Testamentin rekisteröinti maistraatissa?
Jos käyn rekisteröimässä tekemäni testamentin maistraatissa, niin saanko sieltä samalla todistajat testamentilleni, vai pitääkö olla täysin valmis allekirjoituksineen ja todistajineen?
Mitä testamentin rekisteröinti maksaa?
Kommentit (21)
Up! Eli onko lakiasiantuntijoita vielä paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Up! Eli onko lakiasiantuntijoita vielä paikalla?
Ei ole olemassa mitään testamenttirekisteriä. Googleta jos et usko.
Älkää aatanassa suostuko ikinä tuollaiseen, että kertoisitte valtiolle ennen kuolemaanne mitään omaisuutenne jakohaluista. Ne on kähminyt ja sikaillut sen kaiken ja extraa jo etukäteen itselleen, ja mitään ei jätä kellekään muulle. Nim. Kokemusta on, kun valtion korkea virkamies tiesi jo ennen tyypin kuolemaa asioita (lipsautteli) ja kolmasosan sijaan jäikin jaettavaksi vain kolmasosa kolmasosasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up! Eli onko lakiasiantuntijoita vielä paikalla?
Ei ole olemassa mitään testamenttirekisteriä. Googleta jos et usko.
Niin vielä ei ole olemassa, mutta senhän tulee pakolliseksi.
Kaiken lisäksi maistraatinkin nimi on nykyään digi- ja väestötietovirasto. Eli sen lisäksi että ei ole mitään testamenttien rekisteröintiä, niin ei ole edes maistraatteja enää olemassa. Aika hakoteillä tässä siis ollaan.
1 täydentää vastaustaan. Näköjään nykyisin toimii yksityinen yritys, johon voi rekisteröidä tiedon testamentin olemsssaolosta. Se ei kuitenkaan ole mikään viranomaisten tarjoama julkinen palvelu eikä ole mitään takeita siitä, kuinka kauan tuo palvelu pysyy pystyssä.
En tiedä miten nykyään, mutta olen n. 15 vuotta sitten ollut yhden edunsaajan edustaja testamentissa, joka oli laadittu muistaakseni 1950-luvun lopussa tai 1960-luvulla. Testamentin muutos oli muistaakseni tehty 1970-luvulla. Sekä testamentissa että sen muutoksessa oli muistaakseni maistraatin, saattoi olla myös paikallisoikeuden, leima ja merkintä leimaverosta 100mk. Eli ainakin aiemmin testamentin on voinut leimauttaa. Sitä mitä merkitystä leimauksella on, en tiedä. Ilmeisesti kuitenkin leimaulsesta on jäänyt merkintöjä väestörekisteriin, jolloin pesänhoitaja on saanut tietää testamentista viimeistään sukuselvityksen yhteydessä.
Tässä mainitussa tapauksessa verisukulaisia oli suljettu testamentin avulla perinnöstä ulos, joten ainakin oli helppoa vakuttaa testamentin aitous tuolla leimalla, eikä kukaan verisukulaisista edes testamenttia vastustanut, mutta leimojen puuttuessa olisi voinut vastustaa...
Vierailija kirjoitti:
1 täydentää vastaustaan. Näköjään nykyisin toimii yksityinen yritys, johon voi rekisteröidä tiedon testamentin olemsssaolosta. Se ei kuitenkaan ole mikään viranomaisten tarjoama julkinen palvelu eikä ole mitään takeita siitä, kuinka kauan tuo palvelu pysyy pystyssä.
Lisäksi tällaisen palvelun hyöty on aika kyseenalainen, kun kaikki testamentin oikeusvaikutukset kuitenkin perustuvat yksin siihen testamenttiin itseensä, eli fyysiseen asiakirjaan. Tärkeintä on siis huolehtia sen säilyttämisestä siten, että se pysyy tallessa ja löytyy kuoleman jälkeen. Esimerkiksi pankin tallelokero on varmahko keino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 täydentää vastaustaan. Näköjään nykyisin toimii yksityinen yritys, johon voi rekisteröidä tiedon testamentin olemsssaolosta. Se ei kuitenkaan ole mikään viranomaisten tarjoama julkinen palvelu eikä ole mitään takeita siitä, kuinka kauan tuo palvelu pysyy pystyssä.
Lisäksi tällaisen palvelun hyöty on aika kyseenalainen, kun kaikki testamentin oikeusvaikutukset kuitenkin perustuvat yksin siihen testamenttiin itseensä, eli fyysiseen asiakirjaan. Tärkeintä on siis huolehtia sen säilyttämisestä siten, että se pysyy tallessa ja löytyy kuoleman jälkeen. Esimerkiksi pankin tallelokero on varmahko keino.
