutaman imun ostamiini taskuvaippoihin käyttäen mallina tiimalasin muotoista yösidettä.

Yllättäen kestovaipat ei olleetkaan yhtään niin kamalia kuin olin kuvitellut. Itseasiassa oli helpompi laittaa vaipat illalla koneeseen ja pyöräyttää kone päälle kuin kantaa vaipparoskista piharoskikseen kevättalven viimoissa. Varsinkin, kun hoitopöytä oli muutenkin pesukoneen päälle asetetulla tasolla.

Yllätyin ettei vaippoja tarvinnutkaan liottaa missään hirveässä haisevassa sankossa eikä kylppäri haissut lainkaan ulkohuussille. Vaipat heitettiin suoraan koneeseen sellaisinaan ja ainoastaan kakat huuhdeltiin käsisuihkulla pönttöön.



Aloinkin vahdata kestovaippoja huuto.netissä ja vierailla kirpputoreilla. Pian minulla oli hyvä valikoima pul-taskuja joihin olin ommellut imuja vanhoista pyyhkeistä, t-paidoista jne. Muutama uusi fuzzi-bunz vaippakin ostettiin ihanien kuosien takia.



Meidän ei ollut trakoitus saada kolmatta lasta heti perään. Varsinkin, kun mieheni lomautettiin työpaikaltaan töiden vähenemisen myötä ja lopulta irtisanottiin kokonaan. Kuitenkin huomasin olevani taas raskaana ja päätettiin pitää vauva, sillä ollaan aina toivottu kolmea lasta.



Nyt olen huomannut, että kestojen käyttö kakkosen kanssa on tuonut aivan mieletöntä säästöä! Samat vaipat meni kahdella lapsella (ja varmaan useammallakin sillä suurin osa oli kirpputorilta haalittuja) ja tämän jälkeen ne sai myytyä välillä jopa parempaan hintaan kuin mitä niistä alunperin on maksettu.

Tietysti pesukone on pyörinyt päivittäin koko vauva-ajan.

Mutta siltikään en kunnolla tajunnut paljon rahaa kulutin kahden vuoden vaipparumbaan esikoisen kanssa, kun ostettiin kaupan kertakäyttöisiä muovivaippoja..



Varsinkin nyt, kun mies aloitti opiskelun uuteen ammattiin, minä olen lasten kanssa kotona ja esikoisen harrastukset vievät yhä enemmän ja enemmän pienen talouden rahavirtaa itselleen. Olen monesti huokaissut helpotuksesta, että meidän ostolistaan ei tarvitse merkata vaippapaketteja kahdelle vaippahousulle!