Onko täällä muita aikuisten lasten vanhempia, jotka ei mitenkään odota lastenlapsia?
Täällä yksi. Toinen lapsista seurustelee, toinen ei. Sanovat menevänsä ensin naimisiin kuin perustetaan perhe.
Kommentit (14)
Olisitpa äitini. Hän on toivonut minun lisääntyvän nyt yli 12 vuoden ajan. En aio lisääntyä.
En odota. Jokaisella on itsemääräämisoikeus, lapsen/lasten elämä on heidän asiansa.
Mainitsin omalle äidilleni joitain vuosia sitten, ettei minulle tule koskaan lapsia. Ensin hän varmistui, että tämä on omasta päätöksestäni ja sen jälkeen kertoi, ettei ole missään kohtaa erityisemmin odottanut lapsenlapsia.
Lapset lisääntyvät, jos lisääntyvät. Heidän päätös ja minun elämä ei riipu lapsenlapsien olemassaolosta. Tuli tai ei, niin sen mukaan eletään.
En odota, tytär 27v, ollut useamman vuoden naimisissakin, opiskelee vielä. Tuskin hankkii lapsia, on puhunut siihen suuntaan. Poika 21v sanonut, ettei koskaan halua lapsia. Ei seurustele juuri nyt, ollut pari tyttökaveria aiemmin.
Ei minulla ole mitään hinkua mummoksi, en edes jaksaisi enää ottaa hoitoon mitään pikkulapsia, vaikka ikää on vasta 48v.
En erityisemmin toivo lapsenlapsia. Hoidin molemmat lapset käytännössä yksin ja hoitokiintiöni on ainakin täynnä.
Minä kyllä toivon lastenlapsia. Ja tietysti se on lasteni oma päätös. En ole toiveestani mitään puhunut lapsilleni. Tosin kerran vastasin myöntävästi tyttäreni kysymykseen haluaisitko mummoksi.
Minäkin toivon lapsenlapsia, mutta täysin lasten oma päätös. Lapsia 4 niin ehkä joku heistä lapsia tulevaisuudessa haluaa (ei vielä ajankohtaista).
Aion itse ainakin katkaista meidän suvussa sen "kyllä lapsia pitää hankkia" -mantran hokemisen. Itse hankin yhden lapsen, sain ihanan pojan. Ristiäisissä jo tuli kommenttia että kyllä lapselle täytyy sisarus hankkia. Sanoin harvinaisen selvästi että ei ole eikä tule. Mun veri alkaa kiehumaan, kun jotkut kokevat oikeudekseen kertoa miten muut täällä elää.
Perheemme joutui aikanaan lastensuojelun trumatisoimaksi.
Se aika jätti lapsiin pysyvän pelon.
Eivät uskalla itse enää hankkia lapsia.
Uskon kohtalotovereita olevan paljonkin.
Täällä yksi. En odota lastenlapsia. Ollaan puhuttu asiasta ystävien kanssa ja harrastuspiirissä ja monet isovanhemmat ovat jaksamisen äärirajoilla, kun lastenlapsia tuodaan hoitoon, pitäisi ostaa polkupyöriä, haalaria, vaikka oma taloudellinen tilanne heikko.
Monet aikuiset lapset muuttuvat vierailujen aikana uudestaan teiniksi, joita pitää passata ja olla mieleksi, mitä suustaan sanoo, ettei loulkaannuta tai syntyisi ilmiriita.
Monet isojanhemmat odottavat kauhun sekaisin tuntein joulua, kun se vie kaikki voimavarat ja rahat.
Jäin äskettäin eläkkeelle 43v sh työstä ja vihdoinkin haluaisin elää omaa elämääni ja tehdä mitä haluan.
Onko samat vanhemmat odottaneet lapsiaankaan?
Miksi pitäisi haluta olla isovanhempi ? minunkaan mummot ja papat ei välittäneet, sama toistui pahempana lapselleni, ja jos se adhd ym periytyy, nekin vielä, EI KIITOS.!
Minusta lapseni saavat tehdä ovat lapsensa tai olla tekemättä, se on heidän asiansa.