Helluntailainen mies?

Ovat usein kaksinaamaista porukkaa. Selkä kun kääntyy, niin alkaa haukkuminen.

Niissä on monenlaista. Mun exäni oli väkivaltainen ja sitten isäni, joka on kunnon Helluntailainen, on hyvin tiukka. Eli ei saanut tanssia, ei tippaakaan alkoholia yms. Eli ajan kanssa näet.

Jos näillä ei olisi omat omituisuutensa niin ne olisivat perusluterilaisia. Kyllä siinä on aina joku kaipuu siihen että on selkeämmät säännöt ja se oman porukan oikeassaolo että olleen mukana näissä liikkeissä.

Yksi helluntainen yritti ta **aa lähes vastavihityn vaimonsa. En periaatteessa luottaisi mihinkään lahkolaisiin, jos miehelle ei riitä luterilaisuus ja kreikkalaiskatolisuus niin pysyisin loitolla ellet itse viehäty esimerkiksi uskontodistuskokouksista missä hurskaimmat huutelevat halleluja - välihuutoja. Myös tanssiminen on syntiä, sukupuolielämässä lienee sitäkin enemmän tabuja. Tätäkö haluat? 

Jos kommentoijien kokemukset on 70, 80, 90 -luvuilta, niin eivät varmaan päde enää tänä päivänä. En ottaisi kirjaimellisesti vanhoja kokemuksia. 

Moni vapaiden suuntien seurakunta tekee nykyisin yhteistyötä monien ev.lut. seurakuntien kanssa.

entiset vankilakundit jotka tulevat uskoon menevät yleensä hellariin, mutta luonne on usein narsistinen ja eivät he siitä välttämättä muutu, hälytysmerkit pitäs soida jos oikeasti uskovainen ja oli hellari tai ei alkaa seurustelemaan ei-uskovan kanssa. jokin silloin mättää kyllä, itse en uskovaisena voisi ottaa eikkaria vaimoksi ja ajatella lapsia. ne olisi pilalla jo kohdussa.

Mooses Mikes

Vierailija kirjoitti:

Jos näillä ei olisi omat omituisuutensa niin ne olisivat perusluterilaisia. Kyllä siinä on aina joku kaipuu siihen että on selkeämmät säännöt ja se oman porukan oikeassaolo että olleen mukana näissä liikkeissä.

Ei se nyt niinkään mene. Joku voi olla mukana ihan vaan siksi kun siellä on hyvää musaa, kivoja ihmisiä ja siellä on tottunut käymään. Mitä sitä turhaan vaihtamaan luterilaiseen kirkkoon jos siihen ei ole mitään tarvetta? Tai ehkä tyyppi pitää ehtoollista pelkkänä muistoateriana eikä kannata lasten kastamista, jolloin luterilaisuus voi tuntua väärältä, vaikka omat mielipiteet olisi hyvinkin maltillisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos näillä ei olisi omat omituisuutensa niin ne olisivat perusluterilaisia. Kyllä siinä on aina joku kaipuu siihen että on selkeämmät säännöt ja se oman porukan oikeassaolo että olleen mukana näissä liikkeissä.

Helluntailaisen näkökulmasta taas luterilaisilla on omat omituisuutensa jumalanpalvelusten kulussa jne. Ei ole olemassa uskontoa/liikettä/lahkoa , joka olisi ns. nollapiste, jonka tavoista poikkeaminen olisi omituista.

Kaikki uskonnot ja niiden harjoittaminen omituista yhtä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

entiset vankilakundit jotka tulevat uskoon menevät yleensä hellariin, mutta luonne on usein narsistinen ja eivät he siitä välttämättä muutu, hälytysmerkit pitäs soida jos oikeasti uskovainen ja oli hellari tai ei alkaa seurustelemaan ei-uskovan kanssa. jokin silloin mättää kyllä, itse en uskovaisena voisi ottaa eikkaria vaimoksi ja ajatella lapsia. ne olisi pilalla jo kohdussa.

 

Mooses Mikes

Mikä on eikkari?

Vierailija kirjoitti:

Jos näillä ei olisi omat omituisuutensa niin ne olisivat perusluterilaisia. Kyllä siinä on aina joku kaipuu siihen että on selkeämmät säännöt ja se oman porukan oikeassaolo että olleen mukana näissä liikkeissä.

On tosi kapeakatseista ajatella, että perusluterilaisuus olisi jotain neutraalia yleiskristillisyyttä. Luterilaisilla on omat oppinsa ja liturgiset erityispiirteensä, jotka näyttää neutraaleilta vain sellaisille ihmisille jotka on tottunut niihin. Otetaan esimerkiksi vaikka ehtoollinen: Helluntailaisille kyse on pelkästä muistoateriasta, jolla voidaan nauttia vaikka tavallinen suolakeksi ja omenamehua Kristuksen muistoksi, ilman että siihen liittyy mitään sen kummempaa. Luterilainen kirkko puolestaan opettaa, että ehtoollisen asetussanojen myötä öylätti ja ehtoollisviini muuttuu todelliseksi Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Onko vaikea ymmärtää, miksi jonkun maltillisen helluntailaisen voi olla vaikea liittyä luterilaiseen kirkkoon, jossa ihmiset uskoo joka sunnuntai syövänsä Kristuksen todellista ruumista ja juovansa Kristuksen todellista verta?

