Voi ärsytys, yritin lukea tota kotiäitiketjua

että itse en välttämättä koko ajan kerkee/jaksa ulkoilla lapsen kanssa tahi ole koko aikaa touhuumasa sen kanssa koska on tehtävä myös kotitöitä.just ruokaa jne.mutta jutellaan siinä samalla jne. lapsi myös leikkii itekseen. mutta eipä mulla siltikään pahemmin ole sitä ns.aikuisten elämää tai aikuisten seuraa kenen kanssa jutella tyhmistäkin tai turhuuksista

harva se päivä sai noukkia perheen 2 vuotiasta autotieltä kun äiti ei jaksanut ulkoilla lapsen kanssa. 3v ja 5v olivat usein hukassa.



Lapset juoksevat muiden kodeissa ja kerjäävät huomiota (ja ruokaakin).



Yksi lapsi ruukasi aamulla käydä meillä aamupalalla kun äiti oli sitä mieltä, että ei 4 vuotiaalle aleta enää aamupalaa laittamaan ja passaamaan sitä.

No en, taivas varjelkoon, minä noin toimi! Meillä 5-vuotias on nuorin, joka saa ulkoilla ilman aikuista/isompaa sisarusta ja hänkin vasta nyt, kun on oppinut pysymään tiettyjen rajojen sisällä ja tulemaan sisälle, kun huudetaan.

Ruokaa tarjotaan viisi kertaa päivässä aina samalla kellonlyömällä. Aikuinen huolehtii ruoan pöytään. Välipalalla lapset saavat harjoitella itse ottamista ja laittamista, minä olen vieressä katsomassa ja auttamassa.

Jokaisen lapsen kanssa ehditään päivän aikana jutella ja olla, eivät ole vaille huomiota eivätkä huolenpitoa.

En tajua, miksi oletat, ettei lapsista huolehdittaisi? Minähän sanoin aloituksessa, että minusta aikuisten tehtävä ei ole leikkiä ja laulaa kaiket päivät, vaan huolehtia lapsista.

harva se päivä sai noukkia perheen 2 vuotiasta autotieltä kun äiti ei jaksanut ulkoilla lapsen kanssa. 3v ja 5v olivat usein hukassa.

Lapset juoksevat muiden kodeissa ja kerjäävät huomiota (ja ruokaakin).

Yksi lapsi ruukasi aamulla käydä meillä aamupalalla kun äiti oli sitä mieltä, että ei 4 vuotiaalle aleta enää aamupalaa laittamaan ja passaamaan sitä.

ja olin siis sellainen joka nauttii kotiäitinä olosta.

Mutta joo, en minäkään kyllä pahemmin askartele tms. lapsen kanssa (nuorimmainen ei nyt vielä edes leikikään). Ihan siitä syystä, että poika tykkää puuhailla enemmän yksin.

Ja ulkona nelivuotias käy kyllä yksin välillä. Asumme kerrostalossa, joka sijaitsee todella rauhallisella alueella. Voin ihan hyvillä mielin päästää yksin ulos. Välillä käyn vain katselemassa ikkunasta, mitä poika puuhailee. Yleensä kyllä seurustelee naapureiden kanssa =D



Kun poika puuhailee omiaan eikä minulla ole mitään tekemistä (siivousta, ruuanlaittoa, joihin ei edes mene kauaa), istuskelen koneella ja vaikka kirjoittelen kirjaa joka olisi joskus tarkoituksena saada valmiiksi.



Täytyy kyllä myöntää, että tuttavapiirissäni on sellaisia lapsia, jotka eivät osaa yksin tehdä yhtään mitään. Ovat tottuneet siihen, että äiti ideoi ja suunnittelee kaiken.

Meillä touhutaan paljon lasten kanssa ja lasten touhuja ja silti ehdimme elää ihan aikuistenkin elämää. Kuulostaa nyt siltä että koet huonoa omaatuntoa ja siksi täytyy nyppiä heitä jotka jaksavat lapsiaan.

mutta kyllähän totta kai vaikuttaa ihan älyttömästi se, montako lasta on, minkä ikäisiä, käyvätkö harrastuksissa ym.



