Mitäs sitten, kun perhe ei halua jouluruokia?
Jouluruokien tekostressi ei ole mitään verrattuna tekemättömyysstressiin! Olen vuosikaudet kokannut kaikki perinteiset suomalaiset jouluruoat, tehnyt laatikot ja rosollit itse, laittanut kalat, kinkut, leivonnaiset jne.. Hommasta on jopa tullut sellainen rutiini, että olen osannut valmistella hommat reilusti etukäteen niin, että joulustakin on pystynyt nauttimaan.
Mies on puhunut vuosia, että ei tykkää suomalaisista perinneruoista, vaan haluaisi jouluna "jotain muuta". Lopulta sai myös lapset omalle puolelleen siinä, että lapsetkin ovat nyt sitä mieltä, että meillä ei syödä tänä jouluna perinneruokia. Asia keskusteltiin selväksi jo keväällä ja viimeistään alkusyksystä.
Tein selväksi, että näissä perinneruoissa minulla on rutiini ja ne voin tehdä. En kuitenkaan aio ottaa harteilleni mitään kokonaan uuden menyyn suunnittelua ja valmistusta varsinkaan kun tiedän, ettei porukka kuitenkaan pääse yksimielisyyteen siitä, MITÄ sen ruoan sitten pitäisi olla. Mies lupasi hoitaa asian.
Luulisi olevan selvää, vai? Vaan mitä vielä! Nyt minulla on 10 kertaa suurempi stressi siitä, että mies ei ole vielä edes alkanut suunnitella mitään jouluruokia puhumattakaan siitä, että olisi hankkinut jotain tai tehnyt valmisteluja. Olen kyllä muistuttanut asiasta moneen kertaan, mutta vouhotan kuulema liian aikaisin ja liikaa, kyllä asia hoituu...
Kertokaa nyt miten selviän tästä stressistä? Oma jouluni syntyisi niistä perinneruoista ja olen jo alistunut siihen, että niitä en tänä vuonna saa. Pelkään kuitenkin, että kohta syömme jouluna einespizzoja ja pinaattilettuja jos ei jotain kohta tapahdu... ja sitten todennäköisesti tapahtuu, koska en usko selviäväni siitä ruokalistasta hymy naamalla. Sitäpaitsi surettaa lapset, joille haluaisin kuitenkin siirtää jotain perinteitä ja pelkään, etteivät hekään ymmärrä mitä ovat menneet haluamaan... Ja nyt en enää ehdi sitäpaitsi tehdä sitä perinnemenyytäkään ilman hirveää kiirettä.
Kommentit (17)
jos et muka ehtisi. Meillä on kaikki vielä tekemättä ja aiotaan kyllä joulupöydässä nauttia 4 eri laatikkoa, kinkkua, kastiketa , salaatteja, graavilohta ja muutakin herkkua vaikka kuinka. Osan olen tehnyt jopa aattona vasta.
Jouluruokien tekostressi ei ole mitään verrattuna tekemättömyysstressiin! Olen vuosikaudet kokannut kaikki perinteiset suomalaiset jouluruoat, tehnyt laatikot ja rosollit itse, laittanut kalat, kinkut, leivonnaiset jne.. Hommasta on jopa tullut sellainen rutiini, että olen osannut valmistella hommat reilusti etukäteen niin, että joulustakin on pystynyt nauttimaan.
Mies on puhunut vuosia, että ei tykkää suomalaisista perinneruoista, vaan haluaisi jouluna "jotain muuta". Lopulta sai myös lapset omalle puolelleen siinä, että lapsetkin ovat nyt sitä mieltä, että meillä ei syödä tänä jouluna perinneruokia. Asia keskusteltiin selväksi jo keväällä ja viimeistään alkusyksystä.
Tein selväksi, että näissä perinneruoissa minulla on rutiini ja ne voin tehdä. En kuitenkaan aio ottaa harteilleni mitään kokonaan uuden menyyn suunnittelua ja valmistusta varsinkaan kun tiedän, ettei porukka kuitenkaan pääse yksimielisyyteen siitä, MITÄ sen ruoan sitten pitäisi olla. Mies lupasi hoitaa asian.
Luulisi olevan selvää, vai? Vaan mitä vielä! Nyt minulla on 10 kertaa suurempi stressi siitä, että mies ei ole vielä edes alkanut suunnitella mitään jouluruokia puhumattakaan siitä, että olisi hankkinut jotain tai tehnyt valmisteluja. Olen kyllä muistuttanut asiasta moneen kertaan, mutta vouhotan kuulema liian aikaisin ja liikaa, kyllä asia hoituu...
