Lue keskustelun säännöt.
Pinkeä/kireä vatsa (rv 20). Supistuksia vai ei? Mikä avuksi?
23.11.2010 |
Eli vatsa on kivikova koko ajan ja erityisesti seisoessa. En osaa sanoa onko kyseessä supistukset vai onko vatsanahkani vain mahan kasvun vuoksi niin kireällä... Minulla on myös selkeästi harjoitussupistuksia, jotka tunnen eri tavalla (hyvin epämiellyttäviä!), mutta onko tuo vatsan pinkeys normaalia? On niin kauhean kamalan tukala ja kamala olo :( Tuntuu, ettei yhtään voi kävellä eikä liikkua... Helpottaako tämä koskaan?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan vastaavia ja siksi oon saikulla ollutkin... Ota tosiaan yhteys neuvolaan ja himmaa tahtia, koska kukaan ei voi taata, etteikö nuo olisi niitä haitallisia suppareita. Mä nimittäin menin kerran tollasella "kiristävällä" vatsalla kontrolliin ja 2 tunnin päästä oli vauva syntynyt. Että silleen...
Kakkonen, miten tämän vauvan kävi?
On ihan terve ja erittäin terävä 2-vuotias nykyään. :) Viimeisellä keskoskehitysseurantakäynnillä sanottiin, että 3-4-vuotiaan tasolla. Alku oli hankalaa, keskolassa oltiin 12 viikkoa, mutta nyt on kaikki paremmin kuin hyvin!
eikä ollut mitään muutoksia. Lääkäri lähetti kotiin ja sanoi, että ikävä kun on ikävä olo... Ei ne mua sinne enää ota :(
Ehdittekö synnyttää jossain yliopistollisessa, että lapsi sai hyvän avun heti? Minkä kokoinen pikkuinen oli? Mua niin hirvittää, että meidän juniorikin tästä syntyy koska vain(viikkoja 24) ja sen vuoksi ihana kuulla tollasia onnistuneita tarinoita. Vaikka tottakai jokainen haluaisi täysiaikaisen, mutta eipä sitä itse päätetä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdittekö synnyttää jossain yliopistollisessa, että lapsi sai hyvän avun heti? Minkä kokoinen pikkuinen oli? Mua niin hirvittää, että meidän juniorikin tästä syntyy koska vain(viikkoja 24) ja sen vuoksi ihana kuulla tollasia onnistuneita tarinoita. Vaikka tottakai jokainen haluaisi täysiaikaisen, mutta eipä sitä itse päätetä...
Se tilanne voi muuttua vaikka yhdessä yössä, näin kävi mullekin viimeksi, suppareita, suppareita ja suppareita eikä mitään. Sit yhdessä yössä limatulppaa alkoi irrota ja kohdunkaula hävisi ja kohdunsuu 2-3cm auki. Eli se, että viikko sitten oli kaikki ok, ei ole tae, että tänä päivänä olisi...Saikku ainakin voi olla tarpeen, jos olet esim. työelämässä, että voit oikeasti levätä tai ottaa omaan tahtiin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kans jo ihan reilusti ennen laskettua aikaa. Mut sisällä onneks pysyi ihan tonne rv35 asti, sit syntyi ennenaikaisena. Jokaisella tarkistuskerralla kohdunsuu oli tiukasti kiinni mut ihan äkisti tilanne sit muuttui.
AP!!!! Minullakaan ei tapahtunut kaulakanavassa muutosta ensimmäisen eikä toisenkaan keskosraskauden aikana, ennen kuin sitten kun lapsi todella syntyi! Supistelujen vuoksi olin kuitenkin sairaalassa.
Ehdittekö synnyttää jossain yliopistollisessa, että lapsi sai hyvän avun heti? Minkä kokoinen pikkuinen oli? Mua niin hirvittää, että meidän juniorikin tästä syntyy koska vain(viikkoja 24) ja sen vuoksi ihana kuulla tollasia onnistuneita tarinoita. Vaikka tottakai jokainen haluaisi täysiaikaisen, mutta eipä sitä itse päätetä...
Tämä poju oli 995g/35cm, py 25cm. Hyvän kokoinen noille viikoille. Hengityskoneessa 5pv, hengitysapulaitteessa pari kuukautta, keskoskaapissa varmaan jotain 6vk (en muista varmaksi.
Kaksi vuotta myöhemmin eli viime kesänä jouduin täsmälleen samoilla raskausviikoilla sairaalaan makaamaan, tällä kertaa otettiin vakavammin kuin eka kerralla ja raskautta saatiin pitkitettyä vuodelevolla (vain vessalupa) ja estolääkityksellä 5vkoa. Kyllä tympäisi maata koko kesä sairaalassa, mutta vauvan synnyttyä sen oikein todella vasta tajusi, miten tärkeitä ne viikot oli. Toinen keskosemme syntyi 29+3, mitat 1670g/42,2cm. Kotiutui jo 33+4 eli todella, todella aikaisin, mutta kun mitään ongelmia ei ollut niin mitä sitä suotta pelkkien vähäisten viikkojen takia sairaalassa makaamaan! :-D
Syytä kummankaan pikkukeskosen syntymään ei koskaan saatu selville. Kolme vanhinta on syntynyt täysiaikaisena. Toivottavasti meille vielä joskus vauvoja syntyy, ja ne raskaudet näyttävät sitten miten käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minuakaan otettu vakavasti vaikka supisteli koko ajan kun vain vähänkään liikahti juurikin tuolta raskauden puolivälistä lähtien. Töissäkin kituutin äippäloman alkuun asti. (näin jäkikäteren ajateltuna ihan pöljää oli sinnitellä!) Tosin lapsi ei lähtenyt syntymään etuajassa mutta kyllä veti yleiskunnon heikoksi kun ei voinut liikkua, bussipysäkille kävelykin oli yhtä tuskaa sen kiristävän tuntemuksen kanssa.