Jos joku kaiket päivät pystyy vasemmalla kädellä keittelemään puurot ja moppaamaan sekä pesemään pyllyt ja vaihtamaan vaipat, ja oikealla kädellä samalla leikittämään, laulattamaan ja askartelemaan lasten kanssa suunniteltuja askartelutuokioita, niin onnea vaan, mahtaa olla enemmän tunteja teidän vuorokaudessa ja duracell-paristot käytössä. Tai paremminkin kaunisteleva kerrontatapa omasta elämästä.



Mut kyllä meillä vaan sanelee ihan käytäntö mitä ehditään tekemään. Toisinaan ei ehdi itse syömäänkään kunnolla saatika puuhastelemaan leikkihetkiä lapsille. Juostaan tukka putkella ja tuskaillaan perusasioidenkin kanssa. Onneksi olen kuitenkin niin maanläheinen tyyppi, että jopa tunnustan olevani epätäydellinen, tavallinen ihminen, jolla on kädet täynnä - aika usein jopa ylitäynnä, ja kotihommien olevan jatkuvassa keskeneräisyystilassa - kun on muutama pieni lapsi.



Ja sille, jonka mielestä jos äiti ei väitä olevansa yliluonnollisia ominaisuuksia omaava yleiskone, lapset ovat heitteillä, näytän ihan surutta pyllyä ja haistatan juurikin p**kat.

Meillä touhutaan paljon lasten kanssa ja lasten touhuja ja silti ehdimme elää ihan aikuistenkin elämää. Kuulostaa nyt siltä että koet huonoa omaatuntoa ja siksi täytyy nyppiä heitä jotka jaksavat lapsiaan.

Täytyy hyökätä niitä äitejä vastaan, jotka tykkäävät touhuta lastensa kanssa ja ottavat heidät matkaan elämäänsä.

Aina on ollut ap.n tyylisiä kylmiä äitejä, jotka ovat nakanneet lapset toiseen huoneeseen pärjäämään keskeneään, että saavat siivota.

Siinäpä sitten mummina syövät kiiltävältä lattialta kun aikuiset lapset eivät halua käydä näyttämässä lapsenlapsiaan mummolassa, ettei vain mummi häiriinny ja mummi ei periaatteesta suostu leikkimään heidän kanssaan vaan puunaa lattioita.

mulla on tuollainen 1 v 10 kk lapsi, ei muita lapsia. Ei sen ikäinen vielä osaa keksiä itsekään jatkuvasti leikkejä ja olisi aika tylsää leikkiä koko ajan yksin. Ei tuon ikäistä voi myöskään lykätä yksin kerrostalon pihalle.



Joten on vähän pakko "viihdyttää" lasta. En nyt ihan jatkuvasti viihdytä, mutta päivät sujuvat paljon mukavammin, kun tekee lapsen kanssa juttuja. On vielä huomattavasti keskimääräistä vauhdikkaampi tapaus, joten jos sen kanssa ei leikkisi, askartelisi jne, se varmasti keksisi kaikkea äidistä ei niin mieluista tekemistä. Ja tottahan toki yhdessä myös pestään pyykkiä, tehdään ruokaa jne. Minusta on sitä paitsi mukavaa puuhailla lapsen kanssa.

Minä kyllä lauleskelen lapselle usein ihan muiden toimien ohessa, koska se on mukavaa. Ja lapsestahan kaikki on leikkiä, joten kotitöistäkin teen usein lapselle leikkiä sen mitä pystyn, koska niin meillä molemmilla on mukavaa.



Minä siis käytännössä lapsen lähes koko valveillaoloajan "laulan ja leikin" lapsen kanssa. Ja kun ei noin pieni osaa yksinkään pitkään leikkiä, niin onhan se vähän pakko, jos sitä ei halua lahkeeseen roikkumaan tai huutamaan tai keksimään jotain vaarallisia leikkejä. Ja kun lapsi leikkii omiaan, olen silloinkin usein läsnä. Jos esim. menee makuuhuoneeseen "leikkimään" kaapintyhjennystä, menen usein viereen järjestelemään toista kaappia tms.



Eikä mulla ole siis lapsen kanssa kaksin ollessani pahemmin "omaa aikuisen" elämää. Tai on, minusta tämä on juuri sitä. Lapsen nukkuessa voin sitten tehdä oikeasti omia juttuja, ei esim. opiskelusta, eli minun omasta elämästäni, tule mitään lapsen ollessa hereillä. En minä voi noin pientä vaatia viihtymään yksin, kun äiti miettii tutkimusmetodeita.

