yhteishuoltajuuspäätös virhe

Kuulostaa myös siltä, ettei mies ole vielä ihan sinut isyytensä kanssa. Se voi muuttua kun lapsi kasvaa ja avautuu enemmän ulkomaailmalle. Alkuvaiheessa monen miehen on vaikea ottaa roolia.



Kannattaa huomioida myös se, että pikkuvauvavaiheessa omat hormonit vaikuttavat jossakin määrin tunne-elämään. Niiden tasaantuminen saattaa jo itsessään helpottaa tilannettasi.



Jos mies on muuten rakas, niin anna hänen kasvaa isyyteensä rauhassa. Kaikista ei ikinä tule nykyihanteen mukaisia osallistuvia pehmoisiä, sekin täytyy jossakin tilanteessa hyväksyä.

Joo no alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään ihan kunnolla kun on jo pari kk kestänyt tätä touhua. ja vauvan kanssa oleminen ei todellakaa ole mulla rankkaa, oon pienestä asti ollut vauvojen kanssa tekemisissä, omien pikkusisaruksien ja sitten isojen sisaruksien lapsien.. ja siis mulle riittäis se et anoppi antais meidän elää rauhassa ilman että yrittäisi puuttua, olen siis sanonut hänelle asioista mut näyttää unohtavan ne heti... ja siis mieheltä en oo mitään muuta pyytäny kun että olisi edes välillä lapsen seurassa sillee että oikeasti haluaisi.. en ole siis itse ollut minnekkää menossa vaan lapsen itsensä takia haluaisin että myös mies pitäisi lastamme välillä sylissä kun olen itse kotona... ehkä mulla suurimapana on tässä se menettämisen pelko :/

kun olen antanut miehelle oikeuden paperilla on vastuussa lapsesta vaikka todellisuudessa sitä ei ole millään tavalla... rahallisesti itse hoidan myös kaikki lapseen liittyvät asiat. eli siis vituttaa ku on laillinen oikeus puuttua asioihin jos jossai vaihees asiat ei meniskään hänen mielensä mukaan mutta tällä hetkellä ei osallistu millään tavalla mihinkään.

jos mies pyytäessäsi hoitaa lasta, niin minusta se on ihan riittävästi. On minusta vähän turhaa temppuilua vaatia, että hänen täytyy jotenkin osoittaa sinulle erityisesti pitävänsä siitä. Ei monet miehet yksinkertaisesti jaksa niin innostua vauvatouhusta. Se on hänen tappionsa, jos ei osaa nauttia tästä ajasta.



Jätät vain vauvaa hänelle ja teet jotakin itse. Usko pois, asiat saa kummasti suhteellistumaan kun lähtee itse vaikka vähäksi aikaa pois kotoa muihin puuhiin ja ajatuksiin.



Et ole ainoa ihminen lapsesi elämässä, ja se täytyy hyväksyä. Tämä tuo mukanaan sen, että äidin monesti täytyy sietää toistenkin ihmisten tyylejä hoitaa lasta. Ilmeisesti tässä mitään todellisia riskejä lastensuojelullisessa mielessä huonosta hoidosta ei kuitenkaan ole kenenkään kohdalla. Omat toivomuksensa ja ajatuksensa voi toki tuoda selvästi esille.



Tietysti on ymmärrettävää, että varsinkin esikoisen kanssa on tarkka ja toivoisi toistenkin olevan.

kun vauva on vielä noin pieni,kun vauva kasvaa niin on aina vaikeempaa.

ja ei sun tarvitse sen mummon antaa tunkea teille ja olla vauvan kanssa.



Lienet 15v tms?

pelkäät menettäväsi vauvan miehesi äidille?

mutta kun anoppi on oikeasti todella kiero, ja avomiehestä on alkanut tulla esiin uusia piirteitä koko aika... ja siis tiedän että jos mieheltäni itseltään kysyisi nii ei todellakaa haluais lasta itselleen, mut kun hänen äitinsä pakottais poikansa ns taistelemaan huoltajuudesta/siitä kenen luona lapsi asuisi.kuulostaa tyhmältä joo mut jos tietäisit millaienn anoppi kyseessä nii ymmärtäisit.. ja ku mä itse todellakin viihdyn oman lapseni kanssa todella hyvin, ei oo kertaakaa ollu sellainen olo että tarvitsisin omaa aikaa häneltä tai muuta sellaista... ja eniten mua ärsyttää tässä se että miksi annoin ihmiselle päätös vallan asioista kun hän ei ole millään tavalla valmis kantamaan vastuuta oikeasti ja sit se et kun itsellä alkaa mennä pinna täyteen miehen suhteen niin pelottaa ottaa ero kun en missään tapauksessa halua että lapsi menisi jossai vaiheessa isälleen asumaan, koska lapsi on minulle kaikki kaikessa... ahistaa koko tää tilanne nii paljon et en osaa enää edes selvästi selittää tätä asiaa..