Täällä luterilainen. Jeesus itse asetti ehtoollissanat: (happaton leipä eli öylätti) Tässä minun ruumiini. Syökää se minun muistokseni. Viini, tämä on minun vereni, juokaa se minun muistokseni. Mikä tässä on epäselvää tai kuten jotkut ilmaisevat sen olevan jotenkin ällöttävää. Kyse on Jeesuksen ohjeesta sanasta sanaan.

Ei Jeesus sanonut: Tässä on minun omenamehuni, juokaa se minun muistokseni ja tässä mikä tahansa leipä, syökää se minun muistokseni.

Riippuu ihan miehestä, joka lähtöön löytyy. On ahdasmielisiä ja vähemmän ahdasmielisiä.

Pääasia, että itse tiedät, mihin uskot. Sitten täytyisi tietää, mihin mies uskoo. Seurusteluun kuuluu luonnollisesti keskustelu elämänkatsomuksista. Joissain asioissa on eri uskonsuuntiin kuuluvien pakko tehdä kompromisseja - nämä teidän täytyy käydä läpi.

Täällä luterilainen taas. Myös katoliset ja ortodoksit noudattavat samaa ehtolliskaavaa kuin luterilaiset. Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei helluntailaisella ehtoollisella voi tarjota viiniä, koska heillä on paljon entisiä alkoholisteja jäseninään pelastettuina Jeesukselle.

Ehtollinen on muistutus Kristuksen kärsimyksistä meidän puolestamme ristillä ja silloin väkisinkin monesti nousee kyynel silmäkulmaan.

Yksi asia nousi mieleen ap:n kysyessä helluntailaisesta miehestä. Mies on heillä ehdoton perheen pää ja nainen  alamainen hänelle. Aina. 

 

Huomaat kyllä seurustellessasi, mikä on naisen rooli suhteessa. Vanhemmat helluntailaiset naiset sanovat heillä olevan omat tehtävänsä eivätkä koe olevansa alistettuja. Taasen ns. ulkopuolelta tulevan itsenäisen naisen kuvittelevan olevan vaikea alistua miehelle myös tärkeissä päätöksissä. Jos ap edustaa eri uskontokuntaa esim. ortodoksisuutta, kannattaa pitää siitä kiinni heti alusta lähtien. Mies voi sitten lähteä lätkimään, jos ei sopeudu. Mielestäni kenenkään ei pidä eikä tarvitse vaihtaa seurakuntaa seurustelukumppania tai puolisoa miellyttääkseen. Siinä kadottaa itsestään merkittävän osan.

Helluntailaiset miehet ovat tyypillisesti entisiä tai nykyisiä päihdeongelmaisia ja yleensä linnakundeja.

Vierailija kirjoitti:

Täällä luterilainen. Jeesus itse asetti ehtoollissanat: (happaton leipä eli öylätti) Tässä minun ruumiini. Syökää se minun muistokseni. Viini, tämä on minun vereni, juokaa se minun muistokseni. Mikä tässä on epäselvää tai kuten jotkut ilmaisevat sen olevan jotenkin ällöttävää. Kyse on Jeesuksen ohjeesta sanasta sanaan.

Ei Jeesus sanonut: Tässä on minun omenamehuni, juokaa se minun muistokseni ja tässä mikä tahansa leipä, syökää se minun muistokseni.

Mikä pakko sinun on tulla julistamaan omaa oppiasi tähän keskusteluun? Kukaan täällä ei ole julistanut ehtoollisesta mitään ennen sinua. Etkö ihan oikeasti pysty olemaan puuttumatta asiaan julistamalla omaa totuuttasi, jos jotkut kertoo mitä helluntailaiset ajattelee ehtoollisesta?

Vierailija kirjoitti:

Helluntailaiset miehet ovat tyypillisesti entisiä tai nykyisiä päihdeongelmaisia ja yleensä linnakundeja.

Melkoinen yleistys. Kuvitelmasi johtuu varmaan siitä, että helluntaipiireissä todistuspuheenvuorot on niin näkyvässä asemassa ja mitä rajumpi menneisyys ihmisellä on, sitä enemmän näkyvyyttä tämän ihmisen uskoontulokertomus yleensä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helluntailaiset miehet ovat tyypillisesti entisiä tai nykyisiä päihdeongelmaisia ja yleensä linnakundeja.

Melkoinen yleistys. Kuvitelmasi johtuu varmaan siitä, että helluntaipiireissä todistuspuheenvuorot on niin näkyvässä asemassa ja mitä rajumpi menneisyys ihmisellä on, sitä enemmän näkyvyyttä tämän ihmisen uskoontulokertomus yleensä saa.

On teillä hyvät idolit.

Mitä enemmän ja suurempia pahuuksia on tehnyt niin sitä suurempaa on palvonta.

Dorkat.

p. s eivät he ole muuttuneet, kusettavat teitä pässinpäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helluntailaiset miehet ovat tyypillisesti entisiä tai nykyisiä päihdeongelmaisia ja yleensä linnakundeja.

Melkoinen yleistys. Kuvitelmasi johtuu varmaan siitä, että helluntaipiireissä todistuspuheenvuorot on niin näkyvässä asemassa ja mitä rajumpi menneisyys ihmisellä on, sitä enemmän näkyvyyttä tämän ihmisen uskoontulokertomus yleensä saa.

Mikäli noin on, niin sitten helluntailaisten kannattaisi vähän miettiä imagoasioita ja harkita, millaista porukkaa päästävät muokkaamaan julkisuuskuvaansa. Ei vaikuta hyvältä touhulta, jos ja kun lahkon kasvot on linnakundin kasvot.