Siis tehän siinä tarkoitatte että JOS joku synnyttänyt askartelee tai leikkii niin ei muuta tee!

Jos sinä LEIVOT pipareita lapsiesi kanssa niin miksi et voisi samaa aikaa piirtää tai leikkiä poneilla?



Kenties teidän mielestä muilla kotiäideillä on kokki ja siivooja? Sitähän tässä ajetaan takaa.



13

Miksi kaikki tarttee tehdä NYT? Tai joka päivä kaiketpäivät siivota ja kokata?



Meillä on 4 alle kouluikästä muksua.

Teen ruuat, pesen kakkapyllyjä (2 kappaletta ipanoista vaipoissa), pesen, putsaa, moppaan.

Meillä on ok-tönö mutta ulkoilen päivittäin ipanoitten kanssa.

Meillä leivotaan itse, lauletaan ja leikitään.



Monessa lapset mukana ja paljon tekee itse.

En ole mikään pupu mutta lenkillä kyllä juoksen! :D



Kuka tässä on puhunut täydellisyydestä mitään? Sinä?

Minun ilta päättyy muutama tunti myöhemmin kuin lapsien.



Käytännössä olen oppinut että teen paljon ruokaa kerralla, pyykkään paljon kerralla. Sitten saa olla pidempään lapsien kanssa leikkimässä.



Nytkin kello on vasta tulossa 17 ja olen siivonnut vaikka mitä. Ipanat heittelee leluja koreihin, ei minun tartte kaikkea tehdä yksin ja tälläsiä tyhjänpäiväsiä montaa kertaa päivässä (koska niitä saa kerätä keräämisen jälkeen jos tolle linjalle lähtee)!



13

[i

Ja ulkona nelivuotias käy kyllä yksin välillä. Asumme kerrostalossa, joka sijaitsee todella rauhallisella alueella. Voin ihan hyvillä mielin päästää yksin ulos. Välillä käyn vain katselemassa ikkunasta, mitä poika puuhailee. Yleensä kyllä seurustelee naapureiden kanssa =D

[/quote]

jotka työntää kakaransa ulos ja jää itse löhöämään kotiin. Muut aikuiset sitten pitävät huolta lapsesta. Juu, seurustelee naapureiden kanssa. Oikeasti naapurit ovat saaneet tästä kakarasta riesan, mitä kiroavat kun näkevät sen taas tulevan itsenäisesti ulos.

ja mua kävi nyppimään tosi pahasti se, kuinka kaikki hehkutti askartelevansa, leikkivänsä, laulavansa ja ulkoilevansa mukuloidensa kanssa kaiket päivät.

Missä teidän aikuisten elämä on?

Meillä lapset leikkii lasten kanssa ja aikuiset hoitavat lapsia. En tosiaan istu askartelemassa ja piirtämässä, vaan esim. laitan ruokaa. Joka päivä ei ehditä pihalle pienten kanssa, isot saavat jo ulkoilla itsekseen - joskus pienet menevät omalle pihalle keskenään isompien kanssa.

Mummoni ihmetteli aikoinaan jo sitäkin, että laitoin esikoista päiväunille. Ennen vanhaan ne nukahtelivat sitten kun olivat väsyneitä, totesi mummo. Nykyään lasten ympärillä hössötetään ihan hirveästi.

Mun elämäni on nyt sitä että keskityn lapsiin ja olen kotiäiti! Sitä omaa aikuista elämää ehdin viettää sitten kun lapset ovat isompia. Nyt haluan viettää aikaa heidän kanssaan ja tehdä asioita yhdessä. Nauttia siitä kun he ovat vielä pieniä ja saan olla tukena ja turvana arjessa. Äikkiä ne lapset kasvaa ja sitten saan varmasti enemmän sitä omaa aikuista aikaa ja ehdin harrastaa enemmän kuin nyt.

Meillä askarrellaan päivittäin ja lauletaan myös paljon. Molemmat ovat asioita joista nautin jo ennen kuin sain lapsia, joten luonnollista laulaa ja askarrella heidänkin kanssaan. Myös lapset tykkäävät kaikki kovasti pirtää, askarrella ja laulaa. Ulkoilemme myös joka päivä, yleensä iltapäivästä päikkäreiden jälkeen koska mieskin haluaa mukaan ulkoilulle. Kerran pari viikossa mies myös menee lasten kanssa keskenään ja minä saan hetken omaa aikaa.