Siellä saisit olla rauhassa vauvan kanssa, ja samalla sosiaalihuolto saisi lausunnon että olet kykenevä huolehtimaan itse lapsestasi. Miehen äidillä ei ole mitään oikeutta vaatia vauvaa itselleen, jos vain pystyt lapsesta huolehtimaan.

Pyydä apua.

anoppi ei tajua mikä on mummo, ja on yrittänyt alusta asti olemaan iha liikaa oman lapsensa elämässä ja sitten kun vauva syntyi nii hänen elämään yrittänyt tunkeutua... ja siis oikeasti tunkeutua. on myös ite kauan sit myönäny oman vauvakaipuunsa.. ja kun en haua että meihen vauva ns alkaisi kasvattamaan vauvaani, ensinnäkään se nainen ei kunnioita mun arvoja eikä kasvatustapoja... vaikka se ei taida itse muistaa vauvan hoidosta mitään... istutti mm. 1,5kk lasta iha 90 asteen kulmassa... ja tuo on yksisyy miksi en edes hoitoon hänelle vauvaani laskisi.. ja haluaisin elää avomieheni kanssa jos hän vaan osaisi asiat laittaa oikeaan arvojärjestykseen. ja haluaisin että hän olisi omasta tahdostaan vauvamme kanssa eikä niin että joudun pakottamaan, olen myös hänelle sen sanonut mutta tilanne ei ole muuttunut.. ja enää en kohta kestä. ja ku mieheni ja anopin pitäis vaihtaa tota kiinnostuksen määrää keskenään. en halua mieheni sijasta anoppia vauva-arkeemme.

Ei voi kuvitella, millaisia anoppeja kohdalle voi osua, ennen kuin todella osuu.



Minä ratkaisin kärjistymässä olleen tilanteen peruuttamalla eron. Jos lapsi todella on kaikki kaikessa, niin koeta jaksaa katsella sitä miestä. Koeta muuttaa omaa asennoitumistasi ja vaatimustasoasi. Elä omaa elämääsi täysillä ja itsenäisty.



Ja anna anopin elää omaansa, vedä selvät rajat. Mikä miehen kanta eroajatukseen on?

Jos on kyse siitä, ettet laiminlyö tms lastasi. Lapsesi on vielä todella pieni, on melkeen itsestäänselvyys, että erotilanteessa lapsi jää tuolloin äidille, vaikka kuinka on yhteishuoltajuus.



Näin meilläkin. Meillä vauva oli n. 3kk kun erosimme, tottakai meilläkin oli avoliitossa kun oltiin niin yhteishuoltajuus. Ja on edelleenkin, lapsi jäi luokseni asumaan, käy säännöllisesti isänsä luona, joka asuu vanhemmillaan. Ja kyllä, me oltiin molemmat aika nuoria, kuitenkin yli kakskymppisiä.



Ei ole mitään järkeä lähteä yrittämään kumota yhteishuoltajuutta, koska tarvitset TODELLA painavia perusteita yksinhuoltajuudelle, jos sitä toinen ei myönnä vapaaehtoisesti (mitä epäilen, anoppisi takia).

anoppi ei tajua mikä on mummo, ja on yrittänyt alusta asti olemaan iha liikaa oman lapsensa elämässä ja sitten kun vauva syntyi nii hänen elämään yrittänyt tunkeutua... ja siis oikeasti tunkeutua. on myös ite kauan sit myönäny oman vauvakaipuunsa.. ja kun en haua että meihen vauva ns alkaisi kasvattamaan vauvaani, ensinnäkään se nainen ei kunnioita mun arvoja eikä kasvatustapoja... vaikka se ei taida itse muistaa vauvan hoidosta mitään... istutti mm. 1,5kk lasta iha 90 asteen kulmassa... ja tuo on yksisyy miksi en edes hoitoon hänelle vauvaani laskisi.. ja haluaisin elää avomieheni kanssa jos hän vaan osaisi asiat laittaa oikeaan arvojärjestykseen. ja haluaisin että hän olisi omasta tahdostaan vauvamme kanssa eikä niin että joudun pakottamaan, olen myös hänelle sen sanonut mutta tilanne ei ole muuttunut.. ja enää en kohta kestä. ja ku mieheni ja anopin pitäis vaihtaa tota kiinnostuksen määrää keskenään. en halua mieheni sijasta anoppia vauva-arkeemme.

siis en halua että miehen äiti alkaisi kasvattaa... menee sanat sekasi jo ärsytyksen takia---

eli rauhoitu ja ksava.



Vaikutat näin pikaiseen hyvältä äidiltä vauvallesi, mutta sun kuhkoominen vie pohjan siltä.



Eli rauhallisesti, jatkat omaa äitiyttäsi, varmoin ottein, älä kuuntele kaikkea, äläkä ainakaan vastaa jokaiseen juttuun.



Ole äiti.