Lue keskustelun säännöt.
Vaitiolovelvollisuus ja juoruiluun totaalinen kyllästyminen
30.11.2023 |
En oikein jaksaisi enää tavata tuttavia joiden lempipuuhaa on tuntemistamme ihmisistä juoruaminen. Siis lähinnä siltä kannalta että työn puolesta tietäisin niin paljon mehukkaampiakin tarinoita joita en luonnollisesti kerro eteenpäin, huomaan etten enää halua oikein koskaan keskustella vanhoista tutuista, julkkiksista tai muistakaan ihmisistä vaan ihan muista aiheista mikä on aiheuttanut kitkaa tuttavapiirissä... Onko teillä muilla hoitajilla samaa?
Kommentit (2)
Joissakin ammateissa juoruaminen on suorastaan rikos. Ystäväni oli seurakunnalla töissä ja kertoi että asiakkaitten asioista puhuminen voi johtaa linnaan. Kerran kuuntelin bussissa kun sairaanhoitajat puhuivat potilaansa asioista ihan ääneen. Vain nimi ja sotu puuttui. Katsoin heitä aika kiukkuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hoitaja, vaan hoitajan aikuinen lapsi. Äitini oli töissä lastenkodissa, ja koko lapsuuteni ajan hän rikkoi vaitiolovelvollisuutta ja kertoi lastenkodin lapsista asioita kotona meille omille lapsilleen ja isällemme. Teini-ikäisenä ymmärsin ettei hän saisi näistä asioista puhua, ja sanoin äidilleni tästä. Äitini hämmästyi täysin ja vastasi "mutta kyllähän minä nyt teille saan kertoa, ettehän te nyt kerro näitä minnekään eteenpäin." Pois kotoa muutettuani äitini yritti edelleen kertoa lapsista minulle aina tavatessamme, mutta tällöin otin tiukan linjan ja ilmoitin että tapaaminen päättyy ja lähden pois ellei hän lopeta salassa pidettävien asioiden kertomista. Eikä äitini kertonut mitenkään yleisellä tasolla tyyliin "yhden lapsen isä on vankilassa" vaan ihan tunnistettavasti "sen 8 vuotiaan Etunimi Sukunimen joka on kotoisin paikkakunnalta x isä on vankilassa"
En kerta kaikkiaan ymmärtänyt enkä ymmärrä edelleenkään miksei pysty olemaan puhumatta jos ja kun on kerran vaitiolo velvollisuuden sisältämään työhön suostunut ja ryhtynyt.