Kertokaa te entisaikojen kovistytöt ja pojat mitä iloa saitte arkojen ja ujojen tyttöjen kiusaamisesta silloin lapsina/teineinä?

Kiinnostais minuakin, kun olin pahasti kiusattu, mutta näihin kyselyihin ei jostain syystä kiusaajat yleensä vastaa, edes anonyymilla palstalla.

Usein kiusaajat elää täydellisessä denialismissa eikä edes ymmärrä, että ovat olleet kiusaajia.

Ei kiusaajat uskalla vastata. Niitä pelottaa mahdollinen kosto. Ihan oikein että edes aikuisina saisivat ansionsa mukaan.

Tässä sen näkee millaisia vellihousuja kiusaajat ovat. Edes vuosien tai peräti vuosikymmenien jälkeen ei uskalleta ottaa vastuuta. Toivottavasti saatte ansaitsemanne koston tavalla tai toisella.

Ne kiusaajat tuskin viihtyvät tällä palstalla...

Vierailija kirjoitti:

Ne kiusaajat tuskin viihtyvät tällä palstalla...

Väärin...

Kiusasin alempiluokkalaisia koska minua kiusasi vanhemmat oppilaat. En ollut tarpeeksi fiksu vielä siinä iässä laittamaan koston kierrettä poikki. Kotona oli myös vaikeaa.

Saadakseen niiden kovempien kiusareiden hyväksyntää ja näyttääkseen omaa valtaansa ja paremmuuttaan.

Vierailija kirjoitti: Kiusasin alempiluokkalaisia koska minua kiusasi vanhemmat oppilaat. En ollut tarpeeksi fiksu vielä siinä iässä laittamaan koston kierrettä poikki. Kotona oli myös vaikeaa.

Mitä ajattelet nyt aikuisena asiasta? Myös kiusatuilla saattoi olla ja varmasti olikin vaikeaa kotona, luultavasti kotona oli jo alistettu ja siten hyvä uhri koulukiusaajille. He eivät kuitenkaan valinneet olla kiusaajia, vaan uhrin osa lankesi heille. Kerroit syitä kiusaamiselle, mutta mitkä on fiilikset nyt?

Muutin aikoinaan Keski-Suomesta Helsinkiin varhaisteininä. Luokkakaverit kiusasivat erilaisesta puheenparresta ja lisäksi tönivät ja eristivät. Jopa se luokan siihen saakka kiusattu poika ja tyttökin näki tilaisuutensa koittaneen. Kasvoin sitten vähän ennen niitä ja annoin samalla mitalla takaisin. 

Sitten itkettiin opettajalle, että minä kiusaan. Opettaja valitti äidilleni, joka kysyi, kuka aloitti. Siihen loppui se keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Saadakseen niiden kovempien kiusareiden hyväksyntää ja näyttääkseen omaa valtaansa ja paremmuuttaan.

Jep, tämä tiedetään, mutta kiinnostaisi se, mitkä tuntemukset teoista nyt aikuisiällä. Katumus, ylpeys teoistaan jne.

Jännitystä ja nautintoa, huomiota. Kotona oli rankkaa. Kaduttaa kyllä. Ala-asteella kiusasin, yläasteella vain opettajia.

Ei kiusaajia enää jaksa tollanen vanhojen kaivelu kiinnostaa. Te annatte ihan liikaa aikaa ja energiaa menneisyydessä vellomiselle. Menkää jo elämässä eteenpäin, ette te ruikuttamalla asioita pysty muuksi muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jännitystä ja nautintoa, huomiota. Kotona oli rankkaa. Kaduttaa kyllä. Ala-asteella kiusasin, yläasteella vain opettajia.

Kaduttaako siis se paha mitä muille aiheutit, vai onko katumus sen kautta, että pelottaa että saisit itse tästä jonkin koston jossain muodossa?

Näinhän se on että kiusaajat ovat jo jättäneet nuo asiat taakseen mutta kiusatut eivät unohda koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiusaajia enää jaksa tollanen vanhojen kaivelu kiinnostaa. Te annatte ihan liikaa aikaa ja energiaa menneisyydessä vellomiselle. Menkää jo elämässä eteenpäin, ette te ruikuttamalla asioita pysty muuksi muuttamaan.

Juuri tyypillinen kiusaajan defenssi. Kiusaajat ketkä katuvat ja yrittävät hyvittää aiheuttamaansa pahaa saattavat saada anteeksi, mutta katumattomat ansaitsette kaiken kohdallenne osuvan pahan.

En ole katunut päivääkään. Joskus tulee nähtyä näitä kiusaamiani raukkoja jossain ja he luikkivat edelleen karkuun. Naurattaa ajatus että olen edelleen kaikkien vuosien jälkeen heidän päänsä sisällä. Kippis kaikille koviksille!

Sattumalta päädyin nelikymppisenä samaan työpaikkaan minua koulussa kiusanneen tytön äidin kanssa. Eipä kulunut kauaa, kun tämä äiti alkoi kiusata minua työpaikalla. Perheessä taitaa siis oppi kulkea. Toivottavasti hän jää eläkkeelle heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen, sillä on tämä jo aika hemmetin masentavaa alkaa keski-ikäisenä elää joka päivä uusiksi jotain koulukiusaamistraumaa. 

Vierailija kirjoitti: En ole katunut päivääkään. Joskus tulee nähtyä näitä kiusaamiani raukkoja jossain ja he luikkivat edelleen karkuun. Naurattaa ajatus että olen edelleen kaikkien vuosien jälkeen heidän päänsä sisällä. Kippis kaikille koviksille!

Outoa. Minä olen aikuisiälläni tavannut näitä entisiä kiusaajiania. Yksi oli kärrypoikana lähikaupassani vain muutaman vuoden sen jälkeen, kun olin juossut häntä karkuun. Voi sitä riemua, kun kaveri käänsi katseensa pois.

Missä ihminen, siellä kiusaaminen. Valitettavasti.

Kiusaamalla saa valtaa ja asemaa. Rahaa ja pesää. Kysykää vaikka A. Stubbilta.