Mitä keinoja lapsena?
Mietin, että meitä lapsuuksista selviytyneitä on niin kovin paljon, että voitaisiin pohtia konsteja ja taitoja, miten pärjäsimme lapsina. Minä esimerkiksi piirsin ihan tolkuttoman paljon, ja olin myös ulkosalla. Uppouduin mielikuvitukseeni. Lisäksi pyrin pärjäämään koulussa, jotta opettaja olisi kehunut. Arkailin ihmisiä, mutta hoidin pelottomasti kaikki navetan eläimet. Kiusasin jonkin verran isosiskoja, mikä oli sitten varmaan niitä huonoja selviytymiskeinoja. Muistan että kaipasin kauheasti fiksuja aikuisia ja kun niitä ei ilmaantunut, viihdyin metsässä höpöttäen itsekseni, lauleskellen ja askarrellen. Millaisia lapsen keinoja ja ominaisuuksia sulla oli? Onko niistä yhä hyötyä tai iloa? Ja en todellakaan ole mikään toimittaja, jos joku sitä pohtii. Tämä kiinnostaa minua nyt yli nelikymppisenä.
Kommentit (3)
Aloin jo lapsena kuvittelemaan sekä toivomaan että vanhempani kuolisivat ja voisin asua yksin rauhassa metsässä.
Minä olin paljon ulkona ja vietin aikaani myös komeroissa ja sängyn alla piilossa. Opin olemaan näkymätön ja kestämään kaikenlaisia loukkauksia. Aikuisena tuosta näkymättömyydestä ei juurikaan ole hyötyä, mutta paksunahkaisuudesta on.