Entäs jos pankkilokero saadaan auki vasta myöhemmin ja jako on jo tehty.
Mitä järkeä taas juoksuttaa? Jokainen voi muuttaa sitä testamenttiaan vaikka joka tunti, niin ainako muka jatkossa, kun tulee pakolliseksi, pitäisi käydä jollain digiviraston täntällä kelpuuttamassa paparia? Tuskin. En rupea.
Kyllä on kassavaje, kun jo eläviäkin aletaan kuoleman perusteella nyhtää. Mutta tokihan se on jo näkyvissä ollut muistakin aiheista, täälläkin, että rahat oli ja meni, mutta mitään ei saa.
Suomessa ei ole Testamenttirekiseriä, joten täällä ei voida siis myöskään rekisteröidä testamentteja.
Jokainen testamentin tekjä on itse velvollinen huolehtimaan siitä, että hänen testamenttinsa säilyy siten, että testamentin saajat heille testamentatut omaisuudet / varat / tavarat.
Pankin talletuslokero on turvallinen säilytyspaikka testamentille.
Se ei tietenkään ole ilmainen, edes omassa pankissa, vaan siitä menee vuosimaksu.
Osa testamentin tehneistä asianajotoimistoista ja lakitoikistoista säilyttävät myös testamentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 täydentää vastaustaan. Näköjään nykyisin toimii yksityinen yritys, johon voi rekisteröidä tiedon testamentin olemsssaolosta. Se ei kuitenkaan ole mikään viranomaisten tarjoama julkinen palvelu eikä ole mitään takeita siitä, kuinka kauan tuo palvelu pysyy pystyssä.
Lisäksi tällaisen palvelun hyöty on aika kyseenalainen, kun kaikki testamentin oikeusvaikutukset kuitenkin perustuvat yksin siihen testamenttiin itseensä, eli fyysiseen asiakirjaan. Tärkeintä on siis huolehtia sen säilyttämisestä siten, että se pysyy tallessa ja löytyy kuoleman jälkeen. Esimerkiksi pankin tallelokero on varmahko keino.
Entäs jos pankkilokero saadaan auki vasta myöhemmin ja jako on jo tehty.
Ei se noin mene.
Joka on testamentin tehnyt, pitää huolen siitä, että testamentti päätyy myös avattavaksi, hänen kuolemansa jälkeen.
Sekä siitä, että joku tietää, että hänellä testamentti on
Ei kait sitä testamenttia noin vaan huvikseen tehdä, vaan todella halutaan testamentilla määrätä, omasta jälkeen jäävästä omaisuudesta.
Pankin talletuslokerosta on tieto myös vainajan omassa pankissa, ja sen kyllä talletuslokeron saa kyllä auki, perunkirjoitusta varten.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten nykyään, mutta olen n. 15 vuotta sitten ollut yhden edunsaajan edustaja testamentissa, joka oli laadittu muistaakseni 1950-luvun lopussa tai 1960-luvulla. Testamentin muutos oli muistaakseni tehty 1970-luvulla. Sekä testamentissa että sen muutoksessa oli muistaakseni maistraatin, saattoi olla myös paikallisoikeuden, leima ja merkintä leimaverosta 100mk. Eli ainakin aiemmin testamentin on voinut leimauttaa. Sitä mitä merkitystä leimauksella on, en tiedä. Ilmeisesti kuitenkin leimaulsesta on jäänyt merkintöjä väestörekisteriin, jolloin pesänhoitaja on saanut tietää testamentista viimeistään sukuselvityksen yhteydessä.
Tässä mainitussa tapauksessa verisukulaisia oli suljettu testamentin avulla perinnöstä ulos, joten ainakin oli helppoa vakuttaa testamentin aitous tuolla leimalla, eikä kukaan verisukulaisista edes testamenttia vastustanut, mutta leimojen puuttuessa olisi voinut vastustaa...
Niin aivan. Mutta tuo on mennyttä aikaa.
Lait ovat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 täydentää vastaustaan. Näköjään nykyisin toimii yksityinen yritys, johon voi rekisteröidä tiedon testamentin olemsssaolosta. Se ei kuitenkaan ole mikään viranomaisten tarjoama julkinen palvelu eikä ole mitään takeita siitä, kuinka kauan tuo palvelu pysyy pystyssä.
