Toimeetulotuen nostaja, kerro tarinasi

Olen 50+ osatyökykyinen alanvaihtaja. Töitä tehty 30v. elämästä.

Olen nyt parin vuoden ajan ollut täysin asumistuen ja toimeentulotuen varassa. Minulla on mielenterveyssairauksia joista on toimitettu lukuisat b-lausunnot Kelalle siinä toivossa että pääsisin kuntoutustuelle. Joka kerta kielto, viimeksi vetosivat siihen etten ole psykoottinen.. minulla ei ole koskaan ollut niitä oireita. Myöntäävät että minulla on masennuksen ja ahdistuksen oireet niin vakavia, että on merkittävää haittaa ja vaikutusta arkielämässä.

Työkkäri on myöntänyt etten ole työkykyinen joten turhaan minua on siellä roikottaa, kun en voi hakea kokoaikatyötä, en edes osa-aikaista. 

Voin sanoa että stressaa, ahdistaa ja välillä on toivoton olo. Mutta jospa jossain vaiheessa tilanteeni helpottuisi edes jotenkin, vaikka niillä laillisilla orjatöillä eli 9eur/pvä kuntouttavalla työtoiminnalla, sillä voisin kokeilla että onko minusta vielä johonkin. Jos ei, niin sitten ei.

Ensi syksynä tilanne tämä: mies opiskelee, aikuiskoulutus tuki loppuu. Nostaa opintotuen ja opintolainan.

Minä työtön, paremmin työkyvytön mutta siitä väännetään terveyskeskuksessa, ei suostuta selkää leikkaamaan kun siitä lääkärien mukaan enemmän haittaa. Ansiosidonnainen loppuu. Lapsikorotukset poistuu. Asumistuki loppuu. 

Vaikka saisin töitä ei se laskennallisesti tule riittämään meidän perheen elättämiseen. Lapsia 4.

Kelan laskelmien mukaan saadaan 1500€ perustoimeentulotukea. 

Tilanne ainakin miehen osalta muuttuu 3v päästä ja tulee saamaan hyvää palkkaa ja varma työllistyminen (lääkäri).

Jokaisella on eri tarina. Itse saan noin 100e toimeentulotukea, yh ja yksi alaikäinen lapsi. En pysty tekemään enää työtä mihin opiskelin aikoinaan eikä uutta ole löytynyt. Työnhakuvelvoite on 0. Siitä huolimatta etsin töitä ja sopivaa koulutusta. Enkä luovuta.

Tällä hetkellä en nosta toimeentulotukea mutta aiemmin olen sitä joutunut hakemaan. Toimeentulotukea tarvitsin työttömänä ollessa ja aika usein valitettavasti myös työssäkäyvänä osa-aikatyössä. Sain myös soviteltua päivärahaa mutta silti tulot jäivät välillä niin pieniksi että sain toimeentulotukea. Välillä tuntui mahdottomalta ajatukselta se että voisi löytää työpaikan jossa voisi tehdä sen verran tunteja ja sellaisella palkalla että ei tarvitsisi tukeutua Kelan etuuksiin mutta onneksi pääsin parempaan työpaikkaan. 

Kiitos tarinoistanne! Kuulostaa siltä että osa teistä on ikävästi systeemin väliinputoajia. Olen pahoillani puolestanne, ja toivotan teille paljon jaksamista ja kaikkea hyvää <3 olette tärkeitä!

Lisää tarinoita!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Jo peruskoulussa läksyjen teko hatutti. Sitten kuulin isoilta pojilta, että aikuisille suomalaisille valtio jakaa ilmaista rahaa! Eivät ole vielä kannabis ja kalja kesken loppuneet.

Tämä on oikeiden ihmisten ketju, ei trollien. Mene toiseen ketjuun levittämään huonoa mielikuvaa toimeentulotuen saajista. Tee sille vaikka oma ketju jos on liikaa tarmoa.

Ja muut tässä ketjussa: jättäkää suoraan huomiotta loput trollit! He haluavat vain pilata hyvän mielen ja syvällisten keskusteluiden ketjut.

-ap

Pitkä ura koulutusta vastaavassa työssä, pakkotilanteessa yrittäjäksi, vuosien jälkeen konkurssi ja sairastuminen. Ei ole toivoa työpaikasta, joten tukien varassa hautaan asti.

Lopetin lukion kesken, koska muutin omilleni ja lintsauksesta tuli helppoa. Mitä kauemmin en tehnyt mitään, sitä hankalammalta tuntui minkään aloittaminen. Menin aikuislukioon, en saanut opintoja eteenpäin, paitsi yo-kokeet kävin vihdoin. Kävin parissa työkokeilussa ja kuntouttavassa, mutta suurimman osan kymmenestä vuodesta en tehnyt mitään. Vuosi sitten aloitin amisopinnot ja nyt ajattelin valmistuakin, vaikka edelleen esim. tehtävien tekeminen tökkii. Ennemmin olen töissä, vuoden vaihteen jälkeen toivottavasti pääsen suorittamaan loput oppisopimuksella, nyt olen työssäoppimassa palkatta.

