Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joita kukaan ei koskaan pyydä/kutsu mihinkään?
10.12.2010 |
Minulla on olevinaan monta kaveria ja muutamia ystäviä. Ainakin itse ajattelen heistä niin. Mutta kun tarkemmin ajattelen, se olen lähestulkkoon aina minä/meidän perheemme, joka pyytää johonkin tai kutsuu meille kylään. Ja todellla, siis todella harvoin kukaan meitä kotiinsa kutsuu, aina pitää itse ehdottaa tapaamista, jonka johdosta sitten saattavat sanoa että "tulkaa te vaikka vuorostaan meille".
Ja ennen kun kukaan ehtii haukkumaan, että olemme jotain umpipösilöitä, niin jotenkin tämän en jaksaisi uskoa olevan syynä...(juu siis minussahan ei ole mitään vikaa... :D )
Olemme "ihan tavallisia" ihmisiä ja meillä on yksi lapsi. Eikä hänkään mikään kauhukakara, jonka vuoksi kukaan ei meidän kanssamme haluaisi olla tekemisisissä...
No joo, haukkukaa vaan, mutta jos jollakin on samanlaisia tuntemuksia, niin tietää varmasti mitä tarkoitan.
Kommentit (7)
Aina pitää itse ehdottaa. Että tulisko joku meille tai menisinkö minä heille. Tai tehtäiskö jotain yhdessä. Ihmettelen tätä. kun kuitenkin yhdessä on hauskaa eikä mitekään väkinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tämä kohdentuu vaan lähinnä mieheni sisaruksiin. Ovat omissa (ja anopin) puheissaan läheisiä ollet aina, mutta meille se näkyy niin että kyläillään kunhan minä ja mieheni olemme ne jotka kutsumme sekä kestitsemme. Tätä on nyt ollut useamman vuoden ajan, että säännöllisesti olemme pitäneet esim. illanistujaisia meillä ym. Mutta koskaan meitä ei ole kutsuttu niille.
No nytpä tuli mitta täyteen tätä yksipuoleisuutta ja emme ole enää kutsuneet heitä. Kutsumatta saavat kyllä tulla, ja kahvit keitän, mutta erikseen iltaa istumaan emme enää pyydä. Ystäviemme kanssa kyllä vastavuoroisuus pelaa.
sama juttu minulla. se olen aina minä joka soittaa, saatika ehdottaa tapaamista.
On ystäviä, joiden kanssa aikalailla vastavuoroisesti pyytelemme, tai sovimme keskenämme, missä milloinkin ollaan. Mutta sitten on niitäkin, joiden uskon oikeasti välittävän ja meillä on hauskaa yhdessä, mutta aloitteen tekeminen on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Toisaalta ymmärrän, että sellaisia he vain ovat, mutta kun tuntuu siltä, että on jatkuvasti itse kannattelemassa koko hommaa, niin väsyttäähän se ja ahdistaa.
Aina pitää itse ehdottaa. Että tulisko joku meille tai menisinkö minä heille. Tai tehtäiskö jotain yhdessä. Ihmettelen tätä. kun kuitenkin yhdessä on hauskaa eikä mitekään väkinäistä.
Nimenomaan sitten kun tavataan, niin kaikki on sitä mieltä, että olipas mukavaa.
Vai johtuuko tämä siitä, että nyky-yhteiskunnassa työelämä vie kaikki mehut, eikä jakseta panostaa ystävyyssuhteisiin. No, tämä ei ainakaan kyllä päde erään ystäväni(?) kohdalla, jaksaa kyllä rillutella monien muiden kanssa...
Vai onko ihmisrotu vain muuttunut niin saamattomaksi, että on ylitsepääsemättömän vaikeaa kutsua kavereita kylään.
Enkä tarkoita, että joka ilta täytyisi jotain kutsuja sadella, ihan kerta, pari kuussa riittäisi. Edes joskus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on sama, jotkut kaverit pyytää mua mut mua ei kiinnosta mennä koska kuitenkin olen kolmas pyörä, kukaan kaveri ei haluu olla ikinä kotona ja oon aina yksin kotona. En ikinä pääse mihinkään kavereitten kanssa ku kukaan ei pyydä mua ikinä🙁💔
Alue: Aihe vapaa
tosin ei mulla ole kavereitakaa. :(