Toki meillä lapset leikkivät keskenäänkin sillä aikaa kun laitan ruokaa, siivoan tai pesen pyykkiä. En minä siinä koko ajan ole häsläämässä. Tykkään kuitenkin touhuta lasten kanssa yhdessä ja monesti osallistun leikkeihinkin tai pelaamme jotain yhdessä. Usein myös lapset osallistuvat minun touhuihini ja haluavat ripustaa pyykkiä apuna, lakaista lattioita, laittaa yhdessä ruokaa, tyhjentää tiskikonetta...

pyykkejä laitellessani ja totesin, että täähän johtuu siis siitä, että perheet on nykyään Suomessa luonnottoman pieniä. Kun lapsilla ei ole leikkiseuraa toisistaan, joutuu aikuiset perheessä asettumaan lapsen asemaan. Pitkän päälle siitä ei varmaan seuraa hyvää, auktoriteetti ainakin kärsii, jos lapsi hahmottaa äitinsä pelkkänä laulupirkkona.



Ja hei, minäkin olen siis kotiäiti ja keskityn kotiin ja lapsiin ja koko perheen tarpeisiin. Mutta kun meillä on isompi perhe, niin minulla on sitä tekemistäkin sen verran, ettei ihan oikeasti tulisi elämästä mitään, jos istuisin piirtelemässä kaikki iltapäivät.



ap

aikaa heidän kanssaan ja puuhastellut kaikenlaista. Ihan senkin takia, että meillä on hauskaa yhdessä.

Itse olen sellaisen äidin lapsi, joka koki, että lapsi tehkööt itse huvinsa, hän hoitaa kotia. Äidillä ei ollut koskaan aikaa ja ei koskaan välittänyt minun jutuistani.

Pikkuhiljaa hainkin niitä läheisiä ihmisiä ulkopuolelta. Murrosiässä äitini ei enää tiennyt elämästäni mitään.

Nyt sitten itkee 76-vuotiaana, että meillä on niin etäiset välit ja ei tiedä minun elämästäni mitään.

Miksi tietäisi, ei hän koskaan ollut kiinnostunut minusta. Kateellisena kuuntelin kaveriani kun hänen äidillään oli aikaa lukea kirjoja ja satuja. Onneksi kaverin äidillä oli aikaa minullekin.

pyykkejä laitellessani ja totesin, että täähän johtuu siis siitä, että perheet on nykyään Suomessa luonnottoman pieniä. Kun lapsilla ei ole leikkiseuraa toisistaan, joutuu aikuiset perheessä asettumaan lapsen asemaan. Pitkän päälle siitä ei varmaan seuraa hyvää, auktoriteetti ainakin kärsii, jos lapsi hahmottaa äitinsä pelkkänä laulupirkkona.

Ja hei, minäkin olen siis kotiäiti ja keskityn kotiin ja lapsiin ja koko perheen tarpeisiin. Mutta kun meillä on isompi perhe, niin minulla on sitä tekemistäkin sen verran, ettei ihan oikeasti tulisi elämästä mitään, jos istuisin piirtelemässä kaikki iltapäivät.

ap

Tarjotkaa lapselle mahdollisuus leikkiin ja auttakaa tarvittaessa alkuun. Mutta antakaa herran tähden hänen käyttää omaa luovuuttaan ja rakentaa leikkimaailmansa itse! Lapsi EI tarvitse aikuisen palveluksia jatkuvasti - tärkeintä on huolenpito ja mahdollisuuksien tarjoaminen.



t. kolmen lapsen äiti

[i

Ja ulkona nelivuotias käy kyllä yksin välillä. Asumme kerrostalossa, joka sijaitsee todella rauhallisella alueella. Voin ihan hyvillä mielin päästää yksin ulos. Välillä käyn vain katselemassa ikkunasta, mitä poika puuhailee. Yleensä kyllä seurustelee naapureiden kanssa =D

jotka työntää kakaransa ulos ja jää itse löhöämään kotiin. Muut aikuiset sitten pitävät huolta lapsesta. Juu, seurustelee naapureiden kanssa. Oikeasti naapurit ovat saaneet tästä kakarasta riesan, mitä kiroavat kun näkevät sen taas tulevan itsenäisesti ulos.

jään löhöämään kotiin kun lapsi menee yksin ulos? Yleensä kyllä touhuilen ihan vaikkapa kotitöiden parissa, riippuen onko sellaisia tekemättä.