Silloin se vatsan pinkeys tosiaan tuntuu erilaiselta ja ahdistaa enemmän.
Jos ne on supisteluja niin sulla tuntuu ehkä öklötystä, menkkajomotusta, selkäkipua....?
Mutta jos ei mitään sen pinkeyden lisäksi ole niin ei ole hätää!
Yritä rasvata vatsaasi esim oliiviöljyllä joka on hyvä raskaus-arpien ehkäisemisessäkin. Ja on auttanut tuohon pinkeeseen oloon. Kun maha kasvaa aika vauhdilla kuitenkin sen puolisen vuotta, niin selväähän on että vatsa on pinkeän tuntuinen!
Itse olin esikoista odottaessa tosi hoikka muuten, ja vatsanahka oli tosi kireällä ja tuntui niinku repeäisin. Öljyäminen iltaisin auttoi.
Raskautta ei huvikseen sanota raskaudeksi. Se on RASKASTA aikaa.
:) Kaikkea hyvää raskauteesi! Raskaimmat päivät ovat ne ihan viimeisen kuukauden päivät ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että varhaisista viikoista huolimatta teillä kaikki noin hyvin! Antaa vähän toivoa meille jännääjille... Kaikkea hyvää teille
Lisäksi minulla on ollut vaikeuksia ruuansulatuksen kanssa heti alusta pitäen, joten jonkinasteinen pinkeä olo on ollut aivan alusta asti siitäkin johtuen. Olen vain niin huolissani. Välillä tuntuu, että kyse on enemmänkin masennuksesta. Olen käynyt lääkärillä kaksi kertaa hankalan olon takia, ja kummallakin kerralla olen saanut rauhan vähäksi aikaa. Kaikki on ollut juuri niin kuin pitääkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja neljäs raskaus kyseessä.
Mulla on nyt ollut reilun viikon verran selkäsärkyä, vatsan pinkeyttä ja nyt edellispäivästä painetta kohdunsuulla ja vatsan särkemistä.
Itse täällä arvuuttelen että pitäisikö mun olla yhteydessä neuvolaan.
Neuvolassa olin viime viikolla terveydenhoitajalla, mutta lääkäristä on yli kuukausi aikaa ja silloin paikat oli normaalisti kiinni.
Ekassa raskaudessa oli tosi napakoita suppareita juuri puolivälissä jatkuvasti, siis tosi kipeitä. Mä käsitin että ne kuuluu asiaan nimenomaan viikoilla 20+ (minulla iäkäs ja kokenut neuvolantäti, joka sanoi että keskiraskauden supisteluihin kiinnitetään hänen kokemuksensa mukaan liikaa huomiota, ja vaikka lepo on hyväksi niin äitejä ei pitäisi turhaan pelotella. Se rauhoitti). Lapsi syntyi käynnityksellä yliaikaisena, joten eivät mitään hallaa aiheuttaneet. Nyt on toinen raskaus menossa viikolla 20+1 ja suppareita myös sekä hankala olo ja sellaista repivää nipistelyä. En ole huolissani, lapsi ja kohtu kasvaa niin vauhdilla että eipä ihme jos kohtulihas kramppailee.
Ihan hyvä että tarkkailet tilannetta, mutta todennäköisesti elimistö suojelee pikkuista ihmisenalkua niin hyvin ettei mitään syytä huoleen ole.
sanottu, että ensimmäisessä raskaudessa harjoitussupistukset harvoin saavat mitään aikaan, mutta niitä tulisi seurata tarkemmin seuraavissa raskauksissa, koska saattavat silloin alkaa helpommin avaamaan paikkoja.
ja neljäs raskaus kyseessä.
Mulla on nyt ollut reilun viikon verran selkäsärkyä, vatsan pinkeyttä ja nyt edellispäivästä painetta kohdunsuulla ja vatsan särkemistä.Itse täällä arvuuttelen että pitäisikö mun olla yhteydessä neuvolaan.
Neuvolassa olin viime viikolla terveydenhoitajalla, mutta lääkäristä on yli kuukausi aikaa ja silloin paikat oli normaalisti kiinni.
Meillä syntyi 26-viikkoinen keskonen, koska en tajunnut ajoissa rauhoittua. Ihmettelin vaan, että supisteleekohan mua kun on koko ajan niin kireä olo. Sit vasta sain varmuuden ku limatulppa meni 24+. Ja en siis ollu mikään ensisynnyttäjä vaan lapsia oli monta ennestään. Oli "hiukan" tyhmä olo ku en ollu tajunnu että supistelee. :(