Kertokaapa naiset: miksi niin moni nainen haluaa erota 40-50 -vuotiaana?

Hyvyys on usein ollut kulissia. Kun ikää tulee, ei enää niin välitä kulisseista.

Mitä tekee (avio)miehellä 40-50-vuotiaana?

Lapset kasvaneet ja muuttamassa tai jo muuttaneet kotoa, pitkästä aikaa aikaa itselle. Ja siinä on sitten aikaa miettiä että mitä loppuelämältä haluaa. Aina se ei sitten ole oma mies joka kenties ei ole kohdellut hyvin ja arvostavasti. 

Siinä se. 

Samaa olen miettinyt, ja saman olen myös omassa tuttavapiirissäni havainnut. Itse olen 47-vuotias ja myös itse alkanut kyseenalaistamaan monia asioita suhteessani. Omalla kohdalla ehkä kyse on siitä etten enää ole valmis samalla tavalla kompromisseihin kun nuorempana ja tietyt piirteet miehessä ja kaavat parisuhteessani on alkaneet nyppimään todella paljon. Niin lapsellinen en ole ettenkö ymmärtäisi kaikissa ihmisissä olevan vikoja ja ymmärrän, että asiat eivät välttämättä vaihtamalla parane, mutta toisaalta ehkä sitten mieluummin olen yksinäni kuin vuodeseta toiseen ärsyynnyn näistä asioista.

Kaikki tuttavapiirissä lähiaikoina eronneet keski-ikäiset naiset ovat vaihtaneet suoraan toiseen mieheen eli salasuhteiltu on.

Todennäköisesti siksi, ettei miestä kiinnosta enää mikään ja kaikkein vähiten seksi.

Lähtikö sulta ilmainen piika menemään? 

Tässä 40+ -iässä on ollut sellainen "valmis" -fiilis. "Tule ihmiseksi joka olet". Kaikenlainen turhanpäiväinen sovinnaisuus ja muiden miellyttäminen on jo  jäänyt, ja jos nyt rinnalla olisi huono mies tai liitto olisi (ollut) huono, varmaan jäisi sekin. Osansa lienee silläkin, että tässä iässä mahdolliset lapset ovat yleensä jo siinä iässä, että pärjäilevät.

Mies on samoilla linjoilla. 

Siinä iässä tajuaa, että sinut on manipuloitu myymään elämäsi jonkun palkattoman työeleirin vuoksi josta ei loppujenlopuksi ole sinulle mitään iloa eikä hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt, ja saman olen myös omassa tuttavapiirissäni havainnut. Itse olen 47-vuotias ja myös itse alkanut kyseenalaistamaan monia asioita suhteessani. Omalla kohdalla ehkä kyse on siitä etten enää ole valmis samalla tavalla kompromisseihin kun nuorempana ja tietyt piirteet miehessä ja kaavat parisuhteessani on alkaneet nyppimään todella paljon. Niin lapsellinen en ole ettenkö ymmärtäisi kaikissa ihmisissä olevan vikoja ja ymmärrän, että asiat eivät välttämättä vaihtamalla parane, mutta toisaalta ehkä sitten mieluummin olen yksinäni kuin vuodeseta toiseen ärsyynnyn näistä asioista.

Tässäpä on myös omat ajatukset tiivistettynä. Oma parisuhteeni on ehdottomasti "ihan hyvä" eikä siinä varsinaisia vikoja ole, mutta en ehkä halua tyytyä "ihan hyvään" enää. Lisäksi seksi ei enää kiinnosta käytännössä lainkaan (ei sen paremmin oman kuin kenenkään muunkaan kanssa) niin hankalaahan se on parisuhteessa olla.

Aloituksessa kiteytyy tämän ilmiön perimmäinen syy hienosti. Syytä sysitään naisen niskaan vaikka pitäisi katsoa peiliin, että mitä minä itse miehenä, voin tehdä että vaimo edelleen viihtyisi kanssani tulevatkin vuodet. 

Ne naiset eivät voi hyvin parisuhteessa ja kun lapset alkavat muuttaa omilleen, on naisella hyvä sauma lähteä samaan aikaan pois suhteessa. Naiset yleensä käyttävät aikansa perheestä huolehtimiseen ja sitten kun tajuaa, että se ei lopu koskaan, koska isoin aikuisvauva pysyy siinä maailman tappiin, on helppo tehdä päätös. On ihanaa, kun voi käyttää aikansa muuhun kuin loputtomiin kotitöihin. Fiksut miehet tajuavat, että lasten lähtemisen myötä heidän elämä muuttuu myös eivätkä he odota entisen kaltaista hotellielämää. Sellaisista miehistä ei erota.

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Miksi se uusi mies olisi pakko löytää?

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa kiteytyy tämän ilmiön perimmäinen syy hienosti. Syytä sysitään naisen niskaan vaikka pitäisi katsoa peiliin, että mitä minä itse miehenä, voin tehdä että vaimo edelleen viihtyisi kanssani tulevatkin vuodet. 

Jos tämän tekstin sukupuolet käännettäisiin toisinpäin leimattaisiin mies sovinistiksi.

Vaikka aloitus ehkä hieman provokatiivinen olikin niin itse naisena tunnistan kyllä omalla kohdallani tuon ilmiön. Minulla oli myös valtaisa kyseenalaistus juuri tuossa vaihdevuosien alkaessa. Tämä kuitenkin meni sitten hiljalleen muutamien vuosien aikana ohi ja nyt olen ehdottomasti kiitollinen etten hätäpäissäni eronnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa kiteytyy tämän ilmiön perimmäinen syy hienosti. Syytä sysitään naisen niskaan vaikka pitäisi katsoa peiliin, että mitä minä itse miehenä, voin tehdä että vaimo edelleen viihtyisi kanssani tulevatkin vuodet. 

 

Jos tämän tekstin sukupuolet käännettäisiin toisinpäin leimattaisiin mies sovinistiksi.

Ja sellaisen kanssa olisi jotenkin pakko jatkaa yhdessä loppuelämän?

No minä haluan nyt elää yksin enkä tarvitse miestä tähän enää. Erosta on nyt seitsemän vuotta ja olen tyytyväinen elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Omat tuttavapiirin naiset taas elävät ihan tyytyväisinä sinkkuina. Joku on aloittanut uuden parisuhteen, kun sopiva mies on sattunut kohdalle.

Yleensä se ero tapahtuu kun lapset on riittävän isot ja muuttaneet pois kotoa.

Onhan se ero hautunut usein jo 10 vuotta suunnitellen kun ei se lapsiperheen arki niin aivoista ole