Lisäksi tällaisen palvelun hyöty on aika kyseenalainen, kun kaikki testamentin oikeusvaikutukset kuitenkin perustuvat yksin siihen testamenttiin itseensä, eli fyysiseen asiakirjaan. Tärkeintä on siis huolehtia sen säilyttämisestä siten, että se pysyy tallessa ja löytyy kuoleman jälkeen. Esimerkiksi pankin tallelokero on varmahko keino.
Ja juuri tuohon testamentin säilyttämisen "huolehtimiseen" tämä valtion sille kuulumaton mukaantunkeilu perustuu, voi jösses näitä kaikesta niin kovasti aina huolissaan olevia aa-liiton tätiä, kun voivoi, kun on niin vaikea muuten se homma toimittaa, kun ei ole valtio siinäkin hlön x omaisuudessa mukana, että " on sitten varmaa" kaikki, eli ts. varmasti sinne kuulumattomat idiootit mukana ja asioita heidän eduiksi ja puolustukseksi sotkemassa. Ja samat naamat istuu sekä valtion palleilla, piilossa, että lakitoimistoissa, ja tasan pitää huolen, että he ei joudu vaikeuksiin mistään törkyistään ja varkauksistaan ja pikkutytöt pannaan tekemään likaiset työt, kun "he ovat niin päteviä uusia nuoria juristeja". Ja mafia senkun lihoo!
Kröhöm, ohiksena: testamentteja laaditaan myös suuria määriä siksi, ettei väärällä voitolla rikastunut tai etuja siitä saava suku jää kiinni. Kyse ei siis ole siitä, että nyt on tämä hirmu kiva ja kätevä ja varma testamentin säilytysmahdollisuus tulossa valtiolle, vaan kyse on rikosten peittelystä. Valtio haluaa valvoa, ettei sen omat ja tukijoukot jää koskaan kiinni.
Olkaahan tarkkoja testamenttien kanssa. Niiden on oltava tarkoin tietyt muotovaatimukset täyttäviä. Esim. aikoinaan yhden päiväyksen puuttuminen toisen todistajan allekirjoituksesta maksoi meidän perheelle n. 60.000 €.
Kannattaa antaa testamentin teko esim. pankin lakimiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä taas juoksuttaa? Jokainen voi muuttaa sitä testamenttiaan vaikka joka tunti, niin ainako muka jatkossa, kun tulee pakolliseksi, pitäisi käydä jollain digiviraston täntällä kelpuuttamassa paparia? Tuskin. En rupea.
Suomessa testamentteja EI REKISTEÖIDÄ MIHINKÄÄN.
Faktat voi tarkistaa kaikista virallisista lakisivustoilta.
Enoni testamenttia säilytettiin hänen oman pankinsa
tallelokerossa.
Tallelokerossa oli myös muita virallisia asiakirjoja, koskien
hänen omistuksiaan jms.
Pankin tallelokero on maksullinen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten nykyään, mutta olen n. 15 vuotta sitten ollut yhden edunsaajan edustaja testamentissa, joka oli laadittu muistaakseni 1950-luvun lopussa tai 1960-luvulla. Testamentin muutos oli muistaakseni tehty 1970-luvulla. Sekä testamentissa että sen muutoksessa oli muistaakseni maistraatin, saattoi olla myös paikallisoikeuden, leima ja merkintä leimaverosta 100mk. Eli ainakin aiemmin testamentin on voinut leimauttaa. Sitä mitä merkitystä leimauksella on, en tiedä. Ilmeisesti kuitenkin leimaulsesta on jäänyt merkintöjä väestörekisteriin, jolloin pesänhoitaja on saanut tietää testamentista viimeistään sukuselvityksen yhteydessä.
Tässä mainitussa tapauksessa verisukulaisia oli suljettu testamentin avulla perinnöstä ulos, joten ainakin oli helppoa vakuttaa testamentin aitous tuolla leimalla, eikä kukaan verisukulaisista edes testamenttia vastustanut, mutta leimojen puuttuessa olisi voinut vastustaa...
Se oli ennen, ei nyt. Enää ei testamenttia tarvitserekisteröidä. Ollut aika kauan joa nöin. Itsetein 2005 testamentin tai lakimies teki ja ei silloin enää tarvinnut mitään instanssia.
Kannattaa katsoa vain se, että testamentti on muodollisesti oikein. Ei myöskäänole pakko kääyttää lakimiestä. Itsevoi tehdä siis.
Suomessa testamenttia ei voi rekisteröidä.