Kertokaa nyt miten selviän tästä stressistä? Oma jouluni syntyisi niistä perinneruoista ja olen jo alistunut siihen, että niitä en tänä vuonna saa. Pelkään kuitenkin, että kohta syömme jouluna einespizzoja ja pinaattilettuja jos ei jotain kohta tapahdu... ja sitten todennäköisesti tapahtuu, koska en usko selviäväni siitä ruokalistasta hymy naamalla. Sitäpaitsi surettaa lapset, joille haluaisin kuitenkin siirtää jotain perinteitä ja pelkään, etteivät hekään ymmärrä mitä ovat menneet haluamaan... Ja nyt en enää ehdi sitäpaitsi tehdä sitä perinnemenyytäkään ilman hirveää kiirettä.
Tekisin itselleni tärkeät jouluruuat ja sitten siihen kylkeen jotain muuta mikä tulee suunnilleen siinä samalla uunin lämmittämisellä, tyyliin paahtopaistin. Siihen jonkun kastikkeen. Samat perunat joita itse käyttäisin joulukalojen kanssa saisivat toimia lisukkeena.
Kattaisin kaikki kerralla pöytään niin että jokainen voi ottaa just niin paljon tai vähän mitäkin kuin haluaa, en tekisi isoa numeroa.
Minulta ei kukaan jouluruokiani vie, mutten myöskään haluaisi pilata jouluani tappelemalla syömisestä.
Mitä miehesi kaipaa? Itsekään en yhtään tykkää joulun perinneruoista, mutta asun onneksi ulkomailla, eikä niitä täällä tarvitsekaan syödä. Olen päättänyt, että lapseni saavata tutustua näihin herkkuihin aina silloin, kun vietämmä joulun Suomessa.
Itse asun Ranskassa, ja täällä jouluna syödään perinteisesti hanhenmaksaa (se on ihanaa, vaikka tuntuu kamalalta syödä sitä, kun hanhien elämä on niin hirveä), juodaan viinejä ja sampanjaa, syödään jotain hyvää lihaa, tms. Surukseni täytyy myöntää, että tykkään täkäläisestä joulusta paljon enemmän ainakin ruokien suhteen.
Jos miehesi on luvannut hoitaa asian, anna HÄNEN TEHDÄ SE! Ei ole reilua ketään kohtaan, että sekaannut asiaan, joka on hänen vastuullaan. Sitäpaitsi, jos tämä joulu menee ruokien suhteen pieleen, ehkä perheesikin ensi vuonna suostuu taas niihin perinneruokiin. Ota kerrankin rennosti, hyvä nainen!
Mies lupasi vastuun ottaa jo keväällä ja alkusyksystä. Vaan kun mitään ei ole tapahtunut tähän mennessä. Viis miehestä, mutta olen huolissani siitä, mitä minä ja lapset syömme jouluna jos mies ei saa mitään aikaiseksi. En todellakaan viitsisi pilata jouluani valmiseineksillä, en vaikka seuraavana jouluna saisinkin sitten taas laittaa niitä perinneruokia.
ap
Siis sen verran että saat itse ja ehkä joku muukin?
Itse en niin välitä perinteisistä joulurruista, paitsi imelletystä perunalaatikosta ja graavi- ja kylmäsavukaloista. Sekä minun että miehen puolella on joulupöydässä myös ei-niin-jouluisia ruokia (ainakin Suomessa) joista tykätään paljon esim:
-oliivilajitelma
-tapasleikkeleitä
-pikkelssejä
-savustettua lammasta
-tonnikalapatee
-panettonea jälkkärinä
-hedelmäsorbettia+ hedelmiä jälkkärinä
Sitäpaitsi enhän voi aloittaa nyt omien ruokieni tekoa, kun mies on edelleen sitä mieltä, että kyllä hän hoitaa sapuskat - hänellä nyt ei vain ole vielä aavistustakaan, mitä hän aikoo laittaa.
ap
mitä sitten haluaakin.
Älä vaivaa päätäsi miehen kotkotuksilla. Anna hänen syödä lasten kanssa mitä haluat ja itse herkuttelet jouluruualla.
Mä olen sanonut jos mun ruuat ei kelpaa voi snakarilta hakeaa mieluisampaa.
mutta haluaisin kuitenkin, että ruoat ja menyyt olisi mietitty kunnolla ja tehty huolella eikä niin, että aatonaattona mennään sitten paniikissa kauppaan ja riivitään hyllyistä, mitä sattuu olemaan jäljellä.
