Joulunajan ihana yksinäisyys, ahhh.

No ei se niin ihanaa ole. Todellakaan. Olen viime vuosina erakoitunut pahasti ja juhlapyhät korostavat yksinäisyyden tunnetta erityisesti. Poissa on lapsuuden malttamaton joulun odotus. Ei ole maittavia jouluruokia, kun ei niitä yhdelle ihmiselle kannata valmistaa. Ei ole ketään kelle voisi lahjoja antaa tai tervehdyksiä lähettää. Pelkkää harmaata arkea. Tyhjyyttä. Koko rahan edestä. Voi vain seurata sivusta toisten elämää.

Asiahan ei loppuen lopuksi edes sureta, harmittaa vain.

Joutuisinpa vaikka sairaalaan. Siellä sentään on seuraa.

Miten muilla yksinäisillä, tottuuko tähän mitenkään vai onko se loppuelämän riesa tai kenties lopun alkua?