Voin myöntää että tykkäsin olla työttömänä. Toisaalta tykkään myös siitä, että nyt on järkevää päivärytmiä ja jotain tekemistä, työttömänä päivät kului sängyssä kännykkää selaten. Tykkään myös tulevasta palkan saamisesta. 

Olen sairauslomalla ja tuloina ovat sairauspäiväraha ja asumistuki ja laskelma menee miinukselle.

Opiskelen kuntoutusrahalla ja tuloina ovat se ja asumistuki ja laskelma menee miinukselle.

Opiskelen opintorahalla, opintolainalla ja asumistuella ja laskelma menee yhä miinukselle. 

Opintotukikuukaudet on käytetty, mutta opinnot ovat vielä kesken, koska terveysongelmien takia opinnot eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaan.

Olen työtön ja tuloina työmarkkinatuki ja asumistuki ja laskelma menee miinukselle.

En tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Suurin syy minulla laskelmien miinukselle menemiseen on pienempien tukien pienuus ja terveyteen liittyvien menojeni suuruus. Vuokrani on ollut koko ajan naurettavan matala, mutta terveysmenot eivät. Onnea niille, jotka syntyvät ja pysyvät terveinä pitkään. 

Olen jo 58 v.kroonisesti sairas, eikä minulle ole edes osoitettu erityisesti töitä. En ole siis enää aktiivimallin piirissä vaan olen kuntakokeilussa. Toimeentulotuki evättiin 20€:n ylijäämän takia. Saan kuitenkin toimeentulotuen, jos tulee ylimääräisiä kuluja, esim.sairaanhoito ja lääkäri. Lääkkeisiin sain jo maksusitoumuksen. Eläkkeelle tuskin pääsen lähiaikoina ja luinkin netistä että lääkäreillä on asennevamma työttömiä kohtaan, ja varsinkin Kelalla. Pää kainalossa pitää raahustaa sosiaalitanttojen haastateltavaksi aina välillä. Viimeksi kysyivät mitä ajattelet tulevaisuudesta, ja vastasin että eläkkeelle pääsyä tässä haaveilen. Nauroimme kaikki kolme.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt parin vuoden ajan ollut täysin asumistuen ja toimeentulotuen varassa. Minulla on mielenterveyssairauksia joista on toimitettu lukuisat b-lausunnot Kelalle siinä toivossa että pääsisin kuntoutustuelle. Joka kerta kielto, viimeksi vetosivat siihen etten ole psykoottinen.. minulla ei ole koskaan ollut niitä oireita. Myöntäävät että minulla on masennuksen ja ahdistuksen oireet niin vakavia, että on merkittävää haittaa ja vaikutusta arkielämässä.

Työkkäri on myöntänyt etten ole työkykyinen joten turhaan minua on siellä roikottaa, kun en voi hakea kokoaikatyötä, en edes osa-aikaista. 

Voin sanoa että stressaa, ahdistaa ja välillä on toivoton olo. Mutta jospa jossain vaiheessa tilanteeni helpottuisi edes jotenkin, vaikka niillä laillisilla orjatöillä eli 9eur/pvä kuntouttavalla työtoiminnalla, sillä voisin kokeilla että onko minusta vielä johonkin. Jos ei, niin sitten ei.

Niin. Sulla on mielenterveydellisiä ongelmia, mutta ei mielisairautta. Jos sairastaisit kaksisuuntaista tai skitsofreniaa, asenne olisi toinen. Häiriöistä voi parantua, noista ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo peruskoulussa läksyjen teko hatutti. Sitten kuulin isoilta pojilta, että aikuisille suomalaisille valtio jakaa ilmaista rahaa! Eivät ole vielä kannabis ja kalja kesken loppuneet.

Tämä on oikeiden ihmisten ketju, ei trollien. Mene toiseen ketjuun levittämään huonoa mielikuvaa toimeentulotuen saajista. Tee sille vaikka oma ketju jos on liikaa tarmoa.

Ja muut tässä ketjussa: jättäkää suoraan huomiotta loput trollit! He haluavat vain pilata hyvän mielen ja syvällisten keskusteluiden ketjut.

 

-ap

Tälläisiäkin ihmisiä kuitenkin ON olemassa. Ei siihen hyssyttely auta.

Mulla yksi sukulainen on aina ollut omasta halustaan työtön ja toimeentulotuella. Peruskoulun jälkeen ei koulutusta, muutama työkkärin työkokeilu. Ikää hänellä 34v ja alkoholin kanssa ongelmaa. Ei omien sanojensa mukaan aio koskaan mennä töihin ja jatkaa näin niin kauan kuin elää.