Keväällä ja alkusyksystä olin siis ihan hyvillä mielin tämän asian suhteen. Ajattelin että ihan kiva jos mies suunnittelee ja toteuttaa jonkun uudenlaisen joulumenyyn ja voin siinä auttaakin. Olen täysin valmis kokeilemaan uusia ruokia, vaikken itse jaksakaan mitään menyitä suunnitella. Vaan kun ei ole minkäänlaisia suunnitelmia tai edes ideoita näkynyt...
ja odottelisin miehen toimivan. Ymmärrän, että perinnejouluruokien ystävänä joulusi todella menisi pilalle eineksistä (niin minunkin menisi), mutta katso kuinka käy. Voihan olla, että yllätyt iloisesti. Kuulostaa tosin ärsyttävän epämääräiseltä tuo miehesi touhu.vMinkä ikäisiä lapset ovat?
mutta haluaisin kuitenkin, että ruoat ja menyyt olisi mietitty kunnolla ja tehty huolella eikä niin, että aatonaattona mennään sitten paniikissa kauppaan ja riivitään hyllyistä, mitä sattuu olemaan jäljellä.
Keväällä ja alkusyksystä olin siis ihan hyvillä mielin tämän asian suhteen. Ajattelin että ihan kiva jos mies suunnittelee ja toteuttaa jonkun uudenlaisen joulumenyyn ja voin siinä auttaakin. Olen täysin valmis kokeilemaan uusia ruokia, vaikken itse jaksakaan mitään menyitä suunnitella. Vaan kun ei ole minkäänlaisia suunnitelmia tai edes ideoita näkynyt...
jos jo keväällä mietit joulun menyytä
ja viesti 10 oli minulta myös.
ap
ruokaanne, tuskin on tarkoitustakaan. Sinuna teksin varlta laatikot, kinkun ja muutamat perussalaatit, kyllä ne ainakin sinulle itsellesi maistuvat ja laspetkin varmasti jäävät kaipaamaan jouluruokia jos niitä ei ole pöydässä, onhan ne kuitenkin niin iso osa joulua.
siis en keväällä miettinyt menyytä, vaan keväällä ja alkusyksystä oli puhetta siitä, että mies halusi tänä vuonna suunnitella menyyn.
Ja asia liittyy siihen, että olemme kasvattaneet laatikoihin tulevat juurekset itse, joten huhti-toukokuussa pitää tietää, mitä kylvetään ja elokuussa, mitä sadolle tehdään. Olen yleensä tehnyt soseet laatikoita varten valmiiksi pakastimeen sadonkorjuun yhteydessä, joten jouluna on tarvinnut vain sekoittaa laatikot ja laittaa uuniin. Nyt ei ole pakastimessa mitään soseita valmiina ja juureksetkin pitäisi lähteä kaupasta ostamaan.
ap
miten ap:n joulun käy-siis ruokien osalta. Olisi kiva kuulla tähän jatkoa:)
Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Sinuna minä varaisin pakkaseen jotakin, siis mitä vaan ruokaa jottei nälkä pääse yllättämään kun kaupatkaan ei sitten oikein ole auki joulupyhinä.
Tilanne olisi helpompi, jos lapset olisivat isompia.
Keskity koristeluun, lahjojen pakkaamiseen yms. Varaa varmuuden vuoksi jotain ruokaa pakkaseen. Älä muuten puutu aaton ruokapuoleen ollenkaan. Olette sopineet miehen kanssa, että hän hoitaa, joten hän hoitaa. Pää kylmänä. Voi myös käydä niin, että yllätyt iloisesti!
mitä sitten haluaakin.
Älä vaivaa päätäsi miehen kotkotuksilla. Anna hänen syödä lasten kanssa mitä haluat ja itse herkuttelet jouluruualla.
Mä olen sanonut jos mun ruuat ei kelpaa voi snakarilta hakeaa mieluisampaa.
Jos mies ei vielä osoita mitään aloitetta jouluruokien suhteen, ala sinä tehdä perinneruokia. Vaikka sitten vain itseäsi varten.
Lapsetkin varmaan auttaisivat mielellään. Jos heillä kerran on selvä mielipide siitä, etteivät perinteiset ruuat kelpaa, niin kaipa heillä on mielipide myös siitä, mitä haluavat.
Siirrä siis vastuu miehelle ja lapsille. Anna heidän yllättää sinut ei-perinteisellä, uudenlaisella jouluaterialla. Jospa sen jälkeen taas alkaisivat äidin perinteiset jouluherkut maistua :)