Hassu oletus, että nuo naapurit kiroaisivat kun lapsi tulee ulos. Kenelläkään heistä ei ole velvollisuutta katsoa lapsen perään, siksipä aina kurkin ikkunoista mitä poika puuhailee. Voisin tietysti kieltää, ettei lapsi saa sanoa sanaakaan naapureille, ettei vain tule mitään oletuksia että he vahtivat lasta.

Päinvastoin, he aina naureskelevat, kuinka poika on samanlainen kuin minä samanikäisenä (suurin osa tässä talossa asuvista on sellasia, jotka ovat tunteneet minut jo vauvasta lähtien). On silti ikävää, että sinä näet tässä ongelman kun kukaan muu ei niin tee.

En tiedä, miten muualla menee, mutta tämä on siitä ihmeellinen kylä, että kaikki tuntevat toisensa ja vetävät yhtä köyttä lähes joka asiassa. Täällä tosiaan voi päästää lapsen ulos yksin ilman pelkoa, että tarvitsee muiden muksuja vahtia.

välttämättä pieni perhe tarkoita, että äidin pitää jotenkin "asettua lapsen asemaan" ja leikittää tätä. Olen ainoa lapsi, ja äidin sekä isän kanssa ollaan sekä puuhailtu että leikitty, kun olin pieni. Leikkiminen äidin kanssa oli vaikka sitä, että tehtiin "yhdessä" lumityöt pihalla, eli äiti teki lumitöitä ja minä "autoin" oman lapion kanssa ja tehtiin välillä lumiukkoja ja sitten taas äiti kolasi ja minä leikin samalla lumessa. Taikka isi pilkkoi puita, ja minä autoin kantamalla puita pinoon, tämäkin oli yhdessä tekemistä ja leikkimistä siinä samalla. Askartelut sun muut tekemiset tehtiin silloin kun oli jotain sellaista, esim, joulukortteja, syntymäpäiväkortteja jne. Ei minun vanhemmat sen kummemin yleensä mitään leikkejä tai askarteluja varta vasten keksineet, sillä niitä osasin keksiä itsekin. Kivempaa oli nuo arjen asiat, joita tehtiin yhdessä, ja samalla leikittiin ja juteltiin, ja lapsikin sai osallistua "auttamalla" vaikka sitten kantamalla ruuveja pinosta toiseen. Ja siis olen itse 24v, eli nämä hommat eivät ole mitään 50-luvun vanhempien juttuja. ja vanhempani olivat kyllä töissä molemmat, että näitä tehtiin sitten ennen ja jälkeen heidän työpäiviensä.

Ei paljon mitään muistikuvia että oltaisiin tehty yhdessä mitään! Aina se siivos ja puuhas keittiössä. Sinne ei saanu mennä. Isosisko kertonut että HÄN nukutti meitä pienempiään 10- vuotiaana.



Minulla on kolme koneellista pyykkiä pesty ja puolet olis ainakin jäljellä.



Lapset auttaa keittiöhommissa tai vähintään seuraa vieressä ja jutellaan siinä sivussa.



Tänään juuri laulettiin tuiki tuiki tähtönen ja lapset tykkäs ihan piparina puuhasta!



Minusta sinä olet ap ihan väärällä linjalla jos kuvittelet että tässä kaiket päivät KOKO päivä menee askartelussa jos lapsien kanssa tekee!! Meillä se on sitä että istun viereen ja teen itse samaa tai näytän esimerkkinä miten vaikka neliö piirretään.

Kaikki kiva pitää lopettaa ennenkö se menee tylsäksi tai riita loppuu, joten meillä homma loppuu ja tehdään sitten taas jotain muuta.



Meillä on 6 henkinen perhe ja enkä passaa kaikkia!

On kiva kun voi sanoa lapsille että hakee lehden laatikosta tai pakkaa tiskikonetta kuin että TAAS tekee itse jotain toisten eteen.



Minusta vanhemman auktoriteetti ei vähene sillä että istuu alas lapsien kanssa ja leikkii hetken pikkuautoilla.

Minusta se on sinun kyvyttömyyttäsi, suosittelen että lähdet muksujen kanssa vaikka seurakunnan leirille jossa pääsette leikkimään ja toimimaan yhdessä ja joku tekee ruokaa teille!

Tai että isäntä ottaa kattilan ja laittaa sen levylle porisemaan eikä teidän tartte tehdä huomista ruokaa.

Samoin uuniin vaan ohjeita kannattaa lukasta tuolta ruokapuolelta!! Niitä voi pienikin lapsi kanssasi mittailla uunivuokaan -ja saatte taas aikaa toisillenne.



Minä olen kokenut hyväksi yhden päivän kunnon repäsyn: pesen pirullisesti vaatteita ja saa taas kerätä niitä odottamaan vuoroaan.

Lapset voi nakittaa imuroimaan ja pyyhkimään pöytiä jne.



T. kotiäiti, joka tänään siivouspäivänään ehtii myös pelata lapsiensa kanssa. Ei pesukonetta tartte erikseen vahtia.

Tähän asiaan vaikuttaa tietysti lasten ikä ja määräkin.

välttämättä pieni perhe tarkoita, että äidin pitää jotenkin "asettua lapsen asemaan" ja leikittää tätä. Olen ainoa lapsi, ja äidin sekä isän kanssa ollaan sekä puuhailtu että leikitty, kun olin pieni. Leikkiminen äidin kanssa oli vaikka sitä, että tehtiin "yhdessä" lumityöt pihalla, eli äiti teki lumitöitä ja minä "autoin" oman lapion kanssa ja tehtiin välillä lumiukkoja ja sitten taas äiti kolasi ja minä leikin samalla lumessa. Taikka isi pilkkoi puita, ja minä autoin kantamalla puita pinoon, tämäkin oli yhdessä tekemistä ja leikkimistä siinä samalla. Askartelut sun muut tekemiset tehtiin silloin kun oli jotain sellaista, esim, joulukortteja, syntymäpäiväkortteja jne. Ei minun vanhemmat sen kummemin yleensä mitään leikkejä tai askarteluja varta vasten keksineet, sillä niitä osasin keksiä itsekin. Kivempaa oli nuo arjen asiat, joita tehtiin yhdessä, ja samalla leikittiin ja juteltiin, ja lapsikin sai osallistua "auttamalla" vaikka sitten kantamalla ruuveja pinosta toiseen. Ja siis olen itse 24v, eli nämä hommat eivät ole mitään 50-luvun vanhempien juttuja. ja vanhempani olivat kyllä töissä molemmat, että näitä tehtiin sitten ennen ja jälkeen heidän työpäiviensä.

Näin meilläkin nyt kun meillä on vasta yksi lapsi. Jos joku kysyisi, mitä teemme päivisin, vastaisin kyllä varmasti, että askarrellaan, lauletaan, leikitään, leivotaan jne. koska silloin kun on joulukorttiaika, tehdään ne lapsen kanssa, silloin kun on leipä loppu, leivotaan yhdessä sämpylöitä jne. Olen itse musikaalinen, joten meillä yleensä lauletaan koko ajan. Usein myös soitan pianoa lapsi sylissä, koska se on minusta kivaa, lapsi pyytää tuttuja kappaleita. Lapsi leikkii yksin silloin kun ei jaksa osallistua ruuanlaittoon tai pyykkihommiin, mutta ns. ylimääräisellä ajalla leikin kyllä lapsen kanssakin. En jaksaisi koko päivää tehdä kotitöitö, enkä koe, että esim. netissä surffailu, lukeminen tai muu vastaava olisi nyt ensisijainen tehtäväni vaan kuitenkin se lapsen kanssa oleminen, surffailen netissä, luen yms. sitten päiväunien aikaan. Lapsi yleensä keksii mitä leikitään ja minä osallistun tai joskus vaikka istun vieressä ja selailen lehteä samalla.

Käydään toki leikkipuistoissa, kylässä jne. jolloin lapset leikkivät keskenään ja aikuiset höpöttelevät. Ja käydään myös paikoissa joissa lapsi tarvitsee aikuisen valvontaa kuten uimahallissa.

Kyllähän päiväkodissakin työntekijät sekä leikittävät lapsia että toimivat auktoriteettina.